Varo näitä huijauksia

Suuri osa suomalaisista netinkäyttäjistä osaa välttää tunnuslukukalasteluita, nigerialaiskirjeitä, epämääräisiä rahankeräyksiä ja valelaskuja.

Sen sijaan panemme rahaa ihan vapaaehtoisesti sijoitusklubeihin, ihmelääkkeisiin, mielikuvituksellisiin vipurahastoihin tai ostamme lupaavien autotalli-teknofirmojen osakkeita pörssin ohi.

Usko siihen, että joku voi rikastua onnenkantamoisella, yltyy aina lama-aikoina kun ihmisten epävarmuus tulevaisuudesta kasvaa.

Ulkomainen sijoitusyhtiö
haluaa sinut asiakkaakseen

Tämän talven ilmiönä ovat olleet ulkomaiset sijoitusyhtiöt, jotka soittelevat tai sähköpostittavat suomalaisille tarjoten ainutlaatuisia ja edullisia omaisuudenhoitopalveluita.

Pienellä summalla asiakas pääsisi näiden kautta kiinni esimerkiksi yhdysvaltalaisiin terveysalan rahastoihin. Nehän ovat kohta vaurastumassa presidentti Barack Obaman terveydenhuoltouudistuksen ansiosta, you know.

– Yleensä näillä yhtiöillä ei ole toimilupaa Suomessa, mutta muotoseikat eivät tunnu niitä haittaavan. Meille tulee ihmisiltä aika paljon yhteydenottoja ja kyselyitä näistä, kertoo Finanssivalvonnan lakimies Harri Hirvi.

Osa on oikeita firmoja, osa taas ei.

Lähes kaikilla näillä yhtiöillä on esittää hienoja, pankkimaisia kotisivuja verkossa. Asiakkaaksi suostunut voi saada jopa tiliotteita osuutensa hyvästä tuotosta, ja hänelle tarjotaan mahdollisuutta lunastaa lisää rahasto-osuuksia.

Rahojen takaisinnosto ei kuitenkaan onnistu, jos sellaista yrittää.

– Aika usein tällaisissa on kyse tavallisista etumaksuhuijauksista, Hirvi sanoo.

WinCapita menee
yli ymmärryksen

Uutta tässä lamassa on se, että samat ihmiset suostuvat vapaaehtoisesti mitä epätoivoisimpiin sijoitushankkeisiin yhä uudelleen ja uudelleen.

Muun muassa valuuttasijoitusketju WinCapita on taas uusin voimin pystyssä, vaikka edeltäjän taival johti suureen rikostutkintaan.

–Yhdistyksemme matemaatikot näyttivät edellisen WinCapita-jupakan aikana, ettei se väitetty valuuttakauppaohjelmisto ollut juuri muuta kuin hyvin tehty flash-animaatio. Silti valtava määrä ihmisiä halunnee uskoa, että seuraavalla kerralla kaikki toimii lupausten mukaisesti, sanoo näennäistieteitä ruotivan Skepsis ry:n puheenjohtaja Pertti Laine.

Älykorttialalla työskentelevä insinööri Laine sanoo, ettei hän esimerkiksi itse tajua, miten uuden WinCapitan kehumat automaattiset valuuttakauppajärjestelmät toimisivat.

– Minulle on jäänyt epäselväksi, miten se valuuttavaihteluiden mittaaminen ja niiden hyödyntäminen konkreettisesti tapahtuu. Tietysti jos kyse on uskonasiasta, matemaattiset tai luonnontieteelliset faktat kannattaakin jättää sivuun, hän sanoo.

Sijoitusmarkkinoiden lieveilmiöissä mennäänkin jo pitkälle rajatiedon puolelle.

 – Onhan näissä sijoitusklubeissa aivan uskonlahkomaisia piirteitä, Fivan Harri Hirvi sanoo.

Minä en voi jäädä
pyramidin juurelle

Edellisen WinCapitan jälkeen parikin ulkomaista netin sijoitusklubia on yrittänyt kerätä rahaa Suomesta. Ne ovat mainostaneet muutaman kymmenen euron lähtösijoituksille moninkertaisia tuottoja.

Tiedossa ei ole, kuinka moni on näihin tarttunut. Varmasti ainakin joku, jokaisessa kokeilumaassa.

Ihmisten on helppo luottaa kuvitteellisten rahantekoautomaattien mahdollisuuksiin, koska pankkienkin mainostamat vipurahastot ja muut instrumentit kuulostavat yhtä vaikeatajuisilta.

– Asiallinen tieto ei pure uskon läpi. Jos naapuri kertoo rikastuneensa sijoitusklubilla ja väittää hankkineensa niillä rahoilla vaikka hienon auton, sitä mielikuvaa ei toisenlaisilla uutisilla hevillä murreta, Harri Hirvi sanoo.

Nurinkurista tai ei, rikastumishaluisten mielestä jättiriskinenkin sijoitusklubi on kokeilemisen arvoinen, mikäli sen kauppaajat kertovat riskeistä avoimesti ja lähes suoraan myöntävät vedättävänsä osanottajia.

Paitsi tietysti sinua, jos lähdet ajoissa mukaan.

– Kaikki varmaan tietävät, että pyramideissa voittoja riittää vain sille ylimmälle kerrokselle, Pertti Laine sanoo.

Kukaan ei vain usko joutuvansa alimpaan kastiin, maksajaksi.

Osakeanti uudelle
ihmekeksinnölle

Ahneuslahkoihin hurahtaneita taviksia on turha mollata. Moni piensijoittaja on pannut rutosti rahaa pörssin ulkopuolisiin pikkufirmoihin, joista ei sitten ole kehittynytkään uutta Nokiaa tai Applea.

Suomessa nähdään joka vuosi läpimurron partaalla olevien, "vain pientä riskirahaa tarvitsevien" autotallifirmojen osakeanteja. Eksoottisimpia luomuksia ovat olleet muun muassa kvanttigeneraattorit, ikiliikkujat ja erikoisakut.

– Yksi taisi olla tyhjiömoottorilla, ilman voimalla liikkuva auto. Varmaan siihenkin joku laittoi rahojaan, Skepsiksen Laine arvelee.

Eikä haittaa, vaikka annin järjestäjä olisi sekopäisen peikon näköinen viheltäjä, jolle ei normaalioloissa kadulla ikinä lainaisi kolikkoakaan.

– Ehkä se hassahtaneen tiedemiehen olemus luo tällaisissa tapauksissa uskottavuutta, Laine pohtii.

Osakeanteja tarjoavat yhtiöt korostavat usein lukuisia patenttihakemuksiaan, vaikka hakemus sinänsä ei kerro yhtään mitään keksinnön toimivuudesta.

Useimmiten kyse on tarpeellisesta laitteesta, jonka olemassaolosta olisi hyötyä.

– Roomassa toimiva yhtiö kertoi minulle luomastaan kätevästä injektioneulojen sulatuslaitteesta, joka poistaisi näiden vaarallisten esineiden jäteongelman. 5 000 euron sijoitus tähän starttivaiheessa olevaan keksintöön olisi puolessa vuodessa muuttunut 20 000 euroksi, Laine sanoo.

Vähän ajan kuluttua firman hienot kotisivut olivat kadonneet netistä.

Taianomainen
terveystuote on ykkönen

Kaikkein herkimmin ihmiset lankeavat verkossa tarjottaviin, terveyteen liittyviin tuotehuijauksiin.

Ihmeellisiä vaikutuksia antavat luontaistuotteet, laihduttavat ravintolisät tai potenssia parantavat juuresjauheet käyvät kaupaksi hinnalla millä hyvänsä. Usko ja toivo voittavat järjen.

– Jos tuote vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, asia todennäköisesti on juuri näin, sanoo Elintarviketurvallisuusviraston ylitarkastaja Marjo Misikangas.

Kannattaakin miettiä, miksi ylipaino- ja potenssiongelmat ovat yhä olemassa, jos ne ratkeaisivat netissä myytävillä ihmepillereillä.

– Kuluttajan on hyvä tarkistaa muutamat perusasiat. Tuotetta ei saa mainostaa millään lääkkeenomaisilla viittauksilla kuten parantaa, ehkäisee tai hoitaa, Misikangas luettelee.

Mainosten ylisanat, liioittelevat "asiantuntijalausunnot" tai jopa kirjoitusvirheet vihjaavat, että myyjillä on vain kiire rahastaa hyväuskoisilla ostajilla.

Sikainfluenssasyksynä netti pursusi vaihtoehtoaineita, joiden vihjattiin tuovan "ehkä ratkaisevaakin suojaa ja elinvoimaa".

Kuluttajasuojan kannalta tällaiset ihmerohdot ovat pulmallisia. Ostaja on saanut rahojensa vastineeksi ainetta, jonka toimimattomuutta on vaikea todistaa.

– Epäilyttävimpiä ovat sellaiset tarjoukset, joissa pyydetään maksua ennen kuin tuote on ostajalla. Näissä on erittäin suuri huijauksen vaara, Misikangas sanoo.

Sama sääntö pätee mihin tahansa nettikauppaan ja huutopalstoihin: etukäteismaksujen lähettelyssä on aina iso riski siitä, että vastapeluri onkin vain rahojasi havitteleva huijari.