Lapsiperhe ei kärsikään eniten?

Lapsiperheet ja yksineläjät ovat nokitelleet viime aikoina toisiaan siitä, kummat ovat köyhempiä ja tarvitsisivat eniten yhteiskunnan apua. Jos tuijotetaan toimeentulotukitilastoja, yksineläjät pomppaavatkin esiin, sillä kaikista tukea saavista kotitalouksista on yksin elävien talouksia 70 prosenttia.

Yksin eläminen ei kuitenkaan ole niin onnetonta talouden kannalta, miltä tilanne ensin vaikuttaa. Näin siitä huolimatta, että sinkku joutuu hankkimaan kodin ja perusasiat sinne yksin ja selviytymään omineen myös silloin, jos menettää työnsä tai työkykynsä.

– Osuus ei tarkoita osuutta toimeentulotukea saavista henkilöistä. Koska muissa kotitalouksissa asuu enemmän ihmisiä, niissä tuki jakautuu useammalle ihmiselle, huomauttaa erikoistutkija Pasi Moisio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta

Hänen mukaansa yksin eläminen on silti selvästi suurempi taloudellinen riski kuin perheessä asuminen. Yksin asuvista miehistä 13 prosenttia saa toimeentulotukea ja naisista 8 prosenttia.

Kaikista suomalaista toimeentulotukea saa 7,5 prosenttia. Kahden aikuisen perheistä vain 4 prosenttia saa tukea.

Toimeentulotukea voidaan maksaa, jos henkilö on hakenut jo kaikki Kelan etuudet, ja niidenkään jälkeen rahat eivät riitä. Se on tavallaan viimeinen yhteiskunnan tarjoama oljenkorsi ja sitä maksetaan keskimäärin 240 euroa kuukaudessa.

EU:n ja Eurostatin käyttämän määritelmän mukaan yksin asuva on Suomessa köyhä, jos hänen nettotulonsa ovat korkeintaan 1 100 euroa kuukaudessa.

Jos samassa taloudessa asuu toinen aikuinen, raja nousee 500 euroa ja jokainen lapsi nostaa sitä 300 euroa. Tällaisen määritelmän mukaan tuon rajan alapuolelle jää 700 000 suomalaista vauvasta vaariin.

Perhe on
puskuri

Kansaneläkelaitoksen erikoistutkijan Mikko Niemelän mukaan perherakenne on merkittävä tekijä talouden kannalta. Yksin elävän arjessa riskit realisoituvat nopeammin kuin kahden aikuisen taloudessa.

– Puolison tuloilla on aika iso merkitys. Jos toinen jää työttömäksi, toisen tulot tasoittavat tilannetta, huomauttaa Niemelä.  

Usein köyhyys ja lapsiperheet yhdistetään nipuksi, mikä vääristää todellisuutta. Varakkaillekin syntyy lapsia, eikä heidän syntymänsä suinkaan syökse perhettä köyhyyteen.

– Lapsiperheiden aseman parantaminen ei ole köyhyyden vähentämistä. Jos köyhyyttä halutaan estää, tukea pitää suunnata ennen kaikkea yksinhuoltajille, Niemelä lisää.

Monelle yksinhuoltajaperheelle köyhyys onkin arkipäivää. Yksinhuoltajista neljännes saa toimeentulotukea. Rahallisesti he saavat suunnilleen yhtä paljon tukea kuin kahden huoltajan lapsiperheet, joita on paljon enemmän kuin yhden aikuisen perheitä.

Työllisyys on paras
köyhyyden ehkäisijä

Köyhyys ei välttämättä ole pysyvää. Moni nuori esimerkiksi tekee pätkätöitä ja saa tulojensa tilkkeeksi toimeentulotukea. Tutkinto ja pääsy työuralle voi muuttaa tilanteen tyystin. Olennaista onkin, että pääsee töihin.

THL:n Moision mukaan perhetyypeittäin jaoteltu köyhyys on kerrannaisvaikutusta sosioekonomisesta asemasta.

– Köyhyys riippuu pitkälti siitä, mikä on asemasi työmarkkinoilla. Oletko töissä tai oletko ollut töissä ja saatko työttömyysturvaa tai työeläkettä?

Jos töitä ei ole, perheelliset pelastaa yleensä puoliso ja perhe. Moision mukaan heille sosiaaliturva ja toimeentulotuki ovat vasta kolmas tukijalka. Iso osa yksinhuoltajista sen sijaan joutuu heti työtilanteen heikettyä turvautumaan näihin.

Suurimmat riskit talouden kannalta ovat työttömyys, avioero ja vakava sairaus. Kuka tahansa voi kohdata nämä, mutta mitä kauemmin on ollut töissä ja mitä enemmän on saanut kerätyksi varallisuutta, sitä paremmassa asemassa taloudellisesti on.

Esimerkiksi moni pientä eläkettä saava tulee toimeen ilman toimeentulotukea, koska hänellä on oma asunto ja pienet asumiskulut.

Jos on kerran ajautunut köyhäksi, uusi mahdollisuus elämässä ei välttämättä nosta sieltä. Kelan Niemelä kertoo tutkimustuloksista, joista ilmenee, että vaikka työttömäksi joutunut saa uuden työn tai eronnut avioituu uudelleen, hän ei välttämättä enää saavuta entistä varallisuustasoaan.

Köyhä syrjäytyy
helposti

Aika ajoin mielipide- ja keskustelupalstoilla kirjoitetaan, että Suomessa ei ole oikeasti köyhiä, sillä täällä jokaisella on ruokaa, juomaa ja suoja. Moision mukaan kyse on suhteellisesta köyhyydestä. Suomen kaltaisessa monimutkaisessa yhteiskunnassa tarvitaan selviytymiseen enemmän rahaa ja resursseja kuin vaikkapa jossain Afrikan valtiossa.
 
– Suhteellinenkin köyhyys on iso juttu, sillä siitä voi luisua helposti syrjäytymispolulle, hän huomauttaa.