Sairas ei pärjää perusturvalla

Sairas köyhyys -tutkimuksen mukaan heikoimmassa asemassa olevat eivät saa tarpeeksi apua julkisessa terveydenhuollossa. Se näkyy siinä, että kirkon diakoniatyöntekijöihin otetaan melkein yhtä usein yhteyttä sairauden kuin taloudellisten ongelmien vuoksi. Apua tarvitaan, koska toimeentulotuki ei kata kaikkia sairaudesta koituvia menoja.
 
Turvaverkoista voi pudota myös siksi, että asiakas ei osaa hakea kaikkia mahdollisia Kelan etuuksia monimutkaisen etuusjärjestelmän vuoksi. Palveluohjausta ja käytännön apua ei ole tarjolla riittävästi. Lisäksi palvelut ovat yhä pitempien matkojen päässä.
 
– Terveyspalveluja koskevissa tutkimuksissa korostetaan palveluiden riittävyyttä, mutta tärkeää on myös se, mikä estää huono-osaisia hakemasta palveluja tai heikentää heidän luottamustaan avun saamiseen. Monet on käännytetty monta kertaa pois, he ovat liian pettyneitä, liian sairaita hakemaan apua eikä heidän tukenaan ole omaisia, jotka toimisivat heidän puolestaan, tutkija Kaisa Kinnunen sanoo.
 
Diakoniatyön asiakkaina on etenkin mielenterveyspotilaita ja eläkeläisiä, jotka eivät ole hakeneet tai eivät saa toimeentulotukea sairaskuluihinsa.

Sen puoleen kääntyvät myös sairastuneet opiskelijat, pätkä- ja silpputyöläiset, aloittelevat yrittäjät, sairauden tai vammautumisen takia uudelleen koulutettavina olevat sekä pitkäaikaistyöttömät.

Yksinhuoltajat ja lapsiperheet eivät tutkimuksen mukaan hae apua yhtä usein sairauden kuin muiden syiden takia. Myös perheenjäsenen sairastuminen voi olla syy avun hakemiseen.

Tutkimus toteutettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun, Kirkkohallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (entinen Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES) yhteistyönä.