Vippi vie kaverinkin käräjille
17
Kaverille vippaaminen ei ole mukavaa. Se aiheuttaa yleensä kiusallisen tilanteen ystävien välille. Ystävältä tai kaverilta on monen vaikea kieltää vippiä, kirjoittaa Helsingin Sanomat keskiviikkona.
Helsingin sosiaaliviraston talous- ja velkaneuvontayksikön päällikkö Marianne Rikama ohjaa rahapulaista kysymään lainaa ensin aina pankista. Pikavippejä ja kalliita kulutusluottoja hän suosittelee karttamaan.
Vippaamisesta tulee helposti kierre: krooninen vippaaja napsii summan oikealta ja vasemmalta. Välillä hän lyhentää lainaa, jotta voi aloittaa uudestaan, lehti kirjoittaa.
Jos lainaaja heltyy myöntämään vipin kaverilleen, siitä kannattaa tehdä velkakirja. Se voi tuntua turhan viralliselta, mutta helpottaa asioiden hoitoa.
– Velkakirja on sitä tärkeämpi, mitä suurempi ja pitkäaikaisempi laina on. Sitä ei kannata pitää epäluottamuslauseena, lehti kirjoittaa.
Vippiin on hyvä soveltaa normaaleja lainan ehtoja. Vippaajan maksukyky on hyvä arvioida. Viivästyskoron kirjaaminen velkakirjaan nopeuttaa usein takaisinmaksua. Lyhennykset on hyvä hoitaa pankin kautta, jotta tapahtumasta jää merkintä.
Karhuaminen
on raskasta
Oman rahan pyytäminen takaisin tuntuu monesta ikävältä. Ystävältä ei vain kehdata pyytää rahaa takaisin, vaikka maksamisesta on varta vasten sovittu. Osaa vippaajista lainan maksamattomuus ei häiritse lainkaan. Osalla ei ole koskaan ollut aikomustakaan maksaa vippiä takaisin. Se kertoo jo elämänhallinnan puutteesta, psykologi Tuija Matikka sanoo lehdessä.
Jos maksua ei kuulu useista pyynnöistä huolimatta, lainaaja voi nostaa velkomiskanteen. Käräjöinti ystävää vastaan voi olla raskasta ja kallista. Lainanantaja tarvitsee pahimmillaan asianajajan. Kulut menevät velkaveljen maksettavaksi.
Paljon paremmin perintä ei välttämättä käy ulosottovirastonkaan kautta, vaikka saamisesta olisi oikeuden päätös.
– Jos velallisella on isoja summia ulosotossa, pienen kaverilainan maksu ei ole ykkösenä, Rikama muistuttaa Helsingin Sanomissa.
17
18
Kommentit (17)
Hankalaa kun ei kokoajan jaksa kysellä rahojen perään.
Kyse on ajansäästöstä. Itse kun lainaa, menee pari minuuttia tilisiirtoon. Pankissa joutuu nöyristelemään lainajonossa. Lisäksi tulee kaiken maailman kuluja.
Kyse on ajansäästöstä. Itse kun lainaa, menee pari minuuttia tilisiirtoon. Pankissa joutuu nöyristelemään lainajonossa. Lisäksi tulee kaiken maailman kuluja.
Vakuudeton parin tonnin laina irtosi ainakin omasta verkkopankistani noin viidessä minuutissa tilille.
Näin on.
Itse olen ottanut kannakseni että kavereille en lainaa. Jos joku tulee kysymään lainaa, niin sanon vain, että lainaa sinä ensin minulle jotta minulla on varaa lainata sinulle :)
Jos kaveri on rahallisesti pulassa, niin paria kaveria olen auttanut siten, että olen häneltä ostanut jotain (esim. leffoja, musiikkia, poppivehkeitä, tms) jotta hän saa rahaa.
Oppiipahan rahan arvoa että jos meinaa jotain ostaa, niin se raha on hankittava. Jos ei ole rahaa, niin luopukoon jo jostain omastaan.
Miksi minun tulisi luopua omastani jota kaverini saisi lisää?
No jopas on varsinainen neuvoja tämäkin!