Suomalaista sijoittajaa ei velkakriisi pelota

Eläkepäivien tuloja voi yrittää kasvattaa sijoittamalla uudenlaisiin ps-tuotteisiin, joiden tuotosta ei tarvitse maksaa veroa säästöaikana. Ps-laki* ulottaa vapaaehtoisten eläkevakuutusten veroedut myös muihin säästömuotoihin. Ps-sijoituksia voi tehdä esimerkiksi rahastoihin tai osakkeisiin.

Jos sijoittaa työuran kestäessä vaikka 15 vuoden ajan 200 euroa kuussa ja nostaa varat eläkkeellä 10 vuoden aikana, lisä eläkkeeseen on verojen jälkeen noin 450 euroa kuussa. Tällainen lisä edellyttää, että ps-sopimuksen kulut ovat 2 prosenttia vuodessa, sijoitukset tuottavat 7 prosenttia vuodessa ja vero- sekä eläkesäännökset ovat samat kuin keväällä 2010.

*) Sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annettu laki

Lyhenteellä ps tarkoitetaan sidottua pitkäaikaissäästämistä.

Ps:llä voidaan viitata sekä asiasta annettuun lakiin (Sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annettu laki) että palveluun, jossa rahoitusalan yritykset voivat kaupata asiakkailleen verotuettua säästämis- ja sijoituspalvelua.

Ps-säästäjä tekee säästämissopimuksen palveluntarjoajan kanssa. Palveluntarjoaja sijoittaa säästöt sopimuksessa määritellyn mukaisesti. Sopimuksessa on määriteltävä sijoitusstrategia ja sijoitusten riskitaso. Osa palveluntarjoajista tarjoaa ps-asiakkaille lisäpalveluna säästöjen hoitopalvelua. Tämä tarkoittaa, että asiakas ja palveluntarjoaja tekevät erillisen omaisuudenhoitosopimuksen, jossa voidaan yksilöllisesti määritellä, mitä palveluntarjoaja on oikeutettu tekemään ja millä riskillä.

Ps-säästäjä voi siirtää säästönsä palveluntarjoajalta toiselle.

Katso myös Missä ps-sopimuksen voi tehdä?

Ps-palvelua voivat tarjota talletuspankit, sijoituspalveluyritykset ja rahastoyhtiöt. Palvelua voivat myydä myös sellaiset ulkomaiset talletuspankit, sijoituspalveluyritykset ja rahastoyhtiöt, joilla on Suomessa kiinteä toimipaikka. Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan yleensä pysyvää liikepaikkaa, josta yrityksen liiketoimintaa joko kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

Talletuspankkeja ovat liikepankit, säästöpankit ja osuuspankit.

Sijoituspalveluyritykset ovat pankkeja tai pankkiiriliikkeitä, jotka välittävät arvopaperikauppoja sekä tarjoavat omaisuudenhoito- ja sijoituspalveluja.

Rahastoyhtiöt ovat sijoitusrahastoja hoitavia yhtiöitä. Sijoitusrahastot ovat (pääasiassa) arvopapereista koostuvia varojen (ja velkojen) kokonaisuuksia, jonka omistavat rahastoon sijoittaneet osuudenomistajat.

Eläkesäästämistä kannattaa harkita, jos odotettavissa oleva eläke tuntuu riittämättömältä tai haluaa lisätä kulutusmahdollisuuksiaan eläkkeelle jäädessä. Odotettavissa olevaan eläkkeseen vaikuttavat useat tekijät, mutta keskimäärin eläkkeellä odotettavissa oleva tulo on vain puolet työuran aikaisesta tulosta. Säästötarpeeseen vaikuttavat myös muun omaisuuden ja säästöjen määrä. Myös eläkekertymä ja siihen vaikuttava työtulojen säännöllisyys näkyvät säästämistarpeessa.

Ps-sopimus voi olla hyvä keino säästää silloin, kun henkilöllä on useita vuosia jäljellä työuraa eli aikaa kerryttää säästöjä. Säästöjä ei kannata sitoa ps-sopimuksen pitkään nostoaikaan (6–10 vuotta), jos eläkeikä on lähellä.

Valtion antama verokannuste säästämiselle on riippuvainen säästöajasta: kannuste on sitä suurempi mitä pidempään säästöille kertyy tuottoa, koska tuotot siirtyvät aina kerryttämään uutta tuottoa. Pitkä säästöaika mahdollistaa periaatteessa myös korkeariskisemmät sijoituskohteet (kuten osakerahastot tai osakkeet), joiden avulla säästäjä voi saada muita kohteita suuremman hyödyn sekä säästämisestä että verokannusteesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että korkeariskisissä sijoituskohteissa pääoman menetyksen mahdollisuus on suurempi kuin muissa sijoituksissa, vaikka säästöaika olisikin pitkä.

Katso myös
Miten ps-säästöjä nostettaessa verotetaan?
Milloin ps-varat saa nostaa?

Ps-säästöt sidotaan siihen saakka, kunnes säästäjä tulee eläkeikään. Säästäjä ei siis saa nostaa varojaan säästöajan aikana, eikä ps-sopimusta kannata tehdä, jos uumoilee tarvitsevansa rahoja ennen eläkeikää.

Ps-sopimuksen kautta ei myöskään kannata säästää, jos eläkeikä on lähellä. Eläkeikää lähestyvälle henkilölle säästöjen nostoaika (6–10 vuotta) on pitkä suhteutettuna mahdollisesti saatuun veroetuun.

Katso myös: Milloin ps-varat saa nostaa?

Ps-sopimusta ja palveluntarjoajaa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota ainakin erilaisten vaihtoehtojen saatavuuteen, kustannuksiin ja raportointiin.

Yksi tapa valita ps-palveluntarjoaja, on katsoa, miltä palveluntarjoajalta saa käyttöönsä mahdollisimman laajan sijoitusvaihtoehtojen valikoiman erilaisiin sijoitustarpeisiin. Sopimusta tehdessä on myös syytä pohtia, haluaako itse valita sijoituskohteet vai onko järkevämpää antaa kohteiden valinta palveluntarjoajan hoidettavaksi.

Palveluntarjoajien tarkka kustannusvertailu on mahdotonta, mutta kulut koostunevat useimmilla palveluntarjoajilla kahdesta erilaisesta erästä. Ensinnäkin palveluntarjoajat voivat itse ps-sopimukseen liittyviä palkkioita (säästösummasta talletuksen yhteydessä perittävät palkkiot ja/tai kuukausittain perittävät hoitopalkkiot). Toiseksi ne voivat periä sijoituskohteista (esimerkiksi osakkeiden tai rahasto-osuuksien hankinnasta) välityspalkkiot ja mahdollisesti esimerkiksi vuosittain perittävät palkkiot. Jos palveluntarjoaja vastaa sijoituskohteiden valinnasta, se voi periä tästä toimesta erillisen palkkion.

Palveluntarjoajaa valitessa kannattaa myös kiinnittää huomioita sen mahdollisuuksiin tarjoata asiakkaalle ajantasainen ja kattava mahdollisuus seurata omia sijoituksiaan.

Katso myös
Missä ps-sopimuksen voi tehdä?
Kuka tekee ps-sijoitukset?
Miten ps-säästöjä nostettaessa verotetaan?
Kumpi kannattaa paremmin: osakesijoitukset vai ps-sopimukset?

On mahdotonta täydellisesti arvioida, kannattavatko suorat osakesijoitukset (tai vaikka rahastosijoitukset) paremmin kuin ps-sopimuksen kautta tehdyt sijoitukset.

Ps-sopimuksen kautta tehtyjen sijoitusten etuna on verovähennysoikeus. Jos säästää ps-sopimukseen 100 euroa, siitä saa 28 euron suuruisen vähennysoikeuden, ja "omaksi" säästösummaksi jää siten 72 euroa. Säästäjä maksaa kuitenkin etuna "saamansa" 28 euroa takaisin valtiolle sitten, kun ps-säästöistä tehtäviä nostoja eläkeaikana verotetaan. Säästäjälle koituva etu syntyy siis 28 eurolle säästöaikana kertyvästä tuotosta. Valtio verottaa myös tätä tuottoa (ja lisäksi sijoitetun 72 euron tuottoa), mutta ilman verovähennysoikeutta tuotto tuolle 28 eurolle olisi jäänyt saamatta.

Toinen säästäjän veroetu liittyy osinkojen verotukseen ja kolmas myyntivoittojen verotukseen sijoituskohteita vaihdettaessa. Ps-sopimuksen piirissä myyntivoitot ja osingot ovat verovapaita, kun taas suorissa sijoituksissa verotetaan niin myyntivoittoja kuin osinkojakin.

Osinkojen verovapaus tarkoittaa, että jos asiakas on sijoittanut ps-säästöjään osakkeisiin, näille osakkeille maksettavat osingot siirretään ilman veroa ps-säästöjen pääomaan (eli vaikka uusiin osakeostoihin). Suoraan osakkeisiin sijoitettaessa on muistettava, että pörssiin listatun yhtiön maksama osinko on saajalleen 70-prosenttisesti pääomatuloa ja 30-prosenttisesti verovapaata tuloa. Tuosta 70 prosentin osuudesta maksetaan siis kevään 2010 verotason mukaisesti 28 prosenttia veroa (jos osinko on 1 000 euroa, veroa maksetaan 70 prosentin osuudesta kaavalla 0,7 x 1 000 x 0,28 = 196 euroa).

Myyntivoittojen verovapaus tarkoittaa, että jos ps-asiakas päättää siirtää osakkeisiin sijoittamansa ps-varat vaikka rahasto-osuuksiin, hänen ei tarvitse maksaa tässä välissä veroa osakkeiden myynnistä kertyvästä voitosta. Myynti- eli luovutusvoiton laskeminen on suhteellisen monimutkainen operaatio, johon voi perehtyä esimerkiksi verottajan verkkopalvelussa tai Pörssisäätiön sivustolla.

Toisaalta on muistettava, että ps-sopimuksen kautta tehtyjä säästöjä syövät normaalisti suoria osakesijoituksia tai rahastosijoituksia korkeammat kustannukset. Pankkiiriliike Eufexin karkean arvion mukaan ps-sopimus tuottaa suoria sijoituksia paremmin, jos itse sopimuksen vuosittainen lisäkustannus on alle puolitoista prosenttia säästösummasta (oletuksena 15 vuoden säästöaika, 7 prosentin vuotuinen tuotto ja nykyiset verosäännökset). Tässä arviossa ei ole huomioitu säästökohteiden vaihtojen verovapautta, joka osaltaan voi kallistaa vaakaa ps-sopimuksen eduksi.

Katso myös: Miten valitsen ps-sopimuksen ja -palveluntarjoajan?

Rahojen siirto ps-palveluun kautta sijoitettavaksi voi lisätä säästöjen tuottoa, jos sijoitukset on tarkoitus käyttää vasta eläkeaikana.

Katso myös: Kumpi kannattaa paremmin: osakesijoitukset vai ps-sopimukset?

Tämä on periaatteessa mahdollista. Jos asiakas haluaa sijoittaa kaikki ps-säästönsä riskialttiillla toimialalla sijaitsevan yrityksen osakkeisiin, ja yritys menee konkurssiin, eläkelisä on kadonnut taivaan tuuliin.

Ps-säästäjän kannattaneekin toimia niin kuin muidenkin pitkäaikaisia sijoituksia tekevien, eli hajauttaa riskiä. Yksi tapa tähän on sijoittaa varoja rahastoihin, joiden myötä hajautus tulee valmiina. Osakesijoituksia tekevien rahastojen perusidea on usein ostaa eri yritysten ja eri toimialojen yritysten osakkeita niin, että yhden yrityksen tai toimialan vaikeudet eivät syö liikaa rahaston koko arvoa.

Ps-sopimuksen piirissä tehtäviltä säästöiltä vaaditaan tosin jo ps-lainkin nojalla hajautusta, ja ps-palvelun tarjoaja on velvollinen valvomaan, että hajautus toteutuu.

Turvallisimpia sijoituskohteita ovat valtioiden joukkolainat ja pankkitalletukset. Tällä hetkellä talletussuoja merkitsee, että asiakkaan talletukset ovat turvassa 50 000 euroon saakka per pankki.

Ps-säästäjän varoilleen saama tuotto riippuu palveluntarjoajasta ja sijoituskohteesta.

Mitä pienemmin kuluin ps-säästötuotteen tarjoaja pystyy toimimaan, sitä suurempi osa sijoitustuotoista kierrättyy kasvattamaan asiakkaan säästöjä. Ps-säästämistä harkitsevan kannattaa tutkia hyvin tarkkaan, miten suuret eri palveluntarjoajien kulut ovat. Ps-lain mukaan palveluntarjoajien pitää ennen sopimuksen solmimista esittää asiakkaalle kululaskelma, josta ilmenevät kaikki säästöistä perittävät kulut. Näitä laskelmia vertaamalla saa käsityksen eri palveluntarjoajien kulurakenteista.

Jos säästäjä haluaa sijoittaa varojaan korkeariskisiin osakkeisiin, hän saa parempaa tuottoa sijoitukselleen kuin sijoittaessaan pankkitilille tai vaikka Suomen valtion velkakirjoihin. Osakkeisiin liittyy kuitenkin kurssipudotuksen ja jopa konkurssin riski, kun taas pankkitilejä suojaa yleinen talletussuoja. Valtioiden velkakirjoja taas pidetään yleensä hyvin turvallisina sijoituskohteina.

Ps-sopimuksen mukaisesti sijoitetut varat ovat verotuksessa vähennyskelpoisia viiteen tuhanteen euroon saakka per vuosi. Tämä tarkoittaa, että jos ps-säästöjä kartuttaa kuukausittain 417 eurolla, tuon vuodessa kertyneen 5 000 euroa voi verotuksessa vähentää pääomatuloistaan. Jos tällainen ps-säästäjä on saanut esimerkiksi korkotuloa 6 000 euroa, hän joutuu maksamaan 28 prosentin pääomatuloveroa vain tuhannesta eurosta (= 280 euroa), kun muuten veroa menisi koko tulosta (= 1 680 euroa). Enimmillään tämä veroetu on siis 1 400 euroa vuodessa.

Jos ps-säästäjällä ei ole pääomatuloja, tai pääomatuloja on liian vähän ps-maksujen vähentämiseen, maksut vähennetään ansiotulojen verosta niin kutsuttuna alijäämähyvityksenä. Myös tämä tarkoittaa, että veroetu on enimmillään 1 400 euroa vuodessa.

Oikeastaan ps-veroetu on veronmaksun siirtoa: säästöaikana veroa ei tarvitse maksaa, mutta verot tulevat maksuun, kun varoja eläkkeellä nostetaan.

Pääomatulojen veroprosentti on nyt 28, mutta se saattaa muuttua.

Ps-sopimuksen piirissä olevien sijoituskohteiden myynneistä ei peritä myyntivoittoveroa (eikä vastaavasti myyntitappioita voi vähentää verotuksessa). Lisäksi osingot ovat PS-sopimuksen sisällä verottomia.

Katso myös:
Miten ps-säästöjä nostettaessa verotetaan?
Kumpi kannattaa paremmin: osakesijoitukset vai ps-sopimukset?

Ps-varoja saa alkaa nostaa eläkeiän alkaessa. Nostettavista summista (sekä pääomasta että kertyneestä tuotosta) maksetaan pääomaveroprosentin mukainen vero. Jos on esimerkiksi säästänyt kymmenessä vuodessa 24 000 euroa (200 euroa kuussa), ja sijoitettu pääoma on kasvanut kymmenen tuhatta euroa, varat voi nostaa kymmenessä vuodessa tasaisesti niin, että nostaa joka vuosi 3 400 euroa ja joka kuukausi 283 euroa, siitä joutuu maksamaan nykyisen pääomaveroprosentin (28 %) mukaisesti 79 euroa veroa, joten käteen saa 204 euroa kuussa.

Nostoja verotetaan nostohetken pääomaveroprosentin mukaisesti, eikä kukaan vielä tiedä, miten pääomaveroprosentti kehittyy. Sen nostamiselle on poliittisia paineita, koska pääomatuloja verotetaan tällä hetkellä selvästi kevyemmin kuin ansiotuloja.

Jos ps-varoille ei ole kertynyt ollenkaan tuottoa, ps-säästäjä maksaa varoja nostaessaan yhtä paljon veroja kuin hän säästämisaikana jätti maksamatta. Tästä syystä ps-säästämiseen on "sisäänleivottuna" ajatus, että ps-säästäjä ottaa ainakin jonkinlaista riskiä ja hakee varoilleen pankkitiliä parempaa tuottoa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan ps-säästäminen alhaisten korkojen pankkitileille ei olekaan järkevää, koska veroporkkana katoaa.

Ps-säästöjä voi sijoittaa talletustilille, osakkeisiin, joukkolainoihin ja rahasto-osuuksiin. Palveluntarjoaja (esimerkiksi pankki) sijoittaa varat asiakkaan puolesta asiakkaan haluamiin kohteisiin. Asiakas voi esimerkiksi päättää, että puolet varoista sijoitetaan vähäriskisiin joukkolainoihin ja puolet korkeariskisiin osakkeisiin.

Palveluntarjoaja siirtää sijoitetuille varoille kertyvät tuotot (esimerkiksi joukkolainojen korot tai osakkeista maksettavat osingot) asiakkaan säästämistilille.

Ps-säästäjä voi vaihtaa sijoituksiaan tilanteen mukaan. Hän voi esimerkiksi velvoittaa palveluntarjoajan myymään säästökohteina olleet yritys A:n osakkeet ja sijoittaa varat rahasto-osuuksiin. Säästäjän ei tarvitse maksaa veroa osakkeiden myynnistä mahdollisesti saatavasta myyntivoitosta (eikä hän voi nostaa myyntivoittoa, vaan se jää osaksi ps-varoja).

Ps-säästämisen ideana on, että varoja säästetään työuran aikana ja käytetään vasta eläkkeellä parantamaan lakisääteistä eläketurvaa. Varoja saa alkaa nostaa eläkelain mukaisen eläkeiän alusta lähtien.

Tällä hetkellä eläkeikä on 63 vuotta, mutta valtion eläkemenojen kasvun seurauksena eläkeikää saatetaan korottaa.

Säästämiään varoja ei voi nostaa heti kokonaan, vaan nostot on tehtävä pääsääntöisesti kymmenen ensimmäisen eläkevuoden aikana.

Jos säästäjä jää työelämään täytettyään 63 vuotta, nostoaika lyhenee niin, että 64-vuotiaana eläkkeelle jäävä saa nostaa säästönsä kahdeksassa vuodessa, ja 65-vuotiaana tai vanhempana eläköityvä kuudessa vuodessa.

Ps-laissa on seuraavat poikkeukset varojen nostolle: säästöt voi nostaa ennen eläkeikää aviopuolison kuoleman, avioeron, vähintään vuoden kestäneen työttömyyden, pysyvän työkyvyttömyyden tai osatyökyvyttömyyden perusteella.

Säästäjän kuollessa ps-säästöt luetaan kuolinpesän veronalaiseksi pääomatuloksi. Säästöt siirtyvät perintöoikeuden nojalla perillisille, joita verotetaan perintöverotuksen säädösten mukaisesti.

Sadat tuhannet suomalaiset ovat ottaneet vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, ja suuri osa heistä kasvattaa vakuutuspottiaan kuukausittain.

Asiakas voi siirtää 1.1. 2010 jälkeen solmitun vakuutuksen (eli vakuutuksen takaisinostoarvon) ps-sopimukseensa. Siirto-oikeus on yleensä valmiiksi kirjattu näihin tuoreimpiin eläkevakuutussopimuksiin.

Ennen 31.12. 2009 tehtyjen sopimusten osalta tilanne on mutkikkaampi, ja yleisesti ottaen vakuutusyhtiö voi päättää siirto-oikeudesta. Asiasta löytyy tarkempaa tietoa Vakuutus- ja rahoitusneuvonnon pdf-muotoisesta oppaasta.

Esimerkiksi Ruotsissa vakuutustuotteiden menekki on alentunut sen jälkeen, kun ps-tyyppisen säästäminen tuli mahdolliseksi. Pankkiiriliike Eufex arvioi, että näin käy myös Suomessa - edellyttäen että ps-sopimusten kustannukset ovat nykyisiä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia alemmat. Eufex odottaa kilpailun pitävän huolen siitä, että ps-kustannukset jäävät käytännössä eläkevakuutusten kustannuksia alhaisemmiksi.

Rahoitusalaa valvoo Finanssivalvonta Fiva.

Asiakkaat saavat Vakuutus- ja rahoitusneuvonnasta Finesta ps-säästämiseen liittyvää tietoa.

Ps-säästämiseen liittyvät erimielisyydet voi tarvittaessa saattaa Finen Arvopaperi- tai Pankkilautakunnan käsiteltäväksi.

Myös Kuluttajariitalautakunta voi antaa suosituksen asiakkaan ja palveluntarjoajan erimielisyydestä, jos riidan kohteena ei ole arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettu arvopaperin hankinta tai luovutus.

Ps-lain (Sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annettu laki) mukaisista säästämissopimuksista alettiin ensin käyttää nimitystä PS-tili tai ps-tili. Rahoitusalaa valvova Finanssivalvonta Fiva kuitenkin ilmoitti kuitenkin, että ps-lain mukaisten säästämissopimusten nimittäminen tileiksi saattaa johtaa kansalaisia harhaan. Ps-sopimuksissa kun ei ole kyse pankkitileistä, vaan sopimuksista, joiden nojalla palveluntarjoaja sijoittaa asiakkaan varoja.

Fiva antoi kuitenkin palveluntarjoajille mahdollisuuden antaa ps-tuotteilleen muitakin nimityksiä kuin säästämissopimus.

Pääministeri Paavo Lipposen (sd) kakkoshallitus asetti 6. toukokuuta 2002 työryhmän arvioimaan "lainsäädäntötarvetta Suomessa tarjottavien säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteiden keskinäisten kilpailuedellytysten tasapuolisuuden varmistamiseksi". Matti Louekosken johtama ryhmä otti nimekseen Siva (Sijoitus- ja vakuutustuotetyöryhmä).

Siva-ryhmä ehdotti 2003, että vapaaehtoisille eläkevakuutuksille myönnetyt veroedut pitäisi antaa myös muunlaiselle säästämiselle. Matti Vanhasen (kesk.) johtama punamultahallitus hautasi esityksen ilmeisesti demareiden painostuksesta. Vasemmisto on perinteisesti vastustanut verohelpotusten antamista sijoituksille.

Sdp:n vaihduttua Kokoomukseen Vanhasen kakkoshallitus herätti Louekosken työryhmän esityksen henkiin. Nyt ei enää puhuttu Sivasta vaan ps:stä (pitkäaikaissäästäminen).

Jo ennen ps-lakia sadat tuhannet suomalaiset ovat ottaneet vapaaehtoisen eläkevakuutuksen. Valtio on tukenut tällaista eläkesäästämistä veroedulla, joka on nyt myönnettävissä eläkevakuutuksissa samanlainen kuin ps-tuotteissa. Aiemmin veroetu oli jopa suurempi, kun vähennyksiä voitiin tehdä suoraan ansiotuloista. Käytännössä säästäjien saama veroetu on humahtanut suurelta osin vakuutusyhtiöiden perimiin kuluihin, joten veroetu on käytännössä ollut suurten vakuutusyhtiöiden tukemista valtion eli veronmaksajien rahoilla.

Hallitus toivoo ps-lain lisäävän kilpailua vapaaehtoisen eläketurvan kasvattamisessa niin, että yritysten perimät kulut selvästi pienentyisivät.

Toinen syy laille voi olla poliittinen (katso Murentavatko ps-sopimukset yleistä eläketurvaa?).

Kukaan ei vielä tiedä.

Vasemmisto on perinteisesti vastustanut verohelpotusten antamista sijoituksille. Vasemmiston ja ay-väen mielestä lakisääteinen työeläkejärjestelmä riittää kansalaisten eläketarpeisiin. Oikeisto taas haluaa siirtää vastuuta myös tulevista eläkkeistä enemmän yksittäisille kansalaisille.

Jos kovin suuri osa kansalaisista ryhtyy ps-säästäjiksi, se saattaa tehdä lakisääteisen eläketurvan leikkaamisen poliittisesti helpommaksi.

Lähetä uusi Ps-säästämiseen liittyvä kysymys Taloussanomien toimitukselle.

Finanssivalvonnan sivuilla on lisätietoa PS-säästämisestä. Sivustolta löytyy esimerkiksi palveluntarjoajille tarkoitettu tiedote pitkäaikaissäästämispalvelun tarjoamisesta.

Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan sivustolla on pdf-muotoinen opas PS-säästämiseen.

Laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä (PS-laki) löytyy Finlexin palvelusta.