Outo tilanne: Suomi tienaa nyt ottamalla velkaa

Politiikan paineet vaativat hallitusta karttamaan ja paheksumaan valtion velkaantumista. Talouden tosiasiat kannustavat kuitenkin ottamaan lisää velkaa, sillä miinuskorko on valtiolle ilmaista rahaa.
3.2.2016 06:01
Jan Hurri
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Jo on aikoihin eletty: Suomen valtiolla on parhaillaan harvinaislaatuinen tilaisuus tienata kirjaimellisesti ilmaista rahaa ottamalla lisää velkaa. Jokainen uusi velkamiljardi sataa oikeata tuloa valtion laariin kuin sinne sataisi mannaa taivaalta.

Harvinainen tilaisuus tienaamiseen on syntynyt siitä, että useiden muiden eurovaltioiden tavoin Suomen valtio saa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta tuoretta velkarahaa käyttöönsä negatiivisella korolla.

Miinuskorko on kääntänyt velkarahoituksen rahavirrat vinksalleen: miinuskorolla lainaa saava velallinen ei maksa vaan päinvastoin tienaa korkoa. Sen sijaan miinuskorkoa "saava" velkoja maksaa velalliselle korkoa siitä hyvästä, että saa lainata varojaan tämän käyttöön.

Miksi kukaan lainaisi rahaa kenellekään – edes Suomen valtiolle – negatiivisella korolla, on mysteeri, jollaisen piti vielä ennen finanssikriisiä ja keskuspankkien uusimpia rahakokeita miinuskoron olla teoriassa tai ainakin käytännössä mahdoton.

Nyt miinuskorot ovat kuitenkin talouden tosiasioita. Niin kuin on sekin, että miinuskorolla alijäämiään rahoittava Suomen valtio tienaa ilmaista rahaa ottamalla lisää velkaa.

Velkarahoituksen saaminen negatiivisella korolla merkitsee toki sitäkin, että rahoitusolot ovat poikkeuksellisessa ja omituisessakin jamassa. Niin omituisessa, että pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen pitäisi kääntää muutama hallitusohjelman pääkohta päälaelleen.

Hallitus pyrkii ohjelmansa mukaan kuromaan valtiontalouden alijäämää umpeen ja "taittaa" velkaantuminen laskuun. Pyrkimys julkisen talouden tasapainottamiseen voi olla poliittisesti tarkoituksenmukaista, välttämätöntä ja se voi vaikuttaa vastuuntuntoiselta.

Velkakammo on silti tyystin eri maailmasta kuin miinuskorot.

Velkarahoituksen karttaminen miinuskorkojen oloissa on kuin jättäisi ilmaisen lounaan nauttimatta tai kuin jättäisi ilmaista rahaa maahan lojumaan.

Miinuskorkoa ja nollainflaatiota

Niin kauan kuin Suomen valtio saa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta tuoretta velkarahaa käyttöönsä negatiivisella korolla, olisi hallituksen järkevämpää kasvattaa eikä edes yrittää vähentää valtion velkaantumista.

Lisävelkaantuminen tarkoittaa parhaillaan valtiolle ilmaisen lounaan vastaanottamista ja nauttimista, sillä miinuskoron vaikutuksesta valtio saa rahoittajiltaan käyttöönsä enemmän rahaa kuin joutuu aikanaan maksamaan korkoineen takaisin.

Tällä haavaa kansainväliset velkakirjamarkkinat tarjoavat Suomen valtiolle tilaisuuden tienata ilmaista tuloa aina viiden–kuuden vuoden laina-aikoihin asti. Niin pitkäksi aikaa valtio saa uutta lainarahaa käyttöönsä kirjaimellisesti halvemmalla kuin ilmaiseksi.

Näin on, kun lainarahan hinta on vähemmän kuin nolla prosenttia eli korko on vähänkin negatiivinen.

Valtion rahoitushuollosta vastaava Valtiokonttori haki ja sai viimeksi viime kuussa kansainvälisiltä velkakirjamarkkinoilta tuoretta lainarahaa vajaan viiden vuoden ajaksi -0,065 prosentin korolla.

Tämän viikon alkupäivinä valtion viisivuotisen velkakirjan markkinakorko oli -0,2 prosenttia eli nyt lainarahaa saisi vielä halvemmalla. Tahtoo sanoa, että nyt valtio tienaisi samanlaisia velkakirjoja myymällä vielä enemmän kuin viime kuun puolivälissä.

Kuutta vuotta pidemmistä lainoista valtion on tällä haavaa maksettava hiuksen hienosti nollaa prosenttia korkeampaa eli pikkuriikkisen positiivista korkoa. Valtion pitkäaikaisimpien eli 30-vuotisten velkakirjojen markkinakorko oli tiistaina noin 1,25 prosenttia.

Kuutta vuotta pidemmissä lainoissa valtio maksaa ja rahoittajat saavat korkoa niin kuin normaalisti onkin asian laita. Mutta valtion pitkäaikaisimpienkin lainojen korko jää selvästi alle euroalueen keskuspankin EKP:n inflaatiotavoitteen alapuolelle.

Jos EKP onnistuu kiihdyttämään euroalueen ja samalla Suomen inflaation vajaan kahden prosentin tavoitevauhtiin, painaa se Suomen valtion kaikesta velkarahoituksestaan maksamat korot reaalisesti miinukselle.

Silloin lievästi positiivinenkin nimelliskorko tuottaa valtiolle velkaantumisesta reaalituloja.

Valtio tienaa uudella velalla

Nykyisellä suurin piirtein nollan prosentin inflaatiovauhdilla valtion pitää saada velkaa nollaa prosenttia matalammalla korolla ennen kuin velkaantuminen muuttaa korkomenot tuloiksi. Nollaa kovempi inflaatiovauhti nostaisi velalla tienaamisen kynnyksen inflaation verran nollan yläpuolelle.

Valtio – tai sen puoleen mikä tahansa muukin velallinen – tienaa velkaantumalla reaalituloja, kunhan lainarahan korko on matalampi kuin inflaatiovauhti.

Nollainflaation oloissa valtion tienestit jäävät toki pienenpuoleisiksi niin kauan kuin korko on vain joitakin prosenttiyksikön kymmenyksiä nollan alapuolella. Mutta silti miinus korkoprosentin edessä on kääntänyt koroista syntyvän rahavirran rahoittajilta valtion suuntaan.

Esimerkiksi valtion viisivuotinen markkinakorko -0,2 tarkoittaa yksinkertaisen nykyarvolaskelman perusteella, että valtio tienaa tämän päivän rahassa miljoona ilmaista euroa jokaista viideksi vuodeksi ottamaansa sadan miljoonan lainaerää kohti.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Ja valtion "tili" kasvaa suoraviivaisesti niin kauan kuin korko pysyy samana ja rahaa liikenee lainaksi. Tahtoo sanoa, että nykyisellä miinuskorolla valtio tienaa viidessä vuodessa miljardin velalla kymmenen miljoonaa ja kymmenen miljardin velalla sata miljoonaa.

Normaaleissa talousoloissa lainarahan avulla on mahdollista tienata vain toteuttamalla velalla jokin investointi tai muu liiketoimi, joka tuottaa enemmän tuloa kuin velasta on maksettava korkoa. Mutta miinuskorko kääntää tällaiset talouden vanhanaikaiset perusteet päälaelleen.

Valtion ei tarvitse tehdä velkarahoituksella muuta kuin ottaa sitä vastaan. Rahaa tulee tätä menoa kirstuun miinuskoron verran enemmän kuin on maksettava takaisin. Tulo on varmaa, kunhan hallitus ei hölmöile lainarahan voimalla uusia kustannuksia ainakaan enempää kuin miinuskorko tuottaa tuloja.

Varminta miinuskorolla tienaaminen olisi, jos hallitus ottaisi käyttöönsä jokaisen uuden lainaerän päältä vain miinuskoron verran varmoja tuloja ja kätkisi loput vaikka Valtiokonttorin kellariin odottamaan takaisinmaksun aikaa.

Yksi vertauskuvallinen kellari miinuskorkojen taustalta löytyykin. Mutta se on velkakirjakellari eikä rahakellari, ja se on Suomen Pankin taseessa eikä Valtiokonttorin alustassa.

Keskuspankin tukiostot

Valtio voi tienata miinuskoroilla kuin taivaalta sataisi kirstuun ilmaista rahaa, mutta rahaa ei ainakaan vielä sada taivaalta. Sitä sataa Suomen Pankista ja euroalueen muista keskuspankeista.

Euroalueen EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit ovat ostaneet eurovaltioiden ja pankkien velkakirjoja viime maaliskuusta alkaen 60 miljardin euron kuukausitahtia. Tuon verran keskuspankit tuottavat paraikaakin tuoretta tuohta euroalueen finanssijärjestelmään.

Pankkien välityksellä rahaa on päätynyt eniten eurovaltioiden velkakirjoihin, joita keskuspankit ovat viime maaliskuusta lähtien ostaneet yhteensä melkein 550 miljardin euron arvosta. Ostot jatkuvat näillä näkymin ainakin ensi vuoden maaliskuuhun asti ja sitäkin kauemmin ja suurempina, jos EKP katsoo aiheelliseksi.

EKP ja kansalliset keskuspankit perustelevat velkakirjaostoja hintavakauden vaalimisella, mutta kiistävät jyrkästi ottamasta osaa valtioiden alijäämien rahoittamiseen. Rahoitustuki onkin pakko kiistää, sillä julkisen talouden niin sanottu setelirahoitus on EU-maiden keskuspankeilta jyrkästi kiellettyä.

Esimerkiksi Suomen Pankki on jyrkästi torjunut keventävänsä velkakirjaostoillaan valtion rahoitusasemaa ja velkataakkaa. Lisäksi SP:n pääjohtaja Erkki Liikanen on väsymättä pauhannut valtion velkaantumisen vaaroista.

Kiistäminen tai pauhaaminen eivät kuitenkaan ole muuttaneet sitä muuksi, että SP on ostanut viime maaliskuun jälkeen vajaan yhdeksän miljardin euron arvosta valtion velkakirjoja. Eivätkä sitä, että SP on ostanut valtion velkakirjoja tuplaten valtion nettovelkaantumisen verran.

Valtio on toisin sanoen saanut tarvitsemansa velkarahoituksen ja olisi saanut toisen mokoman päälle, vaikka yksikään muu rahoittaja kuin SP ei olisi ostanut ainuttakaan uutta valtion lainapaperia sitten viime maaliskuun. Ja vieläpä halvemmalla kuin ilmaiseksi.

Toki SP on ostanut velkakirjansa pankkien välityksellä velkakirjamarkkinoilta eikä suoraan Valtiokonttorilta. Mutta silti juuri SP:n tukiostot ovat käytännössä varmistaneet valtiolle yltäkylläisen keveät rahoitusolot, kuten miinuskorot – ja keinon tienata velkaantumalla.

3.2.2016 06:01
Jan Hurri
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Kommentoi

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.