Kirjaudu ▼
 

Kiinalainen hyvä uutinen: kasvu hidastuu

Kiinalainen hyvä uutinen: kasvu hidastuu
Analyysi Kiinan pörssivuosi alkoi romahduksella, joka johtui muista syistä kuin talouspeloista. Toki maan talousnäkymätkin ovat heikentyneet mutta eivät romahdusmaisesti eivätkä yhtäkkiä. Sitä paitsi Kiinan talouskasvun hidastuminen on hyvä eikä huono uutinen.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Pörssivuosi alkoi Kiinan rajunpuoleisella kurssiromahduksella, jonka takia maan suuret pörssit joutuivat keskeyttämään kaupankäynnin. Paniikkitunnelma tarttui pian muihinkin Kaukoidän pörsseihin ja seuraavaksi myös länsipörssit seurasivat perässä.

Pörssiromahdus on aina hermoja koetteleva tapahtuma, mutta Kiinassa sekin on kiinalaisempi juttu kuin ainakaan useimmissa länsimaissa. Kiinassa osakemarkkinat ovat yhä lähempänä vedonlyönnin kaltaista pelihimoisen kansan huvia kuin talouden suhdannevaiheita mittaavaa kuumemittaria.

Kiinan kansantalous on muutaman vuosikymmenen ajan kasvanut likimain yhtä soittoa useiden prosenttien vuosivauhtia, mutta maan osakemarkkinat ovat silti tuottaneet etenkin pitkäaikaisille sijoittajille enimmäkseen pettymyksiä.

Maan talouskasvun ja osakemarkkinoiden kurssikehityksen välillä ei näytä olleen juuri minkäänlaista yhteyttä. Siksi alkuviikonkaan kurssilaskuista on vaikea päätellä mitään maan talousnäkymistä.

Luontevampi selitys kurssirytinälle tai ainakin sen alkusykäykselle löytynee kahdesta pörssipelureiden odottamasta uutisesta – ja siitä, että ensimmäinen odotettu uutinen jäikin toteutumatta.

Osakkeiden myyntipainetta ja osakekurssien laskupainetta oli odotettavissa, kun tämän viikon lopussa päättyvät talousviranomaisten viime kesän kurssirytinöiden rauhoittamiseksi määräämät suurten osakepottien myyntirajoitukset. Yleinen odotus oli, että rajoituksen päättyminen laukaisee joksikin aikaa suuren määrän suurehkoja myyntitoimeksiantoja. Ja että kurssit laskevat.

Vielä viime viikolla pörssipelurit odottivat ja toivoivat, että Kiinan keskuspankki haluaisi jo ennalta lievittää osakkeiden myyntipaineen vaikutuksia esimerkiksi laskemalla korkoja tai lisäämällä lyhytaikaisen keskuspankkirahoituksen tarjontaa. Tällaisia toimia ei kuitenkaan ole kuulunut, ja pettymys laukaisi loppuviikolle ounastellun myyntipaineen jo ennalta.

Toki kurssilaskulle on varmasti iso joukko muitakin hyviä selityksiä. Mutta talousnäkymien äkillinen ja radikaali heikkeneminen tuskin on yksi niistä.

Kasvu hidastuu väistämättä

Se tuskin on osakemarkkinoille vasta vuodenvaihteessa valjennut jymy-yllätys, että Kiinan talous ei enää kasvakaan yli kymmenen prosentin vuosivauhtia niin kuin se on parin viime vuosikymmenen aikaan parhaimmillaan kasvanut.

Sen sijaan tiedossa on ollut pitkän aikaa, että useiden prosenttiyksiköiden verran muuta maailmaa nopeampi talouskasvu voi jatkua vain aikansa ennen kuin siitä alkaa koitua kasvavia ongelmia niin Kiinalle itselleen kuin kaikille muillekin maille.

Sekin on ollut tiedossa, että tämä kasvurajoite on varsin hyvin myös Kiinan poliittisten johtajien ja talousviranomaisten tiedossa. Juuri siksi maan virallinen ja moneen kertaan julki lausuttu päämäärä onkin siirtää talouskasvun painoa investoinneista ja vientiteollisuudesta kotitalouksien kulutuskysyntään ja palveluihin.

Toki sivullisille tarkkailijoille on sekin käynyt aikaa sitten selväksi, että Kiinan talouspäättäjien viralliset tavoitteet ja käytännön tapahtumat ovat usein jääneet varsin etäälle toisistaan. Mutta silti ainakin yksi asia näyttää käyvän toteen juuri niin kuin sen on pitänytkin käydä: talouskasvu hidastuu.

Kiinan hallituksen oma talouden kasvutavoite ja -ennuste on seitsemän prosenttia, jonka se voi määrätä mieleisekseen. Virallinen kasvuluku on laskenut mutta lienee silti yläkanttiin. Maan talouden riippumattomien tarkkailijoiden ennusteet vaihtelevat kuuden prosentin molemmin puolin.

Esimerkiksi analyysiyhtiö Gavekalin tämän vuoden kasvuennuste on 6–6,5 prosenttia, kun taas toinen analyysiyhtiö BCA Research ennustaa 5,5–6 prosentin kasvua. Pekingin yliopiston talousprofessori Michael Pettis odottaa kasvuvauhdin hidastuvan melko pian alle viiteen prosenttiin vuodessa ja myöhemmin sitäkin hitaammaksi.

Maailman suurimman kasvumoottorin kierrosten hidastuminen voi olla pettymys esimerkiksi yltiötoiveikkaita investointeja viime vuosina urakoineille kaivos- ja öljy-yhtiöille, mutta useimmille muille talouskasvun hidastuminen on pienempi paha kuin kestämättömän kasvuvauhdin jatkuminen olisi.

Kunhan kasvun hidastuminen onnistuu ilman mahalaskua.

Pehmeä vai kova lasku

Professori Pettis on kirjoissaan ja muissa kirjoituksissaan kuvannut juurta jaksain, miksi Kiinan on korkea aika panna toteen viralliset tavoitteensa talouden tasapainottamiseksi ja talouden painon siirtämiseksi investointi- ja vientivetoisesta kasvusta kotitalouksien kulutukseen ja palveluihin.

Tärkein syy on hänen mukaansa se, että vain kasvuvauhtia hidastamalla ja investointihuumaa hillitsemällä Kiina voi välttää taloushistorian todennäköisesti suurimman velkakuplan ja -kriisin – ja kaikkien aikojen talouden mahalaskun.

Pettisin mukaan Kiinan talous on jo vuosien ajan kyennyt ylläpitämään kovaa kasvuvauhtiaan vain kahdella ehdolla: että investoinnit uuteen teollisuustuotantoon ja yhdyskuntarakenteisiin ovat kasvaneet vielä nopeammin kuin kansantalous ja että velkaantuminen on kasvanut vielä nopeammin kuin investoinnit.

Hänen mukaansa talouden kasvumalli on pitkän päälle kestämätön, jos velkaa kertyy nopeammin kuin velanhoitokykyä. Näin käy, kun velkavetoiset investoinnit tuottavat valmistuttuaan vähemmän tuloja kuin niiden toteuttaminen ja rahoittaminen ovat maksaneet. Ja juuri näin on Kiinassa ollut hyvän aikaa, arvelee professori.

Tämän lajin tuhlaaminen on kuitenkin tuottanut suuren määrän teollisuuden työpaikkoja ja ansaintamahdollisuuksia ennen rutiköyhille maatyöläisille. Samalla se on tuottanut suuria äkkirikkauksia ja valtaa suhteellisen pienelle mutta poliittisesti sitäkin vaikutusvaltaisemmalle uusrikkaiden vähemmistölle.

Vaikka talouden kasvumallia on pakko muuttaa ja kasvuakin on hyvä hidastaa, eivät nämä ole helppoja läpihuutojuttuja kumpikaan.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Hallittu suoritus edellyttäisi, että kasvu hidastuu mutta ei liikaa eikä liian nopeasti, ja että se hidastuu vieläpä niin, että teollisuuden työväkeä ei jää liikaa työttömäksi eikä äkkirikas hallinto- ja talouseliitti vie kaikkia vasta karttuneita rahojaan maasta. Uutta velkaakaan ei saisi syntyä liikaa.

Edessä on toisin sanoen kohtalaisia haasteita, mutta silti kumpikin analyysiyhtiö, Gavekal ja BCA, pitävät "pehmeää laskua" (soft landing) todennäköisempänä kehityksensä kuin yrityksen epäonnistumista ja päätymistä talouden mahalaskuun (hard landing).

Myös Pettis pitää mahdollisena, että yritys onnistuu. Ei helposti eikä varmasti, mutta ehkä kuitenkin.

Kolme vaihtoehtoista kehitystä

Professori Pettis kuvaa tuoreimmassa Global Source Partners -palvelun kuukausiraportissaan Kiinan hallituksen ja talousviranomaisten kolme keskeistä valintaa, joiden välillä luovimalla ne joutuvat hakemaan maan taloudelle uutta suuntaa.

Raportista ilmestynee jonkin ajan kuluttua versio professorin omilla blogi-sivuilla niin kuin hänen aiemmista raporteistaan on ilmestynyt, mutta siihen asti teksti on vain maksavien asiakkaiden, kuten kansainvälisten suursijoittajien ja talouspäättäjien, luettavissa. Samoin analyysiyhtiöt jakelevat raporttinsa vain asiakkaidensa käyttöön.

Pettisin mukaansa "Pekingin" keinot talouden tasapainottamiseen kiteytyvät suoraan tai epäsuorasti näihin kolmeen vaihtoehtoon tai niiden jonkinlaiseen yhdistelmään:

1) Sen on sallittava ja kestettävä työttömyyden tuntuvaa kasvua.

2) Sen on sallittava ja kestettävä tuntuvasti nykyistä raskaampi velkataakka.

3) Sen on pantava toteen mittava varallisuudensiirto julkiselta taloudelta kotitalouksille.

Ainakaan kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa tuskin on talouspolitiikan ensisijaisia tavoitteita, mutta mikä tahansa tapa tasapainottaa kansantalous investointi- ja vientivetoisesta kasvumallista kohti kotimaista kulutusta johtaa Pettisin mukaan yhteen tai useampaan näistä seurauksista.

Kiinan valuutan juanin (tai renminbinin) heikentäminen vahvistaisi vientiteollisuutta, mutta se ei ole ainakaan Pettisin keinovalikoimassa. Se nimittäin heikentäisi talouden tasapainoa entisestään eikä suinkaan kohentaisi niitä.

Talouskasvu voi hidastua tarkoituksella tai ulkoisen pakon takia, mutta se on välttämätöntä velkapommin välttämiseksi. Samoin vientiriippuvuudesta irtautuminen voi olla tarkoitus tai ulkoinen pakko, mutta sekin on välttämätöntä talouskasvun tasapainottamiseksi.

Mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, on pitkälti seurausta talouspolitiikan toimista.

Vaikea yhtälö mutta ei mahdoton

Teollisuustuotannon ja investointien supistuminen tietää herkästi työttömyyden kasvua, elleivät kotitaloudet alenna äkisti säästämisastettaan, kasvata velkaantumistaan – ja korvaa velkavetoista investointihuumaa velkavetoisella kulutusjuhlalla. Ei hyvä, arvelee Pettis.

Toinen keino välttää työttömyyden kasvu on ylläpitää teollisuuden tuotantoa ja työllisyyttä, vaikka kysyntää ei olisi riittävästi. Varastojen ylenpalttinen kasvattaminen olisi uudenlaista tuhlaamista, joka turmelisi teollisuuden kannattavuuden ja kasvattaisi velkaantumista. Ei sen parempi, arvelee Pettis.

Kolmas vaihtoehto, kotitalouksien ostovoiman ja samalla kotimaisen kulutuksen kasvattaminen mittavin tulon- ja varallisuudensiirroin julkiselta taloudelta kotitalouksille, olisi professorin mielestä kaikin puolin paras ja kestävin vaihtoehto. Paitsi, että se voi olla poliittisesti vaikein.

Vaikeus syntyy herkästi siitä, että Kiinan tähänastinen talousmalli on suuresti suosinut pientä talous- ja hallintoeliitin vähemmistöä, jonka edustajille viime vuosikymmenten investointiaalto on ollut suoranainen kultakaivos.

Saavutetuista eduista on tunnetusti vaikea luopua, eikä luopumista helpottane, että Kiinassa olisi ainakin Pettisin mukaan seuraavaksi eliitin vuoro tinkiä omista etuoikeuksistaan ja sallia vuorostaan kotitalouksien enemmistön nauttia osuutensa talouskasvun antimista.

Hallituksen valinnoista riippuu, joutuuko se mittelemään voimia mahdollisesti kymmenien miljoonien tyytymättömien työttömien vai huomattavasti harvemman tyytymättömän uusrikkaan kanssa, vai joutuuko se ennen pitkää kamppailemaan vielä nykyistä suurempien velka- ja kasvuongelmien kanssa.

Vaikea yhtälö, joka voi kuitenkin olla yhä ratkaistavissa "pehmeällä laskulla".

Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Kommentit (52)

Sivut: 1 2 3 4 5 6
EdellinenSeuraava

Anonyymi
Kiinassa valtio rientää pörssin apuun noin kerran kuukaudessa, kun pörssi heittelehtii holittomasti, tosin samassa tahdissa avun kanssa. Niin on siitä vitsikin, hullusta siinä oli kysymys, mutta olkoon.

Kuinka kauan valtio sitten tukee pörssiä, jonka olemassa olo on sen avunvarassa? Kaavahan on sama joka kerralla.

Ensin se hilataan markkinavoimien johdolla huippuun ja sitten se ajetaan samojen tahojen toimesta alas.

Niin, sitten valtio työntää rahaa lisää rulettiin, josta se tietää saavansa tappioita. Näin se ehkä välttää vallankumouksen ja rikkaiden suuttumisen, mutta perikato siitä tulee, jossakin vaiheessa
Se on muuten verorahaa, joka sinne menee, poistuen paratiisisaarille. Voiko olla näin selvempää tulon siirtoa rikkaille, jonka valtio suorittta pörssin kautta, no ei voi.
Täällä ns.vapaassa lännessä, jossa mennään vapaiden markkinoiden ehdoilla, on laitettu pörssiohjelma pystyyn. Sen kesto on noin 3-6 vuotta, sitä vuorottelee vuoron perään, EU Nasdaq ja jenkki Nasdaq, sama firma.
Joten kilpailu näiden kahden suuren välillä on poistunut ja rikkaat tyhjentää sitä sitten vuorojaksoin,pörssiyritysten manipuloidessa kurseja mieleisekseen, FED:in ja EKP:een toimiessa rahoittaja.

Tällä hetkellä EKP:n tahti on 70 miljardia euroa kuukaudessa, jenkit huilaa, vuoden päästä vaihtuu vuoro.

Miten tämä eroaa Kiinalaisten tavasta? Aivan oikien, EI MITEKÄÄN.
Anonyymi: kiinailmiö 6.1.2016 6:31

Anonyymi
No jaa oli siinä vähäsen alkua johonkin suuntaan, kivut ne on kestettävä sen edessä mitä se tyhjä sinkkiämpäri antaa myöden jossa tulee myös ne reunat vastaan, toinen vaihtoehto kuolet kylmyyteen ennen nälkää puutteellisen lainsäädännön takia.
Baltic dry indexi on ollut liian pitkään nolla viivan alla joka aiheuttaa konkurssi tsunamin ympäriinsä.
Anonyymi: johannes_vihannes 6.1.2016 7:50

Anonyymi
Tuskin kiinassa lähdetään kulkemaan tätä kolmatta tietä, elikkä kotitalouksien ostovoiman lisäykseen.

Miksi Kiina lähtisi kulkemaan erisuuntaan muun maailman kanssa. Suomessakin kuljetaan suuntaan jossa talouseliitin ja hallinon piirissä olevat jakaa entistä suuremman osuuden kakusta keskenään.

Kiina velkaantuu jossakin vaihessa samaan tasoon, missä jenkit on nyt. Silloin on suuri vaara, että saamme toisen isontoimijan sotatantereille, että kansan yhtenäisyys pysyisi sotimisen voimalla kasassa.
Anonyymi: kolmaskoplaa 6.1.2016 8:12

Anonyymi
Saturoituu se Kiinan kasvukin jollekin normi tasolle, ehkä 4-5 %.. ihan kuin Suomen työttömyyskin saturoituu johonkin 12-14 % ..sen kanssa sitten on elettävä tai tehtävä bisnestä ne jotka tekee bisnestä....edelleen niille jotka tekee bisnestä se on hyvää bisnestä! Markkinat hoitaa kaiken! Huono aines putoaa pois kelkasta!
Anonyymi: Normihommaa 6.1.2016 9:04

Anonyymi
Markkinat hoitaa kaiken! Huono aines putoaa pois kelkasta!
Itse asiassa markkinat eli rikollispankit eli päättäjät hoitaa pois ne, jotka haluavat maltillisuutta, kestävää kehitystä ja rauhaa, mutta palkitsee hämäriä, laillisiksi naamioituja ja lahjottuja pikavoittoja kahmivat ahneet ja rosvot ruhtinaallisesti.

Suosii tuhoavan kuluttavaa, itsetuhoista ja saastuttavaa shoppaamista - raastavaa ylituotantoa, riistoa, orjuutusta, bulkkikulttuuria ja asekauppaa, sotaa ja vihanlietsontaa kilpailuttamalla kaikkia toisiaan vastaan.
Anonyymi: kohta_kosahtaa 6.1.2016 9:16

Anonyymi
Vaikeus syntyy herkästi siitä, että Kiinan tähänastinen talousmalli on suuresti suosinut pientä talous- ja hallintoeliitin vähemmistöä, jonka edustajille viime vuosikymmenten investointiaalto on ollut suoranainen kultakaivos.
Sama USA:ssa, EU:ssa ja kaikkialla, joten valtaisa maailmapalo ydinsodan muodossa on syttymässä,

ja kun päättämässä on lähes pelkästään narsisteja ja psykopaatteja, he suorastaan kilpailevat kuka saa painaa ensimmäisenä käynnistysnappia.
Anonyymi: sairaan-menon-syyt 6.1.2016 9:19

Anonyymi
Vaikka Kiinan kasvu olisi tasan nolla, se menee harhaisen utopia-monikultturisminsa kanssa sössivän Euroopan edelle kirkkaasti,

mikä olikin TTIP-USA -öljysotien yksi päämääristä.
Anonyymi: näillä_mennään 6.1.2016 9:28

Anonyymi
Epäil

Poliisi ei pystynyt estämään organisoituja hyökkäyksiä, kun se yritti turvata turva
Samalla päärautatieaseman ja katedraalin ulkopuolella ryösteltiin. Poliisista on myönnetty, ettei se

– Poliisi ei voi toimia tällä tavalla. Ei ole hyväksyttävää, että samalla kun ihmisiä evakuoidaan, samassa paikassa käydään ihmisten kimppuunEntäs poliitikot ja vastuu ?
Koko miljoonan joukko on enemmän tai vähemmän organisoitumassa ellei ollut jo osa tullessaankin, koska mikä tahn

Voima synnyttää itse aian vastavoimansa, joten hurskastelevat poliitkot voisivat varautua totaaliseen sisällissotaan ja järjestäytyneen yhteiskunnan romahatamiseen, koska itämainen mafia, toimetomat, viinaa ja naisia haluavat miehet ja sharia nyt vaan ei toimi täällä vaan luo anarkiaa ja vasta-anarkiaa.

Omaa eettistä ja moraalista ylivertaista ylemmyyttään (ainoa oikea ja sallittu aatesuunta ja asenne on äärisuvainti eli rajoittamaton monikultturismi, siis fanaattisuus) signaloivat hipsterit ovat avanneet ovet selkoselleen ja siksi koko himmeli kaatuu, ensimmäisenä menee turvallisuus ja heti perään punaviheranarkistejkin elättävä sosiaaliturva.


USA:n ja muiden Natomaiden pommitukset maailamlla, tulee ajamaan vielä paljon porukkaa jalkeille ja kyllä ne tänne suuntaa koska, pommittajat ei heitä ota vastaan.
Vetäytminen näistä miehiteystä maista katkaisee pakolaisvirran tai ainakin se katkaisee vastuun heistä, meidän osalta. Oikeistoanarkistitappajat liikkeellä, isot voitot kyseessä.
Anonyymi: pommiaaltolähiidässä 6.1.2016 9:33

Anonyymi
ARVOISAT LUKIJANI, SEURAAJANI JA TUTUT SEKA TUNTEMATTOMAT KOMMENTAATTORI YSTAVAT JA KOLLEGAT!

Lopetan kirjoittelun Taloussanomissa, koska Suomessa ei ole enaa todellista sananvapautta! Varsin jos se koskee meidan paattajia, heidan tekemisiaan tai tekematta jattamisiaan, seka yleensakin pahasti pielessa olevia ja vaaristyneita suomalaisia yhteiskuntarakenteita jne.

Demokratian ytimeen ja henkeen ei kuulu sellainen sensuuri, etta jos vaikka kirjoitat jutun tai kommentin, jossa joka ainut sana on totta ja se sensuroidaan Taloussanomien toimesta?

TOIVOTAN KAIKILLE KOMMENTAATTOREILLE JAKSAMISTA JA OIKEIN HYVAA UUTTA VUOTTA 2016!

JK. Olen elakkeella oleva lentaja, YK-upseeri, kansainvalisten asioiden avustuskordinaattori/ neuvonantaja. Mottoni on aina ollut:

HULLU SAA OLLA, MUTTEI TYHMA!
Anonyymi: BRAINFART 6.1.2016 9:34

Anonyymi
"Pekingin" keinot talouden tasapainottamiseen kiteytyvät suoraan tai epäsuorasti näihin kolmeen vaihtoehtoon tai niiden jonkinlaiseen yhdistelmään:

1) Sen on sallittava ja kestettävä työttömyyden tuntuvaa kasvua.

2) Sen on sallittava ja kestettävä tuntuvasti nykyistä raskaampi velkataakka.

3) Sen on pantava toteen mittava varallisuudensiirto julkiselta taloudelta kotitalouksille.
Harvard-Chicagon keinot ovat juuri mainitut, eli lahjuksin ja rikollispankkipetoksin, luomalla feikkibittirahaa ja mutkikkaita rahastohimmeliponzeja siirretään, lobbaamalla laitkin suosimaan vain 1 % eliittiä, kaikki valta ja raha itselle.

Valtionvelka (=pankkien ja pörssiyritysten tukilahjaraha uhkapelitappioissa ja johdon megabonukset) ja työttömyys muiden työn arvon nollauksella saa aikaan orjuuden ja 1700-l. perintöaatelin komean paluun.

Ja veriset vallankumoukset.
Anonyymi: sairaan-menon-syyt 6.1.2016 9:35
Sivut: 1 2 3 4 5 6
EdellinenSeuraava
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
 
Asiakastieto

Yhteistyössä