Kurimus vie kohti lopullista päätöstä: liittovaltio vai ei?

Puolitoista viikkoa sitten torstaina järjestetty Euroopan unionin (EU) huippukokous toi mukanaan kasapäin pähkäiltävää. Kokouksessa päätettiin perustaa pankkiunioni ja yhteinen pankkivalvontamekanismi euroalueelle. Epäselvää on, mitä asiat käytännössä tarkoittavat.

Huippukokousta ennen ounasteltiin, että kokouksessa otettaisiin kantaa myös euroalueen yhteisiin joukkovelkakirjoihin, ns. eurobondeihin. Näin ei tehty. Velkojen yhteisvastuullisuutta tukevan Ranskan presidentti François Hollande sanoi kokouksen jälkeen toimittajille, että eurobondeista ei tarvitse päättää "tänään". Saksan johtokaksikko, Angela Merkel–Wolfgang Schäuble, puolestaan totesi, ettei yhteisvastuullisia joukkovelkakirjoja nähdä heidän elinaikanaan.

Monet suhtautuvat varauksella sekä yhteiseen pankkivalvontaa että eurobondeihin. Syykin on usein sama: kummatkaan eivät toimine ilman euromaiden yhteistä talouspolitiikkaa.

Kenelle pankkivalvoja
raportoi?

Pankkiunionia ja sen seurana tulevaa pankkivalvojaa on pidetty oikeanlaisena kehityssuuntana kriisin ratkaisemiseksi. Esimerkiksi brittilehti Financial Times kirjoitti torstaina, että eurojohtajat pystyivät rikkomaan pankkien ja valtioiden välisen "noidankehän" huippukokouksessa.

Kokouksessa myönnyttiin siihen, että Espanjan pankkeja voidaan tukea suoraan Euroopan vakausmekanismista (EVM). Euroopan yhteisen pankkivalvoja voisi saada oikeudet valvoa ja tarkastaa pankkien kuntoa ja vakavaraisuutta sekä päättää niiden mahdollisesta pääomittamisesta.

Pankkivalvojaan liittyy huoli valvojan tilivelvollisuudesta. Esimerkiksi valtiotieteiden tohtori, entinen valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston johtaja Peter Nyberg kirjoitti keskiviikkona 4. heinäkuuta Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan pankkiunionin ongelmista.

– Valvojalta näyttää puuttuvan selkeä poliittinen vastuu, vaikka se tuottaisi merkittäviä tappioita myös euroalueen jäsenmaille, Nyberg totesi kirjoituksessaan.

Nyberg myös epäili, että nykyiset varat riittäisivät euroalueen pankkijärjestelmän ongelmien setvimiseen, jos taloustilanne heikkenisi entisestään.

– Suomelle pankkiunioni merkitsee käytännössä kasvavia vastuita euroalueen pankkien ja viime kädessä valtioidenkin veloista ilman nopeaa rahoitusmarkkinoiden vakauttamista, Nyberg kirjoitti.

Viime perjantaina joukko saksalaisia ekonomisteja kritisoi Saksan liittokansleri Merkeliä samasta syystä saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitungissa (FAZ).

Peter Nyberg sanoi myöhemmin Helsingin Sanomille (6.7.), että pankkiyhteistyöhön ja valvontaan ei pitäisi mennä, ellei talousunionia syvennetä myös yhteisellä talouspolitiikalla.

Samat ongelmat
koskevat eurobondeja

Myös euroalueen yhteisiin joukkovelkakirjoihin, eurobondeihin, liittyy sama ongelma, poliitikot sanovat. Italian pääministeri Mario Monti kertoi keskiviikkona, että Italia ei tue eurobondeja ilman, että Euroopan budjettivalvontaa lisätään.

– Tarvitsemme osittaista velkojen jakamista, mutta sen ohelle myös enemmän euromaiden talouksien keskitettyä valvontaa. Ilman vankkaa valvontaa olisi edesvastuutonta sälyttää omia velkojaan muiden taakaksi, Monti sanoi FAZ:n haastattelussa viime torstaina.

Merkel toisti aiemman kantansa, ettei eurobondeja tule niin kauan kuin hän elää. Tammikuussa Merkel sanoi, etteivät eurobondit ole ratkaisu nykyiseen kriisiin. Yhteisiä velkakirjoja ei voida ottaa käyttöön ennen kuin talousliitto ja poliittinen yhteistyö syvenisivät, hän sanoi tammikuussa.

Oli Merkelin lopullinen kanta kumpi tahansa, eurobondien ongelma lienee lopulta sama kuin pankkiunionissa. Yhteistä vastuuta veloista ei haluta ottaa, ellei vastineeksi tule yhteistä talouspolitiikkaa ja suurempaa ylikansallista valtaa puuttua yksittäisten jäsenvaltioiden budjetteihin.

Kurimus vie kohti
liittovaltiota

Euroopan unionin valtiovarainministerien tiistaisessa Ecofin-neuvoston kokouksessa keskustellaan muun muassa EU-maiden budjettiseurannan vahvistamisesta. Eilen euroryhmän kokouksessa tapetilla oli esimerkiksi pankkiunioni. Aiheet ovat kuin kurimuksen ensipyörteitä: lopulta virta imaisee eurojohtajat keskelle päätöstä yhteisestä talouspolitiikasta.

Euromaiden yhteinen talouspolitiikka on ongelmallinen sen vuoksi, että siinä ronkittaisiin euromaiden kansallista itsenäisyyttä. Oli kysymys täysimääräisestä pankkiunionista tai eurobondeista, ylikansallinen valvonta on katkeraa kalkkia kaikille jäsenmaille.

Jos yhteistä talouspolitiikkaa ei oteta käyttöön mutta uudet kriisinhoitomenetelmät alkavat toimia, on vaarana, että pankkivalvonnasta, eurobondeista tai muista eurokriisin hoitoon tarkoitetuista asioista tulee samanlaisia torsoja kuin kriisin aiheuttanut rahaliitto on.

Asia toisensa jälkeen euroalueella todettaneen, ettei mikään toimi ilman yhteistä talouspolitiikka. Lopulta kurimus vie päättäjät ja kansalaiset saman kysymyksen äärelle: halutaanko Eurooppaan perustaa täysimääräinen liittovaltio?