Japani aloitti valuuttanokituksen

Japanin keskuspankki BoJ tuskin onnistuu pysyvästi heikentämään jenin arvoa suhteessa muihin päävaluuttoihin, vaikka se yrittäisi kuinka. Siitä pitävät melkoisella varmuudella huolen muut maailman mahtimaiden keskuspankit.

Niinpä BoJ:n jenimyynnit tuskin täyttävät tarkoitustaan.

BoJ yrittää heikentää jeniä, jotta maan taloudelle tuiki tärkeä vientiteollisuus voisi myydä tavaroitaan maailmalle nykyistä halvemmalla ja ennen kaikkea nykyistä runsaammin. Siinä sivussa BoJ todennäköisesti haluaisi deflaatiosta kärsivään maahan edes himpun verran inflaatiota.

Kumpikin tavoite onnistuisi setelipainon omistavalle BoJ:lle, jos muut keskuspankit suostuisivat seuraamaan sivusta jenin heikkenemistä. Tällaista ei kuitenkaan tapahdu kuin valuuttakauppiaiden iltasaduissa.

Silti BoJ:n jenimyynnit voivat osoittautua pitkästä aikaa tärkeimmäksi talouden tapahtumaksi, jolla voi olla paljon jenin kurssiliikkeitä kauaskantoisemmat ja laajemmat seuraukset.

Rajattomat rahkeet
rahan heikennykseen

Periaatteessa BoJ pystyy myymään valuuttamarkkinoille niin paljon jenejä kuin pankin johdolla ja maan talouspoliittisella johdolla on hermoja ja poliittista pokkaa laskea uusia jenejä liikkeeseen.

BoJ:n kyky synnyttää rajaton määrä jenejä merkitsee käytännössä, että pankki pystyy uusilla jeneillään ostamaan valuuttamarkkinoilla dollareita ja muita valuuttoja vaikka kuinka paljon. Kirjaimellisesti.

Tästä voisi luulla, että BoJ voi halutessaan heikentää jeniä suhteessa muihin valuuttoihin kuinka paljon tahansa.

Mahdollisuudet jenin mielivaltaiseen heikentämiseen hupenevat kuitenkin olemattomiksi samalla hetkellä, kun muut maailman mahtivaluuttoja paimentavat keskuspankit ryhtyvät vastatoimiin omien valuuttojensa heikentämiseksi.

Yhdysvaltain keskuspankilla Fedillä ja euroalueen keskuspankilla EKP:llä on samat keinot käytettävissään kuin Japanin BoJ:llä. Niillä on kaikilla samanlaiset ja yhtä tehokkaat setelipainot – BoJ:n tavoin Fed ja EKP voivat lisätä paimentamansa rahan tarjontaa rajattomasti.

Nykytekniikalla keskuspankkien ei tarvitse edes tuhertaa setelipaperin ja painomusteen saati oikeiden painokoneiden parissa luodakseen uutta rahaa. Homma hoituu sananmukaisesti nappia painamalla tietokoneiden digitaalisilla "setelipainoilla".

Valuuttansa heikentämiseksi keskuspankin ei välttämättä tarvitse edes ryhtyä suoranaisiin valuuttakauppoihin.

Esimerkiksi Fed valmistelee markkinaodotusten mukaan uusia, mahdollisesti jopa tuhannen miljardin dollarin mittaisia liittovaltion velkakirjojen ostoja. Odotusten mukaan moinen raharuiske olisi omiaan heikentämään dollaria.

Vuosikausien kokemus
tahattomia sattumuksia

Niin kuin keskuspankkien pontevilla toimilla on usein ollut tapana, BoJ:n jenimyynnit saattavat johtaa ennemmin tahattomiin kuin tavoiteltuihin seurauksiin.

Viimeksi BoJ myi suuren määrän jenejä valuuttamarkkinoilla vuosina 2003 ja 2004, ja sitä ennen kahdessa eri jaksossa ensin 1990-luvun puolivälissä ja myöhemmin saman vuosikymmenen lopussa.

Kertaakaan pankki ei ole saanut jenin kurssia mieleiselleen tasolle kuin hetkellisesti. Uusimmat jenimyynnit BoJ aloitti, kun jeni oli noussut suhteessa Yhdysvaltain dollariin korkeimmilleen 15 vuoteen.

Valuuttatoimien lisäksi BoJ yritti varsinkin 2000-luvun alkuvuosina elvyttää Japanin taloutta kasvattamalla rahan tarjontaa pankeille rahapolitiikan niin sanotulla kvantitatiivisella kevennyksellä.

Kvantitatiivinen kevennys on kiertoilmaisu ja tarkoittaa, että BoJ tarjosi japanilaisille pankeille suuren määrän uutta rahaa lähes ilmaiseksi. Keskuspankki toivoi, että se saisi pitkään maata vaivanneen luottolaman loppumaan ja luotonannon taas käyntiin. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Samanlaisia kokemuksia on parin viime vuoden finanssikriisissä kertynyt BoJ:n lisäksi muille keskuspankeille. Fed, EKP ja Britannian BoE ovat kriisin kuluessa syöttäneet pankeille uutta rahaa yhteensä satojen miljardien eurojen arvosta.

Toisin kuin keskuspankit ovat toivoneet ja yrittäneet, pankkien luotonanto yksityisille laina-asiakkaille ei ole kuitenkaan kunnolla lähtenyt käyntiin.

Johonkin liikkeeseen lasketut uudet jenit, dollarit ja eurot ovat kuitenkin päätyneet.

Puhalsivatko keskuspankit
kuplan toisensa jälkeen?

Maailman tavarakaupan ja etenkään rahoitusmarkkinoiden rahavirroista on joltisenkin toivotonta selvittää, mistä yksittäiset eurot tai muutkaan valuutat ovat alkujaan peräisin tai mihin ne lopulta päätyvät.

Pääomavirtojen kokonaiskuvasta sitä vastoin on esimerkiksi Kansainvälisellä järjestelypankilla BIS:llä hyvinkin tarkka vainu. Samoin rahoitusmarkkinoiden analyysiyhtiöissä ja suurpankkien tutkimusosastoilla toimii suuri joukko ekonomisteja ja analyytikoita, jotka yrittävät pysyä perillä pääoman liikkeistä.

Vihjeitä pääoman liikkeistä voi hakea virallisten ja puolivirallisten rahavirtatilastojen sekä lukuisten tutkimusraporttien avulla. Keskuspankkien parin viime vuosikymmenen aikana luoman uuden rahan voinee tulkita päätyneen karkeasti pelkistäen kolmeen määränpäähän.

BoJ:n, Fedin ja EKP:n ponnistelut ovat 1990-luvulta lähtien syöttäneet kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kautta uutta rahaa:

a) reaalitalouden tuotannollisiin investointeihin, mutta ei suinkaan Japanissa, Yhdysvalloissa tai euromaissa, vaan niin sanotuissa kehittyvän talouden maissa, varsinkin Kiinassa ja muissa kaukoidän maissa

b) finanssitalouteen, kuten osake-, velkakirja-, johdannais- ja hyödykemarkkinoille

c) luottomarkkinoiden kautta useiden maiden kiinteistömarkkinoille.

Näillä markkinoilla rahatulva on synnyttänyt kuplan toisensa perään suurimpina "kohokohtina" Aasian niin sanottujen tiikerivaltioiden kupla 1990-luvun puolivälin jälkeen, maailmanlaajuinen teknokupla vuosituhannen vaihteessa sekä viimeksi kiinteistö- ja finanssikupla samaan aikaan Yhdysvalloissa ja useissa Euroopan maissa.

Viime vuonna juuri keskuspankkien valtava rahan tarjonta saattoi olla keskeinen voima maailman osakemarkkinoiden kurssinousun takana.

Alkaako BoJ:n toimista
uuden rahan tsunami?

Jos muut keskuspankit vastaavat BoJ:n valuuttahaasteeseen ja ryhtyvät eri toimin heikentämään vuoron perään kukin omia valuuttojaan, valuuttojen keskinäiset arvostukset voivat lopulta päätyä jopa entiselleen.

Valuuttanokituksen kuluessa kurssiliikkeet voivat olla hetkellisesti hyvinkin voimakkaita, mutta lopulta keskuspankeilla on keinot kumota toistensa aikaansaamat kurssimuutokset.

Sen sijaan keskuspankeilla ei ole keinoja eikä ehkä haluakaan kumota kaikkia ponnistelujensa tuloksia, ei edes niitä tahattomia.

Jos BoJ jatkaa samaan malliin, ja varsinkin, jos Fed ja EKP ryhtyvät kilvan kasvattamaan rahan tarjontaa, voi maailman eri markkinoita koluavaan rahavirtaan pian ilmaantua mojovasti uutta voimaa.

Japanin aloittama valuuttanokitus voi synnyttää todellisen uuden rahan tsunamin, jonka lopullinen määränpää on paljon vaikeampi arvoitus kuin se, mitä uuden rahan hyöky tekee määränpäänsä hintakehitykselle.