Varoittavatko valuutat riskihalujen hiipumisesta?

Joulukuun alun jälkeen euron dollari-kurssi on laskenut epätavallisen rivakasti, yli 2,6 prosenttia. Kuun alussa eurosta oli maksettava 1,51 taalaa ja hetkittäin vielä enemmän. Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina euro noteerattiin 1,47 dollariin.

Kyse ei ole ainoastaan euron ja dollarin välisestä kurssimuutoksesta, vaan euron arvo on heikentynyt suhteessa useimpiin muihinkin päävaluuttoihin. Euroalueen ulkomaankauppapainoin laskettu valuuttaindeksi on viikossa heikentynyt lähes 1,5 prosenttia.

Uutistoimisto Bloombergin kokoamien tietojen mukaan Yhdysvaltain, Japanin ja esimerkiksi Britannian vastaavat valuuttaindeksit ovat viimeksi kuluneen viikon aikana vahvistuneet. Maailman päävaluutoista ainoastaan euro on heikentynyt.

Viikon valuuttakurssimuutokset ovat toki pieniä värähdyksiä verrattuna vuoden tai varsinkin parin viime vuoden aikana toteutuneisiin kurssimuutoksiin. Mutta pienetkin muutokset voivat olla oireellisia.

Kriisien leimahtaminen
heiluttaa valuuttakursseja

Valuuttakurssien päivittäisiin liikkeisiin vaikuttaa lukematon määrä valuuttakaupan osapuolia, joilla jokaisella voi olla lukematon määrä aivan omia syitä siirtää rahaa yhdestä valuutasta toiseen. Mutta varsinkin vikkelän sijoituspääoman liikkeitä voivat ohjata myös yhteiset syyt.

Parin viime vuoden suurimmat valuuttakurssiheilahdukset ovat tavalla tai toisella liittyneet finanssikriisiin – ensin kriisin käynnistymiseen, sitten kärjistymiseen ja nyt viimeksi asteittaiseen hellittämiseen. Viime syksyn pahimpina kriisikuukausina dollari vahvistui voimakkaasti ja samaan aikaan esimerkiksi euro heikkeni.

Aivan viimeaikaiset valuuttaliikkeet ovat muistuttaneet, että minkä tahansa yhä kytevän kriisipesäkkeen leimahtaminen liekkeihin voi herkästi heilauttaa valuutat taas uuteen suuntaan.

Euroalueelle uuden kriisin leimahtaminen voisi siis merkitä kauan kaivattua kevennystä euron voimakkaaseen yliarvostukseen. Näin käy varsinkin, jos seuraava kriisi leimahtaa liekkeihin euroalueella, kuten kasvava osa korkomarkkinoista veikkaa.

Säikäyttääkö Kreikka
suursijoittajat pakoon?

Korkomarkkinoiden luottamus Kreikan valtion velanhoitokykyä kohtaan on hyvin nopeasti heikentynyt. Analyysiyhtiöiden ja pankkien markkinakatsaukset ovat viime viikot olleet pullollaan Kreikan mahdollista luottohäiriötä ja tällaisen onnettomuuden mahdollisia seurauksia koskevia arvioita.

Kreikan mahdollinen luottokriisi voi laukaista liikkeelle monenlaisia yllätyksiä Itä- ja Keski-Euroopan kehittyvien markkinoiden uudesta pääomapaosta aina Länsi-Euroopan uuteen pankkikriisiin. Spekulointi euron ja rahaliiton kohtalosta on taas voimistunut.

Yhteistä kaikille vaihtoehdoille olisi kuitenkin, että kaikki liikkeelle kykenevä varovainen pääoma todennäköisesti hakeutuisi pois myräkästä. Rahaa siirtyisi arvaamattomat määrät eurosta kriisiaikojen turvasatamiin – dollariin ja jeniin.

Näin Kreikan luottokriisi voisi sysätä euron alamäkeen ja samaan aikaan vahvistaa dollaria ja jeniä. Samalla toki vahvistuisivat (suhteessa euroon) kaikki dollarin arvoon sidotut valuutat, esimerkiksi Kiinan renminbi.

Moni kansainvälinen sijoittaja siirsi varojaan eurosta dollariin, kun luottoluokittaja Fitch pudotti Kreikan luokituksen B-luokkaan. Samoin kävi, kun toinen luokittaja, Standard & Poor's ilmoitti heti perään heikentäneensä arviotaan Espanjan luokitusnäkymistä.

Korkomarkkinoiden noteeraukset kertovat selvää kieltään siitä, että kasvava osa sijoittajista karttaa taas Kreikan ja muiden velkaisimpien eurovaltioiden velkakirjoja. Valtioiden rahoitusriskit ovat taas kasvussa.

Velkasijoittajien
hermot kireällä

Euroalueen oma kriisi ei ole ainoa mahdollinen syy, joka voi kääntää pääomavirran eurosta dollariin ja jeniin. Saman käänteen voi panna alulle missä tahansa maailmankolkassa tai millä tahansa markkinoiden osa-alueella leimahtava kriisi – tai myönteinen talousyllätys Yhdysvalloista.

Euro heikkeni ja dollari vahvistui välittömästi Dubain luottoshokin jälkeen marraskuun lopussa. Samoin kävi viime viikon perjantaina välittömästi Yhdysvaltain odotettua vahvempien työllisyyslukujen tultua markkinoiden tietoon.

Yllättävien valuuttaliikkeiden takana voivat olla suurta velkavipua sijoituksissaan käyttävät pelurit, kuten hedge-rahastot, Wall Streetin suurpankit ja muut kansainväliset suursijoittajat. Näiden uskotaan sijoittaneen kaikille maailman markkinoille erittäin suuret määrät lähes ilmaiseksi lainaamiaan velkadollareita.

Euro ei suinkaan ole ainoa velkasijoittajien suosimista kohdevaluutoista, vaikka euroalueen korkotaso on monin paikoin selvästi Yhdysvaltojen vastaavia korkoja korkeampi. Vielä suositumpia ovat olleet raaka-aineita tuottavien maiden valuutat.

Maailman markkinoilla on ennestään ollut erittäin suuret määrät lähes nollakorolla japanilaispankeilta haettuja lainajenejä.

Vipusijoittajat liikkuvat
vikkelästi valuutasta toiseen

Lainapääoma kaikkoaa maailman markkinoilta jopa vikkelämmin kuin se on markkinoille levittäytynyt. Kun velkasijoitukset alkavat palaa pohjaan, iskee vipusijoittajiin pakokauhu.

Esimerkiksi lainadollareiden sijoittaminen muille markkinoille on tuottoisaa niin kauan kuin dollari heikkenee suhteessa kohdevaluuttaan, esimerkiksi euroon, ja niin kauan kuin sijoituskohde tuottaa enemmän kuin velkadollareista on maksettava korkoa.

Dubain tai Kreikan kaltaiset ongelmat voivat säikäyttää dollarivivulla toimivia sijoittajia purkamaan sijoituksiaan ja maksamaan dollarivelkansa pois. Näin pääomaa palaisi dollariin ja dollari vahvistuisi. Samoin kävisi, jos vipusijoittajat uskoisivat Yhdysvaltain talouden vahvistuvan ja korkojen lähtevän nousuun.

Dollarin vahvistuminen taas heikentäisi vielä käynnissä olevien dollarivipujen tuottoa – ja voi käynnistää dollaria vahvistavan ja sijoitusvaluuttoja heikentävän ketjureaktion.