Koronlaskut eivät enää riitä

Euroalueen keskuspankki EKP laskee markkinaodotusten mukaan ohjauskorkoaan tänään puoli prosenttiyksikköä 1,5 prosenttiin. Tämä ei kuitenkaan markkinoiden mukaan riitä, vaan moni odottaa keskuspankilta entistä järeämpiä toimia.

Markkinat eivät enää usko pelkkien koronlaskujen tai muiden EKP:n jo toteuttamien toimien tepsimiseen. Tähänastiset keinot ovat olleet poikkeuksellisen voimakkaita, mutta talouden alamäki ja rahamarkkinoiden ahdinko ovat olleet vielä voimakkaampia.

Uusia haasteita on kaatunut markkinoiden – ja samalla EKP:n – niskaan niin paljon, että pelkkä 0,5 prosenttiyksikön koronlasku olisi markkinoille paha pettymys.

Markkinoilla on hyvät perusteet odottaa EKP:ltä aivan uudenlaisia toimia tai ainakin hyvin selviä merkkejä tällaisten toimien käynnistämisestä.

Yksi hyvä peruste odotuksille on, että sijoituspankkien lisäksi EKP:n täysin uudenlaisia toimia ovat viime viikkoina väläytelleet myös EKP:n johtokunnan ja neuvoston jäsenet.

Joko EKP ottaa
seuraavan askeleen?

Seuraavaksi markkinat odottavat EKP:ltä siirtymistä niin sanotun kvantitatiivisen kevennyksen keinoihin, joilla keskuspankki nykyistä tehokkaammin voisi lisätä talouden rahamäärää ja samalla avata rahamarkkinoiden umpisolmuja.

Rahapolitiikan kvantitatiivisella kevennyksellä keskuspankki lisää talouden rahamäärää pankkien ohi. Elleivät pankit halua tai kykene kasvattamaan luotonantoaan, voi keskuspankki kasvattaa rahan tarjontaa sijoittamalla haluamansa määrän uutta rahaa suoraan velkakirjamarkkinoille.

EKP voi käynnistää rahapolitiikan kvantitatiivisen kevennyksen ryhtymällä ostamaan markkinoilta pankkien ja varsinkin muiden yritysten velkakirjoja.

Tällaisesta mahdollisuudesta ovat viimeaikaisissa puheenvuoroissaan maininneet esimerkiksi Saksan ja Ranskan keskuspankkien johtajat Axel Weber ja Christian Noyer.

Viimeksi tämän viikon tiistaina Weber muistutti EKP:n jo nyt hyväksyvän yritysten velkakirjoja keskuspankkirahoituksen vakuudeksi. Seuraava kysymys hänen mukaansa on, pitäisikö EKP:n ottaa suoraan kantaakseen yritysriskiä.

Noyerin mukaan EKP ei ole vielä päättänyt tarpeesta ostaa yritysten velkakirjoja.

EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet toisti viimeksi tämän viikon tiistaina, että tarvittaessa EKP voi ryhtyä poikkeuksellisiin toimiin milloin tahansa.

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen korosti hiljattain uutistoimisto Startelin ja Taloussanomien haastattelussa, että EKP:llä riittää keinoja ja luovuutta ennakkoluulottomiinkin toimiin.

Yritysrahoitus
ajautuu ahtaalle

Keskuspankin velkakirjaostoihin liittyy paljon ongelmia yritysriskin kantamisesta rahoitettavien yritysten valintaan. Rahoitusmarkkinoille tällainen päätös voisi kuitenkin merkitä helpotusta huoleen, joka on nopeasti kasvamassa erittäin suureksi.

Tänä vuonna Euroopassa erääntyy kaikkiaan 700 miljardin euron yrityslainat, joista suurin osa olisi tarkoitus maksaa uudella lainalla. Summasta noin 500 miljardia on pankkien ja 200 miljardia muiden yritysten erääntyviä velkoja.

Valtaisa jälleenrahoitustarve ilmenee luottoluokitusyhtiö Standard & Poor'sin julkaisemista tiedoista.

Erääntyvä lainamäärä on viisinkertaisesti suurempi kuin viime vuonna erääntynyt lainasumma. Rahoitustarpeet kasvavat siis moninkertaisiksi samaan aikaan, kun pankit ovat kiristäneet lainahanojaan ja rahoitusmarkkinoiden kriisi on kärjistynyt.

Muun muassa Britannian keskuspankki Bank of England luonnehtii tuoreimmassa neljännesvuosikatsauksessaan eurooppalaisyritysten rahoitusriskejä huomattaviksi.

Kriisin säikäyttämät pankit ovat supistaneet omaa luotonantoaan voimakkaasti, pelkästään euroalueen pankit supistivat yritysrahoitustaan viime vuoden syys–lokakuussa S&P:n mukaan 40 prosenttia. 

Itä-Euroopan riskit
uhkaavat pankkeja

Yritysrahoituksen kiristyminen ja rahoitustarpeiden huima kasvu uhkaavat nopeasti tuoda Euroopan pankeille uuden, räjähdysmäisesti kasvavan tappioriskien lähteen. Eurooppalainen yritysrahoitus on edelleen suurimmaksi osaksi pankkilainoja.

Yritysrahoitukseen kehittyvä uusi myrskypesäke muuttuu hyvin herkästi myös EKP:n ongelmaksi, sillä euroalueella se viime kädessä vastaa rahoitusjärjestelmän vakaudesta. Tämä voi antaa EKP:lle hyvän syyn käynnistää suorat markkinatoimet.

EKP:llä on jo ilman yritysrahoituksen sakkaamistakin niskassaan erittäin suuria haasteita, joista pahin lienee Itä- ja Keski-Euroopan talouksien horjuminen Baltiasta Balkanille.

Yritysrahoituksen haasteiden tapaan Itä- ja Keski-Euroopan maiden talousongelmat kimpoavat EKP:n ongelmaksi pankkien ja koko pankkijärjestelmän kautta. Vaikeuksiin ajautuneet Itä- ja Keski-Euroopan maat ovat erittäin velkaisia ja niiden velkavastuut ovat lähes kokonaisuudessaan Länsi-Euroopan pankkien riskillä.

Korko- ja osakemarkkinoiden mielestä Länsi-Euroopan pankit ovat suurimmillaan kasvattaneet itäriskinsä niin suuriksi, että ne eivät selviä kaatumatta kotivaltioidensa syliin. Pahimmillaan nämä riskit ovat niin suuria, että edes pankkien kotivaltiot eivät välttämättä selviä niiden kantamisesta. 

EKP voi tarjota rahoitustukeaan yrityksille ja pankeille, mutta ei valtioille. Valtioiden suoran setelirahoituksen EKP:ltä kieltää sen toimintaa ohjaavat säännökset.

Tähänastiset toimet
eivät ole riittäneet

Markkinoiden kasvavista odotuksista ja alituisesta arvostelusta huolimatta edes EKP ei ole seurannut kriisin kärjistymistä toimettomana. 

EKP on laskenut viime kesän jälkeen ohjauskorkoaan neljästi poikkeuksellisen suurin askelin. Lisäksi se on ottanut käyttöön useita ennen kokemattomia rahamarkkinoiden elvytyskeinoja esimerkiksi tarjoamalla pankeille keskuspankkirahoitusta rajoituksetta.

Tähänastiset koronlaskut ja mittavat toimet pankkien välisten rahamarkkinoiden likviditeetin kohentamiseksi ovat tuntuvasti laskeneet euroalueen markkinakorkoja.

Esimerkiksi asuntolainojen ja määräaikaistalletusten viitekorkoina yleiset euribor-korot ovat viime syksystä pudonneet voimakkaasti. Vuoden euribor oli viime syksyn kriisiviikkoina korkeimmillaan noin 5,5 prosenttia, nyt se on laskenut hyvin lähelle ohjauskorkoa eli noin kahteen prosenttiin.

Markkinoiden yhä uudet toiveet vihjaavat, että joko markkinavoimat ovat kyltymättömiä tai EKP toimii alituisesti liian myöhään ja liian pienin askelin. Joka tapauksessa EKP:n tähänastiset toimet eivät ole vielä riittäneet. Tästä markkinat ja EKP ovat yhtä mieltä.