Pankit pelkäävät velkajuhlien jatkoja

Pankkien väliset luottomarkkinat ovat kohmeessa ja pankkien asiakasrahoitus on edelleen äärimmäisen nihkeää. Kun lainahanat ovat kireällä, raha ei liiku taloudessa tavalliseen tapaan. Niinpä taloudessa tökkii.

Euroopan luottomarkkinat ovat niin pahasti takalukossa, että euroalueen keskuspankin EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet on ryhtynyt patistelemaan pankkeja panemaan lainarahaa liikkeelle.

EKP on turhautunut rahamarkkinoiden routimiseen, sillä keskuspankki on jo kuukausien ajan pumpannut pankkeihin miljarditolkulla tuoretta rahaa saamatta sitä sen pidemmälle.

Pankkien ja niitä rahoittavien markkinoiden mielestä velkajuhlien jatkaminen olisi kuin päätöntä ryntäilyä heikoille jäille. Ilmeisesti EKP:n mielestä pankit arkailevat suotta.

Tuore raha jää
turvapuskuriksi

Keskuspankin valtaisat raharuiskeet ovat jämähtäneet keskuspankkirahoitukseen oikeutettujen pankkien taseisiin eräänlaiseksi likviditeettipuskuriksi. Pankit eivät ole käyttäneet keskuspankkirahoitusta asiakasluottojen rahoitukseen.

Käytännössä pankkien keskuspankista nostamat lyhytaikaiset luotot ovat vain käväisseet pankeissa, sillä pankit ovat suunnilleen saman tien tallettaneet samat rahat kassavarantotalletuksina keskuspankin tileille.

Keskuspankin pankeille tarjoamat valtavat, kymmenien miljardien eurojen rahasummat ovat siis pääosin "vain" kohentaneet pankkien maksuvalmiutta, mutta ne eivät ole kasvattaneet pankkien asiakasrahoitusta eli ne eivät ole lisänneet taloudessa liikkuvan rahan määrää.

Trichet'n patistelu ilmentää keskuspankin turhautumista, sillä velkarahoituksen liian nopea ja voimakas supistuminen aiheuttaa hyvin herkästi häiriöitä velkavetoisen talouden toiminnassa. Juuri tästä luottolamaa enteilevästä ketjureaktiosta on päivä päivältä syvenevässä taantumassa kyse. 

Viime viikolla Trichet arvosteli pankkeja suoraan taantuman syventämisestä. Hän piti patistelupuheensa talouspäättäjien huippukokouksessa Sveitsin Davosissa.

Vaativatko markkinat
pankeilta liikaa?

Osasyyn pankkien kitsastelulle Trichet sälytti talouslehti Financial Timesin mukaan rahoitusmarkkinoille, jotka asettavat pankeille hänen mukaansa jo kohtuuttomia vakavaraisuusvaatimuksia.

Pankkien on hyvin vaikea saada rahoitusta muilta pankeilta tai muilta rahoittajilta, ellei niillä ole näyttää epätavallisen tukevaa tasetta ja vankkaa kassaa.

Viime syksyn kauhunhetket ovat ilmeisesti paremmin pankkien ja muiden rahoitusmarkkinoilla toimivien kaupallisten osapuolten kuin Trichet'n muistissa.

Raha lakkasi tyystin liikkumasta pankkien välisillä lyhyen rahan markkinoilla sen jälkeen, kun Yhdysvaltain viranomaiset antoivat investointipankki Lehman Brothersin kaatua.

Lehmanin konkurssi opetti kaikille maailman pankeille ja sijoittajille, että yhdenkään pankin maksukykyyn ei voi luottaa. Luottamukseen perustuvat markkinat lakkasivat toimimasta, kun luottamus katosi.

Pahan kolauksen kärsinyt luottamus ei välttämättä kohene patistelulla. Pankit eivät nimittäin voi toimia pelkästään luottamuksen varassa, niillä on välttämättä oltava myös pääomia.

Tappioita jo
yli 200 miljardia

Euroopan pankit ovat uutistoimisto Bloombergin kokoamien tietojen mukaan kärsineet finanssikriisin kuluessa yhteensä pitkälti yli 200 miljardin euron tappiot. Tuon verran pankit ovat yhteensä kirjanneet luottotappioita tai arvonalennuksia.

Yhteensä eurooppalaispankit ovat kattaneet tappioiden aiheuttamaa pääomavajetta hankkimalla uutta pääoma jopa tappioita enemmän, runsaat 260 miljardia euroa. Tässä pankkikohtaiset erot ovat suuria, ja tyypillisesti suurimpien tappioiden kärsijät ovat saaneet kokoon uutta pääomaa selvästi tappioiden määrää vähemmän.

Pankit ja suurin osa rahoitusmarkkinoilla toimivista muista sijoittajista suhtautuvat hyvin suurella epäluulolla pankkien esittämiin lukuihin. Markkinoilla harva luottaa tappioiden jäävän tähän mennessä esitettyihin lukuihin.

Tappiot leikkaavat pankkien luotonantovaraa erittäin jyrkästi, koska pankit toimivat hyvin pienellä omalla pääomalla ja tappiot supistavat täysimääräisesti juuri tuota niukkaa omaa pääomaa.

Keskimääräinen kymmenen prosentin omavaraisuusaste tarkoittaa, että jokaista myöntämäänsä kymmenen euron lainaa kohti pankilla on keskimäärin omaa pääomaa yksi euro ja loput yhdeksän euroa pankki on itse ottanut lainaksi omilta rahoittajiltaan, kuten tallettajilta, korkosijoittajilta tai muilta pankeilta.

Pankin pääoma- ja rahoitusrakenne merkitsee, että jokainen tappioihin kadonnut euro leikkaa pankin luotonantovaraa kymmenen euron voimalla. 

Euroopan pankit
herättävät epäluuloa

Syvä epäluulo pankkeja kohtaan näkyy selkeästi niin korko- kuin osakemarkkinoidenkin noteerauksissa. Markkinoiden käyttäytymisestä voi päätellä, että markkinoiden mukaan pankeilla on liian vähän eikä suinkaan liian paljon pääomaa.

Pankit ovat olleet varsin huonossa huudossa koko tammikuun, joten vuoden vaihtuminen tai muiden pörssitoimialojen lievä toipuminen eivät suinkaan ole merkinneet pankkien pääsyä pinteestä.

Erityisesti pankkeihin liittyvä syvä epäluulo näyttää koskevan eurooppalaisia pankkeja – siis juuri niitä samoja pankkeja, joiden EKP:n Trichet haluaisi taas jakavan velkarahoitusta entiseen tapaan.

Epäilyt eurooppalaispankkeja kohtaan perustuvat pääasiassa kolmeen erittäin vakavaan huolenaiheeseen:

– Asunto- ja kiinteistömarkkinoilta kertyvät arvonalennukset ja luottotappiot voivat vielä kasvaa merkittävästi

– Eurooppalaisyritysten rahoitus on yhä pankkikeskeistä, joten taantuman syveneminen ja venyminen kasvattaa luottotappioita

– Entisen Itä-Euroopan ja Etelä-Euroopan maissa luottotappioiden ja arvonalennusten vaara kasvanut erittäin suureksi

Nämä ovat siis yksinomaan eurooppalaispankkeja koskevia ylimääräisiä huolia, joiden lisäksi toki eurooppalaispankkejakin varjostavat samat maailmanlaajuisen taantuman ja rahoitusmarkkinoiden kireyden aiheuttamat vaivat kuin muitakin pankkeja.

Asuntokupla ei ole
vielä tyhjentynyt

Asuntomarkkinoiden alamäki on ollut Yhdysvalloissa syvää, ja laskua on kestänyt jo yli vuoden päivät. Euroopassa sen sijaan tuntuvaa laskua on nähty vasta joillakin kansallisilla asuntomarkkinoilla, kuten Espanjassa, Irlannissa ja Britanniassa.

Useimmissa Länsi-Euroopan maissa asuntojen hinnat ovat Suomen tapaan vasta viime kuukausina alkaneet edes varovasti painua.

Silti esimerkiksi Kansainvälisen vakuuttarahaston IMF:n tutkimuksissa on ilmennyt, että monen Länsi-Euroopan maan asuntomarkkinoille kehittyi viime vuosina paljon suurempia hintakuplia ja asuntovelkojen määrä kasvoi suhteellisesti paljon suuremmaksi kuin Yhdysvalloissa.

Suomessa onneksi asuntokupla oli ainakin IMF:n mukaan eurooppalaisittain poikkeuksellisen pieni ja asuntoluottojen määrä kohtuullinen. Toki yksittäisillä asiakkailla voi meilläkin olla vaikeuksia hoitaa lainaansa, mutta keskimäärin suomalaiset asuntovelalliset eivät ole vakava riski pankeille.

Rahoitusmarkkinoilla toimivat sijoittajat ja myös eurooppalaispankit ovat päätelleet, että asuntoluotoista koituvien luottotappioiden kasvu on ehkä vasta alkamaisillaan.

Tähänastiset niin sanotut subprime-tappiot ovat kertyneet pääosin Yhdysvaltain arvopaperistetun asuntorahoituksen markkinoilta, joten Euroopan oman asuntokuplan lasku on todennäköisesti vielä suurimmaksi osaksi kuittaamatta.

Euroopan yritysrahoitus
yhä pankkikeskeistä

Taantuman pitkittyminen ja syveneminen merkitsee yritysten velanhoitokyvyn hyvin jyrkkää heikkenemistä. Tämä kiristää yritysten rahoitusmahdollisuuksia, mutta aiheuttaa pahenevaa päänsärkyä myös rahoittajille – Euroopassa ennen kaikkea pankeille.

Yrityksiin liittyvän luottotappioriskin kasvamisesta ovat hiljattain vuoron perään kirjoittaneet raporteissaan kaikki keskeiset luottokelpoisuusluokittajat, Standard & Poor's, Moody's ja Fitch.

Juuri eurooppalaispankkeja yritysriskin kasvaminen koskee siitä syystä, että Euroopassa yritysrahoitus on vanhastaan ollut hyvin pankkikeskeistä, eikä markkinarahoituksen kasvaminen muutaman viime vuoden aikana ennättänyt tätä perinnettä murtaa.

Jos yrityksillä menee huonosti, menee pankeilla ainakin yhtä huonosti.

Itä-Euroopassa
kytee velkapommi

Entisen itäblokin maat aiheuttavat parhaillaan erittäin suurta huolta Länsi-Euroopan pankeille ja niiden rahoittajille. Talouskehitys sakkaa nyt pahemman kerran koko entisessä Itä-Euroopassa Venäjältä ja Baltiasta aina Balkanille asti.

Velkavetoinen kasvu oli nopeasti kehittyvissä, mutta nuorissa, markkinatalousmaissa vauhdikasta niin kauan kuin Länsi-Euroopan vientimarkkinat kasvoivat ja edullinen lainaraha virtasi vuolaana.

Nyt kasvu on pysähtynyt ja on koittanut maksun aika. Lainaraha tuli suurimmaksi osaksi läntisten naapurimaiden pankeista. Länsipankkien erittäin suurista itäriskeistä ovat kirjoittaneet huolestuneita raportteja esimerkiksi IMF ja useat sijoituspankit.

Etenkin Itävallan, Sveitsin ja Italian pankeilla on mittavia luottoriskejä Unkarin, Bulgarian ja Venäjän kaltaisissa maissa. Ruotsin pankeilla on erittäin suuria saatavia Baltiassa.

Itä-Euroopan luottoriskit ovat aivan viime kuukausina kasvaneet nopeasti, vaikka harva pankki on jatkanut itänaapureiden rahoittamista.

Riskien kasvaminen johtuu talouden rajusta taantumasta, erittäin suurista velkamääristä ja siitä, että suurimmaksi osaksi euroissa tai Sveitsin frangeissa myönnettyjen lainojen hinta on euron vahvistuttua kasvanut.

Eurovaltioissa piilee
kasvava arvostuskupla

Itä-Euroopassa kytevää velkapommia vähemmän julkisuudessa ollut – ja siksi ehkä yllättävämpi – pankkien kasvanut maariski muhii velkaisimpien eurovaltioiden obligaatioissa.

Etelä-Euroopan velkaiset eurovaltiot, Italia, Kreikka, Espanja ja Portugali ovat laskeneet liikkeeseen erittäin suuria määriä velkakirjoja. Kukaan ei tiedä tarkalleen, kenen hallussa nuo velkakirjat ovat, mutta markkina-arvioiden mukaan suuri osa niistä on euroalueen pankkien salkuissa.

Eurovaltioiden obligaatiot ovat pankeille houkutteleva sijoituskohde, sillä ne kuuluvat pankkien taseessa niin sanottuun nollariskiluokkaan. Tämä tarkoittaa, että pankit voivat ostaa eurovaltioiden obligaatioita sitomatta niihin lainkaan omaa pääomaa. Näin tarjolla piti olla riskitön, ilmainen lounas.

Eurovaltioiden obligaatiomarkkinat ovat kuitenkin kokeneet oman kriisinsä, kun loppuvuodesta alkaen eri eurovaltioiden korkoerot ovat kasvaneet suurimmilleen sitten rahaliiton perustamisen.

Kreikan ja Irlannin pitkät markkinakorot ovat 2–2,5 prosenttiyksikköä korkeammat kuin euroalueen luottovaltion, Saksan vastaavat markkinakorot. Moni uskoo markkinoilla korkoerojen edelleen kasvavan.

Kreikan ja muiden "heikkojen" eurovaltioiden obligaatioita omistaville pankeille markkinakorkojen kohoaminen voi olla nopeasti kasvava ongelma. Korkojen kohoaminen merkitsee velkakirjojen hinnan laskua.

Onko heikoimmista eurovaltioiden obligaatioista siis odotettavissa taas uusi arvonalennusten aalto? Ilmainen lounas ei ehkä olekaan ilmainen.

Ehkä patistelu
ei sittenkään riitä

Tällaisia kysymyksiä pohtivat esimerkiksi osakesijoittajat, jotka ovat viime kuukausina mieluummin jatkaneet pankkiosakkeiden hyljeksimistä tai jopa myymistä sen sijaan että olisivat siirtyneet ostamaan tai edes lopettaneet myyntejään.

Pankkien välisillä rahoitusmarkkinoilla jatkuu sama hyljeksintä. Keskuspankin korko- ja rahoitustoimet ovat toki laskeneet pankkirahoituksenkin hintaa. Mutta suhteellisesti pankkien markkinoilla kärsimä riskilisä on edelleen yhtä suuri kuin viime syksyn kriisiviikkoina.

Ainakin pankkien itsensä ja niitä rahoittavien sijoittajien mielestä pankkien toimintaa raastavat nyt aivan todelliset ongelmat, kuten taseissa kenties kytevät luottotappiot ja aito pula pääomasta. Nämä ovat haasteita, jotka eivät välttämättä ratkea patistelulla.