Seuraava velkapommi kytee Itä-Euroopassa
49
Talouden horjuminen Länsi-Euroopan vientimarkkinoilla on vetänyt pohjaa pois myös Itä-Euroopan velka- ja vientivetoiselta talouskasvulta. Tämä merkitsee nopeasti kasvavia ongelmia, sillä kasvu on mennyttä, mutta jäljellä ovat valtavat velat. Itä-Euroopassa kytee ongelmia velallisten lisäksi Länsi-Euroopan pankeille.
Länsi-Euroopan pankeilla on arviolta jopa 2 200 miljardin euron lainasaatavat Itä-Euroopan niin sanottujen kehittyvien maiden asiakkailta. Varsinkin Itävallan, Sveitsin ja Ruotsin pankit ovat monta vuotta kasvattaneet rohkeasti luottoriskejään rahoittamalla lähialueiden kasvua.
Sijoituspankit Goldman Sachs ja Morgan Stanley ovat tahoillaan arvioineet Länsi-Euroopan pankkikriisin olevan vaarassa pahentua entisestään Itä-Euroopan nopeasti erittäin suuriksi kasvaneiden luottoriskien takia. Pankkien mukaan kehittyvien markkinoiden luottoriskit ovat erityisen suuria juuri Itä-Euroopassa, ja nämä riskit ovat suurimmaksi osaksi Länsi-Euroopan pankkien taseissa.
Euroopan pankeilla
valtaosa riskeistä
Länsimaisten pankkien lainasaatavat kehittyvien maiden asiakkailta ovat Morgan Stanleyn arvion mukaan yhteensä noin 3 000 miljardia euroa. Tähän jättipottiin pankki on laskenut mukaan Itä-Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Kaukoidän kehittyvien maiden lainat läntisten maiden pankeilta.
Ylivoimaisesti suurimman osan kehittyvien maiden kaikista pankkilainoista ovat myöntäneet Länsi-Euroopan pankit, joilla on kehittyvistä maista yhteensä jopa 2 200 miljardin euron lainasaatavat. Esimerkiksi Yhdysvaltain pankkien vastaavat lainasaatavat kehittyvistä maista ovat Morgan Stanleyn mukaan noin 300 miljardia euroa.
Länsi-Euroopan pankkien lainasaatavat kehittyvistä maista eli lähinnä Itä-Euroopan maista vastaavat noin 20:a prosenttia pankkien kotimaiden vuotuisesta bruttokansantuotteesta. Yhdysvaltain pankkien luottoriskit kehittyvistä maista vastaavat neljää prosenttia maan kansantuotteesta. Japanissa vastaava suhdeluku on viisi prosenttia.
Itävallan pankeilla
eniten itäsaatavia
Rohkeimmin itäisten naapurimaidensa asiakkaita ovat rahoittaneet Itävallan pankit, joilla on yhteensä vajaan 200 miljardin euron luottoriskit Itä-Euroopassa. Itävallan pankeilla on saatavia alueella enemmän kuin esimerkiksi Saksan paljon suuremmilla pankeilla yhteensä.
Luottoriskien mittavuutta kuvaa, että Itävallan pankeilla on lainasaatavia kehittyvistä maista lähes 90 prosenttia Itävallan vuotuisesta bruttokansantuotteesta. Minkään muun maan pankit eivät ainakaan Morgan Stanleyn katsauksessa nouse lähellekään vastaavia lukemia.
Itävallan pankit ovat ikäväkseen kasvaneet suurimmiksi velkojiksi esimeriksi Unkarissa ja Ukrainassa, joiden taloudet ovat ajautuneet merkittäviin vaikeuksiin.
Toiseksi eniten suhteessa kotimaansa kansantuotteeseen Itä-Euroopan riskiä ovat ottaneet Sveitsin pankit, joiden saatavat kehittyvistä maista vastaavat noin puolta Sveitsin kansantuotteesta.
Ruotsin pankeilla
suuret Baltia-riskit
Suuret Baltia-riskit ovat nostaneet Ruotsin pankit kiusallisen korkealle Morgan Stanleyn katsauksessa. Esimerkiksi Swedbankin rohkea kasvustrategia Virossa, Latviassa ja Liettuassa on nostanut ruotsalaispankkien saatavat kehittyvistä maista noin 25 prosenttiin Ruotsin kansantuotteesta.
Morgan Stanleyn arvion mukaan länsipankeilla on Baltian maissa yhteensä vajaan 80 miljardin euron lainasaatavat. Ruotsalaispankkien osuus kaikista saatavista on MS:n mukaan runsaat 50 miljardia euroa.
Suuri osa Baltian niin kuin muidenkin kehittyvän Euroopan maiden lainoista on myönnetty yritystoiminnan rahoittamiseen. Viime vuosina eniten ovat kuitenkin kasvaneet rakentamisen sekä asunto- ja kiinteistökaupan rahoittamiseen myönnetyt lainat.
Juuri ennen talouden käännettä ulkomainen pankkilaina yleistyi monissa maissa myös autokaupan rahoituksessa ja pienempienkin kulutusluottojen rahanlähteenä.
Valuuttamuutokset
kasvattavat riskejä
Itä-Euroopan ottamat ulkomaiset lainat ovat viime aikoina kasvaneet voimakkaasti, kun kenties yleisimmät lainavaluutat Yhdysvaltain dollari ja Japanin jeni ovat molemmat kallistuneet kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Samaan aikaan monen Itä-Euroopan maan omat valuutat ovat heikentyneet voimakkaasti, dollarin ja jenin lisäksi myös suhteessa euroon.
Valuuttakurssimuutokset eivät aiheuta länsipankeille välittömiä ongelmia niin kauan kuin asiakkaat selviävät kasvavista veloistaan. Mutta lainavaluuttojen vahvistuminen suhteessa asiakkaiden kotivaluuttoihin voi aiheuttaa laina-asiakkaille nopeasti kasvavia välillisiä ongelmia.
Asiakkaan kotivaluutan voimakas heikkeneminen eli devalvoituminen suhteessa muihin valuuttoihin ja varsinkin suhteessa lainavaluuttaan kasvattaa suoraan devalvoinnin suhteessa lainanhoitokuluja. Yleensä tällaista tapahtuu, kun taloudessa on erittäin suuria vaikeuksia, joten kasvavia lainanhoitokuluja voi olla vaikea hoitaa.
Juuri näin kävi Islannissa, jossa markkina-arvioiden mukaan länsimaisilla pankeilla muhii kruunun devalvaation ja konkurssien takia jopa lähemmäs 50 miljardin euron luottotappioriski.
Itä-Euroopassa
kovia kasvukipuja
Osassa nopeasti kasvanutta kehittyvää Eurooppaa on paljon samoja piirteitä kuin Kaukoidän niin sanotuissa tiikerivaltioissa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Talouden kanssa samaa tahtia tai jopa vielä nopeammin ovat kasvaneet velan määrä ja vaihtotaseen alijäämä.
Euroopassa yksityinen velka on viime vuosina kasvanut erityisen nopeasti Baltian maissa sekä Bulgariassa ja Romaniassa. Kansainvälisen valuuttarahaston tuoreimpien tietojen mukaan yksityinen velka kasvoi näissä vuosina 2003–2007 noin 40 prosenttia. Samaan aikaan vaihtotaseet painuivat yli kymmenen prosenttia alijäämäisiksi.
Kaukoidän tiikerivaltioissa, kuten Thaimaassa, valtavalla vauhdilla kasvanutta ulkomaista velkaa käytettiin esimerkiksi kiinteistökauppojen rahoittamiseen. Kun lainaraha lakkasi virtaamasta maahan, kiinteistömarkkinat, osakemarkkinat ja valuutat romahtivat hyvin nopeassa tahdissa.
Samaa latua luisteli jo Islanti, ja nyt valuttamarkkinoilla aprikoidaan jo esimerkiksi Viron kruunun eurokytköksen kestävyyttä.
Kommentit (49)
Pankkien johtoporras käärii rosvoilustaan ITSELLEEN suuret rahamäärät.
Ja valtiot maksavat ne veronmaksajien rahoista.
Onneksi velkojen korot eivät liene valtavan korkeita, mutta kyllähän se näin on tässä velkakuplan puhkeamisessa, että korkojen mataluus taitaa vain pidentää tuskaa.
Noihin maihin sijoittamista ei nyt voi suositella valuuttojen suuren vaihtelun vuoksi, mutta kyllä minusta esim. Turkki ja Ukraina ovat ainakin seuraamillani toimialoilla potentiaalisia kohteita myös tulevaisuudessa.
The Economist varoitteli, kuten tälläkin palstalla jo olen monesti todennut, vuoden 2005 kesällä kiinteistöjen hintojen nousun olevan maailman taloushistorian suurin kupla.
Reaaliomaisuuden arvo laskee nyt nopeasti liki kaikkialla.
Mikseivät länsimaiset pankit huippuekonomisteineen ole nähneet, mitä tulevan pitää? Ehkäpä joku on nähnytkin, mutta kun systeemi on nojannut bonuksien ja optioiden kalastamiseen, on annettu vain mennä täysillä. Jokainen manageri on pyrkinyt henkilökohtaiseen rikastumiseen ajattelematta tippaakaan sitä, miten Itä-Euroopan kansoille tai hänen "omalle" yritykseleen käy pitkällä aikavälilä. Systeemi ei tervehdy ennen kuin nämä pelurit saatetaan vastuuseen ja tällainen toiminta tehdään tulevaisuudessa mahdottomaksi.
Velat eivät kuitenkaan pienene juuri missään, eivätkä sielläkään nopeasti.
Onneksi sentään jotain jää muistoksi tältäkin ajalta.