Nyt tyhjenee kaikkien aikojen velkakupla

Velkarahaa katoaa maailman taloudesta nyt ja lähivuosien kuluessa miljarditolkulla, vaikka viranomaiset pumppaavat uutta tilalle minkä ehtivät. Tämä pakon sanelema laihdutuskuuri ajaa koko talousjärjestelmän lujille, mutta tuskin kaataa maailmantaloutta.

Suunnilleen näin voinee tiivistää BCA Researchin pääjulkaisun, Bank Credit Analystin päätoimittajan Martin Barnesin viestin yhtiön tämänsyksyisen sijoittajakonferenssin osanottajille. Kaksipäiväinen tilaisuus kokosi New Yorkiin kolmisensataa sijoitus- ja rahoitusalan huippuammattilaista eri puolilta maailmaa puntaroimaan ainutlaatuisen haastavia talous- ja markkinanäkymiä.

Eri alojen huippuasiantuntijat puntaroivat esityksissään talouden ja markkinoiden näkymiä kukin omalla näkökulmallaan, mutta samaan aikaan muutaman korttelin päässä Wall Streetillä riehuva kriisi leimasi jokaista esitystä. Yleisö oli valpasta ja päällisin puolin rentoa, joskin osalla kuulijoista oli selviä vaikeuksia pitää näppinsä erossa kämmentietokoneistaan, kun markkinoilla oli täysi paniikki päällä.

Luotonanto
taittuu laskuun

Maailman asunto- ja arvopaperimarkkinat kärsivät nyt karkeasti pelkistäen sen saman velkakuplan purkamisesta, jonka kasvattaminen nosti hintoja voimakkaasti vuodesta 2002 viime vuoden alkupuolelle asti ja joillakin markkinoilla vielä niinkin myöhään kuin tämän vuoden kesällä.

– Velkaantuminen meni liian pitkälle, ja nyt on käsillä velkataakan purkaminen. Tämä velan purku on taloudelle erittäin haastava urakka, joka kestää ennemmin vuosia kuin kuukausia, arvioi Barnes.

Hänen mukaansa velkamäärien kutistaminen voi olla koko taloudelle vaarallinen vaihe, sillä suuri osa taloudesta pyörii velkarahoituksen varassa.

Barnes odottaa Yhdysvaltain pankkien luotonannon supistuvan lähivuosina voimakkaammin kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan. Kyse on laihdutuskuurista, johon pankkien on viime kuukausien raskaiden tappioidensa takia pakko mennä. Samaan aikaan talouden nopea alamäki heikentää myös asiakkaiden halua uusien lainojen hakemiseen.

Talous nauttinut
velkavetoista kasvua

BCA Research on jo vuosia kirjoittanut niin sanotun velka-supersyklin (debt supercycle) vaiheista. Kyse on yksinkertaisesti taloudessa vellovan velkarahan määrästä sekä absoluuttisina dollareina että varsinkin kansantalouden kokoon suhteutettuna koko talouden velkaantumisasteesta.

Velan absoluuttista ja suhteellista määrää kuvaavilla käyrillä BCA on useita kertoja viime vuosien mittaan osoittanut talouden velkaantuneen viime vuosina kiihtyvällä vauhdilla. Velkaantuminen on ollut voimakkainta ja vauhdikkainta Yhdysvalloissa, ja nyt ilmeisesti myös velan purkupaineet ovat kovimmillaan juuri Yhdysvalloissa.

Yksityisen velan määrä suhteessa Yhdysvaltain vuotuiseen bruttokansantuotteeseen oli 40 vuotta sitten noin sata prosenttia, nyt yksityistä velkaa on melkein kaksin verroin kansantuotetta enemmän. Julkisen talouden velat mukaan luettuna Yhdysvaltain kokonaisvelka on jo yli kolminkertaisesti kansantaloutta suurempi.

Dollareina laskien tämä merkitsee hillitöntä velkaantumista, sillä neljän vuosikymmenen kuluessa Yhdysvaltain kansantuote on kasvanut voimakkaasti.

Supersykli on eri vuosikymmenten kriiseissä tähänkin asti aina hetkeksi notkahtanut, mutta toistaiseksi esimerkiksi keskuspankin koronlaskut ja valtion elvytystoimet ovat lyöneet lisää vettä myllyyn ja vauhdittaneet talouden uudelleen velkavetoiseen kasvuun.

Velka-supersykli
tuskin taittuu vielä 

Taloudessa liikkuvan rahamäärän supistuminen voi olla talouskasvulle kova haaste, olipa sitten kyse omien tai lainattujen rahojen katoamisesta. BCA:n Barnes arvioi nyt pakolla alkaneiden "velkapurkajaisten" (de-leveraging) olevan talouskehitykselle kovaa aikaa.

Hänen mielestään nyt on aiheellista kysyä, onko velka-supersykli lopulta tullut tiensä päähän. Tämä voisi merkitä taloudelle erittäin voimakasta ja tuhoisaa syöksykierrettä.

– Velkasykli vetää nyt väistämättä perusteellisesti henkeä, mutta vielä ei loppu ole käsillä, arvioi Barnes.

– Talous kyllä selviää tästäkin koettelemuksesta. Ja syytä onkin, sillä muuten me joudumme kaikki opettelemaan maanviljelyä.

Barnesin mukaan syklin katkeamista ei kannata povata niin kauan kuin "viranomaiset eivät ole koettaneet joka ikistä keinoa, joka niillä on käytettävissään". Vielä ei olla hänen mukaansa niin pitkällä.

BCA:n mukaan yksi selkeä mittari velkasyklin "jatkoajalle" on dollarin kurssikehitys suhteessa muihin päävaluuttoihin. Velkasykli voi jatkua – ja luultavasti myös jatkuu – niin kauan kuin ulkomaailma suostuu rahoittamaan Yhdysvaltain valtavia alijäämiä – eli kaikkien velkavuorien äitiä.

Jos ulkomaisen lainarahan virta Yhdysvaltoihin jonakin päivänä katkeaa, käänne näkyy ensimmäiseksi dollarin arvon murskautumisena. Vasta silloin velkajuhlat ovat lopullisesti ohi.

Laihdutuskuuri
rasittaa taloutta

Velkavetoista taloudenpitoa paheksuvat ovat jo vuosia heristäneet Yhdysvalloille sormea ja muistuttaneet, kuinka ankea loppu ahnetta odottaa. Moni on käynnissä olevan rahoituskriisinkin aikana vahingoniloisesti toivottanut konkurssipankkiireille terve menoa nälkäkuurille.

BCA:n Barnes kuitenkin muistuttaa, että pankkikriisi on ajamassa ahtaalle koko taloutta, ei pelkästään ylivelkaisia kulutusjuhlijoita ja ahneita pankkiireja.

Velkataakan keventäminen rahoitusmarkkinoilta tulevan pakon edessä tai vapaaehtoisesti merkitsee käytännössä kaiken sellaisen talouskasvun heikkenemistä, joka on edes joiltakin osin pysynyt käynnissä velkavetoisen kysynnän varassa.

– Jotta talouden velkaantumisaste supistuisi edes takaisin pitkäaikaiselle kasvu-uralleen, pitäisi pelkästään pankkiluottojen määrän supistua yli 1,3 biljoonaa dollaria (trillion dollar), kuvasi Barnes laihdutuskuurin mittakaavaa.

Amerikkalaisena hän puhui triljoonista dollareista, jotka suomeksi ovat biljoonia eli tuhansia miljardeja.

Taloudesta katoaa
tuhansia miljardeja

BCA:n mukaan Yhdysvaltain yksityisen velan määrä kasvoi vuosina 2001–2007 peräti 21 000 miljardia dollaria. Barnes ei usko, että velkaantumisaste palaisi nyt käynnistyneen säästökuurin aikana pelkästään pitkäaikaiselle kasvu-uralleen, vaan selvästi sen alapuolelle.

– Pankkiluottojen määrä suhteessa talouteen on taantumien aikana ennenkin supistunut selvästi pitkäaikaisen trendinsä alapuolelle, ja näin uskomme käyvän tälläkin kerralla.

Barnes kuvasi kehitystä, jossa pakkiluottojen määrä supistuu viiden vuoden kuluessa lähes 35 prosenttiin vuotuisesta bruttokansantuotteesta. Nyt pankkiluottoja on runsaat 40 prosenttia kansantuotteesta. Tällaisella pudotuksella velan suhde putoaisi tavanomaiset kymmenkunta prosenttia kasvutrendinsä alapuolelle.

Harmittoman pieneltä kuulostavat prosenttimuutokset voivat tehdä taloudessa pahaa jälkeä, sillä kyse on jättiläismäisistä summista. Pelkästään pankkiluottojen määrä voi BCA:n käyttämien oletusten perusteella supistua lähemmäs 2 000 miljardia dollaria. Samaan aikaan kutistuu ehkä vielä voimakkaammin kaikki pankkien ulkopuolinen lainarahoitus.