Pelkät koronlaskut eivät enää pelasta pankkeja

Maailman rahoitusmarkkinoilla runsaan vuoden riehunut kriisi on nyt ajautunut jo siihen pisteeseen, että edes poikkeuksellinen useiden maailman keskeisten keskuspankkien yhteinen koronlasku ei rauhoittanut pakokauhun valtaan ajautuneita markkinoita kuin hetkeksi.

Pian koronlaskujen jälkeen paniikki oli taas irti markkinoilla ja kävi selväksi, että tämä kriisi ei ole enää taltutettavissa pelkillä koronlaskuilla.

Euroopan osakemarkkinoita seuraavat keskeiset indeksit innostuivat alkuiltapäivän koronlasku-uutisista hetkelliseen nousuun, mutta uupuivat pian taas jyrkkään laskuun. Euroopan pörssit kärsivät jo kolmannen yli viiden prosentin laskupäivänsä runsaan viikon kuluessa. Myös Yhdysvaltain osakemarkkinat tempoilivat  koronlaskuista huolimatta tavallista rauhattomammin.

Kenties osakemarkkinoitakin selvemmin kriisin jatkumista huusivat korkomarkkinat, joiden äärimmäinen kireys ei hellittänyt keskuspankkien koronlaskusta hetkeksikään. Paikoin pankkien ja yritysten lyhytaikainen rahoitus oli markkinoilla entistäkin kireämpää, eivätkä kaikki halukkaat saaneet enää millään hinnalla lainarahaa markkinoilta.

Koronlaskuista huolimatta osake- ja korkomarkkinoiden keskeiset riskimittarit puskivat eilen keskiviikkona korkeimmilleen vuosikymmeniin.

Pankkien rahoitus
kiristyi entisestään

Keskuspankkien eilisillä koronlaskuilla ei ollut ainakaan kovin pitkäaikaista vaikutusta, sillä pankkikriisissä ei ole enää pitkään aikaan ollut kyse pelkästään lainarahan hinnasta markkinoilla. Sen sijaan pankkien väliset lyhytaikaisen rahoituksen markkinat ovat ajautuneet hyvin lähelle täydellistä hyytymistä, koska pankit eivät uskalla lainata rahaa toisilleen.

Muiden yritysten lyhytaikaisen lainarahan markkinat ovat osin lakanneet kokonaan toimimasta, eivätkä enää edes kaikki valtiot tai muut julkisen talouden lainanhakijat saa markkinoilta tarvitsemaansa rahoitusta. Rahamarkkinat kärsivät parhaillaan pahimmasta luottamuskriisistään vuosikymmeniin, eikä rahoittajien luottamus lainarahan tarvitsijoihin palaa keskuspankkikorkoja laskemalla.

Rahamarkkinoiden juuttuminen umpikujaan näkyi yhtä selvästi keskuspankkien koronlasku-uutisen jälkeen kuin ennen koronlaskuja. Pankkien lyhytaikaisten velkasitoumusten ja vauraimpien valtioiden vastaavien velkasitoumusten korkoerot olivat koronlasku-uutisten jälkeen yhtä suuria tai jopa suurempia kuin ennen korkouutisia. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että pankkien rahoitus kiristyi eilisen kuluessa jopa entistäkin kireämmälle.

Lehmanin kaatuminen
vei luottamuksen

Rahamarkkinoiden pattitilanne johtuu pääosin siitä, että pankit pelkäävät muiden pankkien taseissa mahdollisesti vielä olevia luurankoja eli kirjaamattomia tappioita nopeasti heikkeneviltä asunto- ja kiinteistömarkkinoilta tai jo kaatuneiden pankkien pesistä. Asuntomarkkinoiden tila heikkenee edelleen Yhdysvalloissa ja nyt myös useissa Euroopan maissa, joten luottotappioita on odotettavissa lisää. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon.

Pelko tappioiden kasvamisesta on halvaannuttanut pankkien välisen rahoituksen, koska pankit pelkäävät voivansa menettää jopa kaikki kaatuvaan pankkiin sijoittamansa rahat. Pankkien toisilleen antamalla lainarahoituksella ei ole minkäänlaista talletussuojan kaltaista turvaa, vaan pankkien keskinäiset rahamarkkinat perustuvat pelkästään pankkien keskinäiseen luottamukseen. Nyt tätä luottamusta ei ole.

Pankkien keskinäinen luottamus on ollut mennyttä siitä lähtien, kun Yhdysvaltain viranomaiset antoivat maailman suurimpiin kuuluneen investointipankin Lehman Brothersin kaatua vararikkoon syyskuun puolivälissä. Pitkäaikaiset sijoittajat ja muut rahoittajat olivat menettäneet erittäin suuria summia jo hieman aiemmin asuntoluotottajien Fannie Maen ja Freddien Macin kansallistamisessa.

Kymmenien miljardien dollareiden ja eurojen tappiot Fannien ja Freddien haltuunotossa sekä Lehmanin kaatumisessa veivät pankkien ja muiden rahamarkkinoilla toimineiden rahoittajien kuten jättiläismäisten rahamarkkinarahastojen halun jatkaa pankkien rahoittamista. Kuukauden kuluessa pankkien ja muiden yritysten rahamarkkinoilta on vetäytynyt arviolta tuhansia miljardeja dollareita ja euroja turvaan suurimpien länsivaltioiden lyhytaikaisiin velkakirjoihin.

Luottolaman
uhka kasvaa

Pankkien kärsimän luottamuspulan korjaamiseksi keskuspankkien ja muiden pelastusviranomaisten on lopulta ehkä pakko antaa pankkien kaikelle varainhankinnalle samanlainen takaus kuin yleisön talletuksilla jo nyt on. Viimeaikaiset talletussuojan korotukset torjuvat yleisön talletuspakoa. Paikoin paljon merkittävämmillä tukkurahoittajilla ei ole vastaavaa suojaa, joten ne vetävät jo täyttä päätä suojattomia varojaan turvallisempiin sijoituskohteisiin.

Pääomapaon keskeyttäminen vaikka kattavalla valtioiden takuulla voi olla lopulta välttämätöntä, sillä ilman riittävää rahoitusta ja riittäviä pääomia pankit eivät kykene jatkamaan toimintaansa ja hoitamaan omaa tehtäväänsä rahoituksen välittäjinä ja rahan synnyttäjinä.

Pelko pankkeihin sijoitettujen rahojen menettämisestä on jarruttanut myös pankkien pitkäaikaisen rahoituksen hankkimista. Yhdysvaltain ja Euroopan pankit ovat kärsineet runsaan vuoden kestäneen rahoituskriisin mittaan melkein 600 miljardin dollatin tappiot, mutta uutta pääomaa ne ovat onnistuneet hankkimaan menetysten tilalle noin sata miljardia dollaria vähemmän. Lehmanin konkurssin jälkeen eivät edes Kauko- ja Lähi-idän valtionrahastot ole juuri uskaltaneet koskea pankkiosakkeisiin.

Tappioihin huvenneet miljardit ovat suoraan pois pankkien luotonantokyvystä. Noin kymmenen prosentin vakavaraisuussuhteella sadan miljardin dollarin katoaminen pankkien pääomista merkitsee tuhannen miljardin dollarin supistusta pankkien luotonantokykyyn. Luotonannon näin voimakas supistuminen uhkaa käynnistää luottolaman, jossa pankit eivät kykene rahoittamaan edes luottokelpoisia asiakkaitaan.

Pankkeja kaatuu
rahapulaan

Pankkien pitkäaikaisen rahoituksen ja vakavaraisuuden turvaamiseksi viranomaisten on muissakin maissa mahdollisesti seurattava Iso-Britannian esimerkkiä ja ryhdyttävä suoraan pääomittamaan pankkeja. Iso-Britannia ilmoitti eilen sijoittavansa tarvittaessa jopa 50 miljardia puntaa ongelmapankkien pääomittamiseen, eli käytännössä niiden osakkeisiin. Myös Espanja ilmoitti vastaavista valmisteluista.

Kaikissa viime vuosikymmenten merkittävimmissä pankkikriiseissä valtiot ovat viime kädessä joutuneet jonkinasteiseen pankkien pääomittamiseen ennen kriisien hellittämistä. Pitkäaikainen pääoma on pankkien toiminnalle aivan yhtä tärkeää kuin lyhytaikainen rahoitus, ja muiden rahanlähteiden kuivuttua on viime kädessä tarvittavien pääomien löydyttävä veronmaksajien kukkarosta.

Lyhyt- ja pitkäaikaisen rahoituksen ja pääomahuollon ongelmat vaativat nyt viranomaisilta riuskoja pelastustoimia, sillä juuri rahoituksen puutteeseen pankkeja parhaillaan kaatuu.