Icahn: Tyhmyys vei kaaokseen
33
Icahn sanoi uutiskanava CNBC:n haastattelussa, että finanssikaaos olisi voitu välttää. Hänen mukaansa rahoitusyritysten hyväveli-tyyppisten hallitusten jäsenet tyytyivät nostamaan kokouspalkkioita ja kaveeraamaan toimitusjohtajien kanssa samaan aikaan, kun heidän yrityksensä ottivat yhä suurempia riskejä ilman valvontaa.
– Yritykset ovat paljon huonommassa kunnossa kuin ajatellaan. Käyn hallitusten kokouksissa, eikä minun tarvitse enää katsoa Saturday Night Livea (komediasarja televisiossa). Ne ovat niin päättömiä. Hallitukset ovat täydellisen pihalla, Icahn sanoi CNBC:lle.
Hän pitää vararikkoon ajatunutta Lehman Brothersia malliesimerkkinä.
– Tunnen toimitusjohtaja Dick Fuldin. Miten hemmetissä tälle kaverille maksettiin viime vuonna 17 000 dollaria tunnissa?
Perjantaina päivätyssä blogi-kirjoituksessaan Icahn ihmettelee, miksi asuntoluottojätti Fannie Maeta luotsannut Daniel Mudd voi saada jopa 9,2 miljoonan dollarin arvoisen eropaketin joutuessaan lähtemään ongelmayhtiöstä. Hän muistuttaa myös mieliin Merrill Lynchin Stan O'Nealille myöntämän 160 miljoonan dollarin lähtöpaketin ja Citigroupin Charles Princelle antaman 40 miljoonan erorahan.
Icahnin mukaan toimitusjohtajat ovat kuin oppilaskuntien puheenjohtajia: kaikki pitävät heistä, mutta he eivät ole erityisen välkkyjä. Suurin osa heistä on poliitikkoja, jotka paljastumisen pelossa varovat fiksujen seuraa.
Icahnin mielestä Yhdysvaltain yritysmaailmaa johtavat nyt tällaiset kaverit, ja "lopulta päädytään tilanteeseen, jossa yrityksen johdossa ovat kaikki ääliöt".
Kommentit (33)
Yritykset luovat sen varallisuuden mistä sitten kaikki pääsevät nauttimaan, sen mukaan viitsivätkö itse tehdä töitä tulevaisuutensa eteen. Tuntuu näissä "uutisissa" nyt koko ajan olevan kateellinen pohjavire. Parempi olisi kysyä itseltään onko oikeasti tehnyt töitä toimeentulonsa eteen eikä kadehtia.
tämä taitaa koskea myös poliikkoja ja varsinkin presidenttejä..
Ihan oikein puhuu, noin mittavat eropaketit yritysten epäonnistuneille kippareille on järjen hiventä vailla, jos veronmaksajat ovat jo joutuneet pelastamaan laivan, hei järki hoi!
Heiltä kuulee aina erittäin suoraa puhetta, turhia kaunistelematta, kun tuntevat oman arvonsa ja ovat niin riippumattomia ettei tarvitse kumartaa oikeastaan ketään tai mitään.
tämä taitaa koskea myös poliikkoja ja varsinkin presidenttejä..
Kyllä, ainakin tällä hetkellä.
Hyvin useasti, varsinkin suurilla ja globaaleilla firmoilla tuntuu olevan seuraavanlainen toimintamalli: Kun oman kapeakatseisuuden (oma ratkaisu on ainoa oikea) pohjalta tehtyjen toimet osoittautuvat virheelliseksi, niin siihen etsitään syyt muualta kuin omasta toiminnasta. Se on omien toimien kieltämistä.
Ainoa asia mihin ihminen voi vaikuttaa on oma toiminta. Siltä pohjalta minua ihmetyttää todella paljon tuo "en minä, kun muut" -asenne. Jos itse ei löydä toiminnasta vikaa, niin ei se homma muutu.
On turha sanoa että "ei kannata sijoittaa tuotteisiin joita ei ymmärrä", koska silloin ei voi sijoittaa mihinkään. On aina olemassa asioita joita ei tiedä ettei tiedä ja ei pysty ottamaan huomioon.
Pitää olla sosiaalinen, muovattava, ihmisten kanssa toimeentuleva... Aika lailla juuri sellainen mistä Icahn puhuu: "...toimitusjohtajat ovat kuin oppilaskuntien puheenjohtajia: kaikki pitävät heistä, mutta he eivät ole erityisen välkkyjä..."
Suomessahan on rekrytointi mennyt valitettavasti siihen, jossa munattomat toimistot suorittavat OMALTA KANNALTAAN onnistuneita takuurekrytointeja; kun eivät pysty takaamaan kandidaatin pärjäämistä, valitsevat sellaisen, josta yrityksessä saatettaisiin pitää toivoen ettei jouduta pilaamaan hyvää rekrykauppaa joutaville takuu- ja vastuuasioilla. Tämä "varmansosiaalinen ulottuvuus" on iskostettu sitten mantraksi, jota nuorempi rekrytointiupseeri toistaa kuin Orwellin lammas ja jättää ne luonnetta omaavat, yleensä osaavammat kandidaatit sivuun.
Valitettavasti nämä ovat sivuseikka. Etenkin Suomessa koulutuksella ei ole juurikaan merkitystä kun puhutaan organisaation yläpäästä, siellä pelataan työkokemuksella, joka nyt toki on aivan oikeinkin, 10 vuotta johtajana toimialalla on varmasti parempi meriitti kuin se onko 10-15 vuota sitten saatu koulutus inssin vai peräti dippa-inssin.
Ongelma on siinä, että nykyään työkokemus ja kiistattomat meriititkin ovat alisteisia sille, että on "hyvä tyyppi"
Oletteko ihmetelleet suomalaista tapaa miksi organisaation yläpäässä on tyyppejä, jotka käytännössä firmaa pyörittävät ja näiden yläpuolelle tulevat nuoremmat toimitusjohtajat ? Ja sama asetelma johdossa toistuu muuallakin ?
Nämä ovat usein juuri niitä, jotka eivät tule valituksi kiiltokuvapoikien joukosta vaikka halua ja kykyä olisikin.
Sitten palkkioksi tästä saavat vielä syyt niskoilleen johtajiensa töppäyksisstä ja jopa irtisanotaan tehtävistään. Alun alkaen koko show olisi vältetty tekemällä toisenlainen valinta/organisaatiomuutos heti alussa.
Nämä ovat usein niitä dilemmoja joihin ulkopuolinen asiantuntija työssään törmää tälläisen toimitusjohtajan kanssa hommaa aloitettuuan ja organisaatioon tutustuttuaan...
Koko rekrytointibisnes kannattaisi Suomessa aivan aluksi saattaa jonkinlaisen kulttuurivallankumouksen alle. Tai no, nykymeno on kyllläkin pitänyt aika hyvin erilaisia asiantuntijoita leivässä asioita korjaamassa, joten miksi valittaa...