Kullan kimallus sokaisee sijoittajia

Kullan unssihinta hipoo jo tuhannen dollarin haamurajaa, ja kultafutuureilla kauppaa käytiin päättyneellä viikolla hetkellisesti jo yli tuhannen dollarin hinnoin. Sijoittajia kullan kimallus kiihottaa sitä enemmän mitä korkeammalle hinta kipuaa, vaikka kulta on ollut poikkeuksellisen kehno pitkäaikainen sijoituskohde.

Spekulatiivinen sijoituskysyntä ja suurten korukullan ostajamaiden, Intian, Kiinan ja Lähi-idän maiden vaurastuminen ovat parin viime vuoden kuluessa kasvattaneet voimakkaasti kullan kysyntää. Myös Yhdysvaltain dollarin heikkeneminen on nostanut sijoittajien kultakuumetta.

Sijoittajien mielenkiinto jaloa metallia kohtaan näkyy erityyppisten kultaan ja kulta-alan yrityksiin sijoittavien sijoitusrahastojen ja etf-indeksiosuuksien suosiossa.

Vasta vuonna 2003 markkinoille ilmaantuneet kulta-indeksiosuusrahastot (etf:t) olivat tämän vuoden tammikuun loppuun mennessä kasvattaneet kultaomistuksensa 880 tonniin.

Maailman suurin kultaan varansa sijoittava etf (exchange traded fund) on yhdysvaltalaisen State Street -varainhoitoyhtiön vuonna 2004 perustama StreetTracks Gold Shares (GLD), jonka hallussa oli viime vuoden lopussa reippaasti yli 400 tonnia kultaa.

Kullan sijoituskysyntä oli kokonaisuudessaan viime vuonna vajaat 660 tonnia, suunnilleen saman verran kuin vuotta aikaisemmin, ilmenee kullantuottajien maailmanjärjestön World Gold Councilin kokoamista tilastoista.

Koruteollisuus osti viime vuonna noin kolme kertaa runsaammin kultaa kuin sijoittajat. Muu teollisuus tyytyi hieman sijoittajia pienempään kultamäärään.

Kultasijoittajat haluavat edelleen suurimman osan kullastaan kouriintuntuvana metallina eli perinteisinä kultaharkkoina tai -kolikkoina. Viime vuonna sijoittajat kasvattivat harkko- ja kolikkovarantoaan yhteensä noin 440 tonnilla, eli selvästi enemmän kuin etf-rahastojen kautta.

Sijoittajien hallussa on vajaat 20 prosenttia tunnetuista maanpäällisistä kultavarannoista. Viime vuoden lopussa kultaa oli virallisten tilastojen mukaan kaikkiaan noin 160 000 tonnia, josta sijoituskullan osuus oli vajaat 30 000 tonnia. Sijoittajat omistavat suurin piirtein yhtä paljon kultaa kuin maailman keskuspankit.

Hurja hinnannousu on innostanut sijoittajia ostamaan lisää kultaa, vaikka kullalla on sijoituskohteena varsin kyseenalainen menneisyys. Pitkäaikaisena sijoituskohteena kulta on osoittautunut selvästi mainettaan heikommaksi.

Kullan uskotaan tarjoavan omistajalleen hyvän suojan inflaation ja erityyppisten kriisien varalle. Pitkäaikaisten sijoitusten tuottovertailut osoittavat kuitenkin kiistatta, että kultaan sijoitettu raha on vuosikymmenten ja -satojen saatossa hädin tuskin säilyttänyt ostovoimansa. Sen sijaan osakemarkkinoille sijoitettu raha on tuntuvasti kasvattanut ostovoimaansa.

Osakemarkkinoiden ylivoimainen pitkäaikainen tuotto perustuu pörssiyhtiöiden voitoistaan jakamiin osinkoihin. Lisäksi osakesijoitukset ovat olleet suhteellisen hyvässä turvassa inflaation haitoilta, sillä pörssiyhtiöt ovat kyenneet turvaamaan voittojensa ja samalla osinkojensa reaaliarvoa siirtämällä kohonneita kustannuksia myymiensä palveluiden ja tuotteiden hintoihin.

Kullasta sijoittaja ei saa minkäänlaista osingon tai koron kaltaista tuottoa, sen sijaan kullan omistamisesta koituu kuluja.

Kulta on viimeiset viitisen vuotta ollut hyvä sijoituskohde ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1980 edellisen hintahuippunsa. Tällä välinkin unssihinta on toki kokenut lyhyitä pyrähdysmäisiä nousuja, mutta pääosin kullan hinta oli vuodet 1980–2000 tuntuvassa laskussa.