Talouden alamäki tuo nostetta Hillarylle

"It's the economy, stupid"

Bill Clintonin avustajan James Carvillen kuuluisa teesi kiidätti Clintonin Valkoiseen taloon vuoden 1992 vaaleissa. Tänä vuonna se voi tehdä saman Hillary Clintonille.

Mielipidemittaukset osoittavat, että talous on noussut vaalien ykkösteemaksi. USA:n bruttokansantuote kasvoi kolmannella neljänneksellä lähes olemattomasti 0,6 prosenttia. Uusien työpaikkojen määrä vähenee ja työttömyys kasvaa.

– Erityisen tärkeää on, että monet amerikkalaiset perheet kokivat olevansa tiukalla jo ennen tätä alamäkeä, huomauttaa washingtonilaisen Economic Policy Instituten ekonomisti Jared Bernstein.

Hän muistuttaa, että historiallisesti talouden suunta on yksi parhaista presidentinvaalien ennustajista.

– Vallassa oleva puolue Valkoisessa talossa joutuu syypääksi, jos talous laskee, ja saa kunnian, jos menee hyvin. Talouden suunnalla ei välttämättä ole paljon tekemistä presidentin päätösten kanssa, mutta niin se vain menee, Bernstein toteaa.

Johtavien republikaaniehdokkaiden imagot yhdistyvät Bushiin syystäkin. Se muodostuu heille ongelmaksi, uskoo Bernstein.

Kaikilla republikaanien johtavilla ehdokkailla, John McCainilla, Mitt Romneylla ja Mike Huckabeella, on ohjelmassaan Bushin veroalennusten tekeminen pysyviksi. Nykyisellään veronalennukset on säädetty vain vuoteen 2010, koska ilman tätä takarajaa Bush ei olisi saanut esitystään läpi.

Veroalennusten jatkamisen kannattaminen tekee republikaaniehdokkaiden talouspolitiikasta hyvin bushilaista.

– Kiinnostavasti tämä on epäsuosittu kanta äänestäjien kannassa. Älä kuitenkaan käsitä väärin, että ihmiset haluaisivat lisää veroja. Mutta USA:ssa on kasvava käsitys, että fiskaalinen vastuu on hyvin toimivan hallituksen tärkeä tehtävä, sanoo Bernstein.

– Kaikki tämä suosii demokraatteja.

Yhdysvaltojen politiikkaan perehtynyt Corvinus University of Budapestin professori Robert Braun vannoo myös, että talouden alamäki tasoittaisi demokraattien tietä Valkoiseen taloon. Hänen mukaansa erityisesti McCainin on vaikea ottaa etäisyyttä presidentti Bushiin ikänsä ja "washingtonilaisuutensa" takia.

– Bushista erottuminen olisi hieman helpompaa Mitt Romneylle. Hän tulee erilaisesta taustasta, hänellä ei ole Washington-poliitikon leimaa ja hän on eri ikäluokkaa kuin istuva presidentti ja McCain.

Puhtaan osaamisen tasolla Romney peittoaa McCainin, joka on itsekin myöntänyt, että talous ei ole hänellä niin hyvin hallussa kuin sen pitäisi.

Republikaanien tyyliin ei kuulu sanoa itseään täysin irti puoluetovereidensa tekemisistä, mutta todennäköisesti kulisseissa tullaan kuulemaan "Kiitos presidentti Bush, emme tarvitse apuasi" -kommentteja.

Republikaaniehdokkaiden väliset talouspoliittiset erot ovat häviävän pieniä, mutta sama pätee demokraatteihin.

Hillary Clintonin ja Barack Obaman talouspoliittiset suuntaviivat ovat Bernsteinin mukaan lähes identtiset. Clintonin terveydenhuollon ohjelma on hieman kunnianhimoisempi, mutta molemmat haluavat lopettaa Bushin veronalennukset hyvätuloisten osalta vuodesta 2011 eteenpäin.

Braun näkee eroja mielikuvissa, joita demokraattien ehdokkaat luovat: Clinton edustaa kokemusta ja Obama symbolista muutosta. Braun uskoo, että talouden ongelmat kääntäisivät vaakaa Clintonin suuntaan.

– Kokemus taloudesta auttaa Hillary Clintonia. Hän tarjoaa muutoksia Bushin hallinnon ongelmiin, Braun sanoo.

Lopulta kaikki on auki.

– Kyse ei ole niinkään kahden ehdokkaan taistelusta vaan heidän tarjoamiensa ratkaisujen taistelusta. Se kandidaatti voittaa, joka tiedostaa tämän ja tuo esiin selvän viestin siitä, mitä muutoksia tarvitaan, Braun lupaa.