Kolumni: Ruotsin malli ei miellytä
Hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila otti Nokian yhtiökokouksessa kantaa arvopaperimarkkinoiden sääntöihin. Hänen mielestään on ei ole syytä tehdä pohjoismaisia erityisratkaisuja.
Erityisratkaisu on maltillinen ilmaus, koska tiedetään, että uhka ruotsalaisen hallintomallin tunkeutumisesta Suomeen on alkanut ärsyttää monia.
Yksi syy ärsytykseen on tapa koota nimitysvaliokunta. Ruotsissa on päädytty siihen, että suurimmat omistajat voivat nimetä edustajansa nimitysvaliokuntaan, jonka muodollisesti valitsee yhtiökokous.
Nimitysvaliokunta on sinänsä hyvä asia, mutta aiheellisesti kysytään, miksi suurimpien osakkeenomistajien pitää saada siihen edustuksensa?
Valtion omistajaohjausyksikön uusi johtaja Pekka Timonen kommentoi asiaa tiistain Taloussanomissa. Hänen mielestään on oikein, että omistusrakenne vaikuttaa yhtiön hallintoon.
Vastapainoksi muistutetaan, että Ruotsissa malli on syntynyt suojelemaan niin sanottuja sfäärejä. Ruotsin elinkeinoelämän omistus on jakaantunut tavallaan reviireihin erilaisten sfäärien eli omistusryhmittymien kesken.
Ruotsalaisessa mallissa on tärkeää, että sfäärit voivat pitää valtansa. Nimitysvaliokuntien kautta ne voivat tehdä niin. Sfäärit puolustavat etujaan, ja se jäykistää rakenteita; yritysjärjestelyjä ole läheskään niin helppo tehdä kuin Suomessa.
Hyvänä esimerkkinä ovat ruotsalaiset pankit. Julkisuudessa spekuloidaan erilaisilla pohjoismaisilla pankkifuusioilla, mutta ruotsalaisten kohdalla tilanne etenee todella hitaasti, jos ollenkaan.
Suomi on tästä näkökulmasta Ruotsia kehittyneempi markkinatalous, ainakin avoimempi. Ehkä tässä asiassa ei kannata ottaa oppia länsinaapurilta.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Toinen asia on se, että eurooppalainen malli on lähempänä suomalaista. Kumpaan suuntaan meidän kannattaa lähteä, paikalliseen pohjoismaiseen vai enemmän eurooppalaiseen?
Vaikka Tukholman ja Helsingin pörssit ovat yhdistyneet, se ei perustele yhdenmukaistamista. Suomalaisyritysten pitää olla kuitenkin kansainvälisille sijoittajille kiinnostavia eikä vain ruotsalaisille.
Ruotsalainen nimitysvaliokuntien kokoamistapa avaa myös rahakkaita pelitilanteita. Yritysvaltaaja Christer Gardell on käyttänyt tilaisuutta oivallisesti hyväksi. Ensin ostetaan iso siivu yrityksestä, noustaan nimitysvaliokuntaan ja luodaan ainakin vallankäytön uhka.
Ruotsalaisen keskittyneen mallin toinen laita on Yhdysvalloissa. Osakkeenomistajien mahdollisuudet vaikuttaa ovat rajallisemmat, tai osavaltiosta riippuen ainakin toisenlaiset.
Mutta kyllä nekin vaikuttavat. Sen sai tuntea Ericssonin toimitusjohtaja Carl-Henrik Svanberg, jonka esittämä palkkiomalli kaatui yhtiökokouksessa. Takana olivat ainakin yhdysvaltalaiset sijoittajat, jotka olisivat halunneet etukäteen kuulla asiasta, joka kuuluu omistajille.
