Tekeekö Eurooppa "Yhdysvallat" takaperin?
Euroalueen valtiovarainministerit kokoontuvat tänään Luxemburgiin, ja huomenna seuraan liittyvät myös muiden EU-maiden rahaministerit. Kokouksissa valmistellaan kesäkuun lopun EU-huippukokousta.
Kokoukset ovat esimerkki syvenevästä Euroopan integraatiosta. Juhannusaaton kokouksessa on tarkoitus keskustella muun muassa Euroopan komission ehdotuksesta pankkiunioniksi.
Integraatio syvenee myös toisaalla. Eduskunta hyväksyi tänään pysyvän Euroopan vakausmekanismin (EVM) perustavan sopimuksen.
Samaan aikaan euroalueen yhteiset joukkovelkakirjat, eurobondit, on nostettu taas pöydälle. Eurobondien puuhamiehenä on tällä kertaa Ranskan presidentti François Hollande.
Saksankin vastustus näyttää lievenevän. Euroopan talousmahdin ehdoton "ei" on muuttunut ehdolliseksi. Saksa kannattaa täyttä talousliittoa, mutta vain siinä tapauksessa, että samalla Euroopan poliittista yhteistyötä syvennetään nykyisestä.
Talousliitto ja nykyistä syvempi poliittinen unioni yhdessä tarkoittavat liittovaltiota.
Miksei myös
Euroopassa?
Euroopan syvenevän integraation taustalla on voimakas halu pelastaa yhteisvaluutta euro ja samalla koko poliittinen projekti. Liittovaltio on vielä monen kokouksen takana, mutta talousyhteistyötä syventävät sopimukset etenevät vääjäämättömästi Euroopassa. Yhteisvaluutan ympärille on syntymässä yhä uudenlaista yhteistyötä.
Mahdollista Euroopan liittovaltiota on verrattu usein Yhdysvaltoihin. Liittovaltio ja yhteisvaluutta onnistuivat Uudessa maailmassa, miksei siis myös Vanhalla mantereella?
Kysymykseen saataneen vastaus vuosien kuluessa. Yksi asia on kuitenkin hyvä muistaa. Euroopassa liittovaltiota yritetään rakentaa yhteisen valuutan ympärille, Yhdysvalloissa kehitys meni päinvastoin.
Päinvastaisessa
järjestyksessä
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi vuonna 1776. Kansainvälisen tunnustuksen itsenäisyys sai seitsemän vuotta myöhemmin.
Yksi Yhdysvaltain historian ja nykypäivän kantavista teemoista on vastakkainasettelu liittovaltion hallinnon ja osavaltioiden välillä. Vastakkainasettelu johti lopulta Yhdysvaltain sisällissotaan. Etelävaltiot katsoivat, että osavaltioilla on oikeus päättää siitä, onko orjuus sallittua vai ei osavaltioiden alueella.
Ennen sisällissotaa Yhdysvalloissa ei ollut yhteistä paperivaluuttaa. Yhteisvaluuttana käytettiin liittovaltion hopea- ja kultadollareita, mutta eri pankkien painamia maksusitoumuksia ei juuri säännelty.
Tämä johti hämmennykseen. Parhaimmillaan, sisällissodan aikaan Yhdysvalloissa käytettiin useita tuhansia eri valuuttoja yhtäaikaisesti. Hulluus päättyi sisällissodan loppuvuosina, kun Yhdysvalloissa säädettiin kaksi kansallista pankkilakia vuosina 1863 ja 1864.
Pankkilakien seurauksena Yhdysvaltoihin perustettiin pankkien pankkijärjestelmä, eli toimiva keskuspankkijärjestelmä. Samalla Yhdysvaltoihin perustettiin kansallinen pankkivalvoja, ja liittovaltion rahapaino alkoi painaa yhteisvaluuttana käytettävää paperirahaa, "taaloja".
Raakakuvaus nykymuotoisen Yhdysvaltain dollarin synnystä on helppo suhteuttaa Eurooppaan. Yhteisvaluutta on jo olemassa, mutta keskushallinnolla – komissiolla ja Euroopan parlamentilla – ei ole samoja oikeuksia kuin Yhdysvaltain perustuslaki takasi kongressille ja presidentille.
Nähtäväksi jää, onnistutaanko Euroopassa tekemään sama kuin Yhdysvalloissa – mutta päinvastaisessa järjestyksessä.














