Islanti: Näin kriisimaat voisivat hoitaa omat ongelmansa

Tiukkoja säästöjä julkisella puolella, mutta sosiaaliturvasta ja hyvinvointipalveluista tinkimättä. Siinä on osa Islannin pääministerin Johanna Sigurdardottirin reseptistä, josta esimerkiksi Kreikka voisi ottaa oppia.

Islannin pelastuskeinoihin kuuluivat myös kotitalouksien velkahelpotukset ja valuuttasäätely. Varsinkin viimeinen on perinteisesti ollut vaikeasti läpi lyötävä asia Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä, joka hätälainoitti Islantia.

– Me uskomme, ja niin uskoo IMF:kin, että meidän tapauksemme voisi olla mallina joillekin nykyisistä kriisimaista, Sigurdardottir sanoi alkuviikolla harvinaisessa haastattelussaan Reutersille.

Epätavalliset keinot eivät siis näytä ajaneen Islantia nurkkaan – päinvastoin.

Pankit aiheuttivat
romahduksen

Islannin tilanne romahduksen aikaan muistuttaa Irlannin ja Espanjan ahdinkoa siinä suhteessa, että pankit ovat kriisin keskiössä.

Kansantalouden kokoon nähden Islannin liikepankit kuten Landsbanki, Kaupthing ja Glitnir olivat kasvaneet vuonna 2008 jättiläisiksi. Niiden omaisuus oli suureksi osin ulkomaisessa valuutassa ja rahoitus riippuvainen lyhytaikaisista lainoista.

Lehman Brothersin kaatumisesta alkanut luottamuspula kiristi pankkien lainahanat kiinni. Ne kaatuivat, valuuttapako alkoi ja Islanti joutui nopeasti turvautumaan kansainväliseen apuun, jota myös Suomi myönsi.

Kansantalous supistui yli kymmenen prosenttia vuosina 2009–2010. Islantilaiset lähtivät kaduille ja kaatoivat hallituksen.

Valtaan astuivat sosiaalidemokraatit ja pääministeriksi nousi Johanna Sigurdardottir. Noin kolme vuotta myöhemmin, eli tämän vuoden tammi-maaliskuussa Islannin talous kasvoi 4,5 prosentin vauhtia viime vuoteen verrattuna.

Islanti ei hylännyt
hyvinvointivaltiota

– Olen tavannut useita johtajia kuluneiden vuosien aikana, osa heistä Kreikasta, ja monet pääministerit ovat olleet yllättyneitä taloutemme noususta. He kysyvät, miten sen teimme, pääministeri Sigurdardottir kertoi Reutersille.

Yksi keinoista oli kotitalouksien velan nopea lievittäminen. Kotitaloudet saivat anteeksi velat, jotka ylittivät 110 prosenttia asunnon arvosta. Lisäksi korkein oikeus päätti, että ulkomaisiin valuuttoihin sidotut lainat olivat laittomia, mikä poisti kansalaisilta lainojen kruunuriskin.

Velkahelpotuksesta päättivät hallitus ja pankit yhdessä. Asiaa toki helpotti se, että suurin osa pankeista oli ainakin osittain Islannin valtion hallussa.

Islanti joutui monen muun Euroopan maan tapaan leikkaamaan rajusti menojaan. Säästötoimet eivät kuitenkaan ole ajaneet ihmisiä barrikadeille.

– Täytyy olla aiempaa kurinalaisempi ja leikata valtion menoja samalla, kun hyvinvointijärjestelmä pidetään vahvana. Niin täytyy toimia, jos haluaa saada kansalta laajan tuen (säästöille), Sigurdardottir sanoi Reutersille.

Islanti leikkasi, mutta piti koulutuksen, terveyden, sosiaaliturvan ja lainvalvonnan rahoituksen kuta kuinkin ennallaan. Voidaan toki kysyä, olisiko esimerkiksi Kreikalla varaa olla leikkaamatta yhdestäkään näistä.

– Kriisiin johtaneiden vuosien aikana rikkaiden ja köyhien välinen ero kasvoi ja toimemme keskittyivät tuon eron pienentämiseen, tasa-arvon luomiseen, pääministeri perusteli.

Islannin ratkaisua on sittemmin kiitellyt muun muassa nobelisti Paul Krugman, jonka mukaan Islannilta oli viisasta vahvistaa tavallisten kansalaisten suojaverkkoja sen sijaan, että olisi yritetty tyynnyttää sijoittajia tukemalla pankkeja. Tukitoimiin kuuluivat muun muassa verohelpotukset kaikkein köyhimmille.

Islannin tapauksessa on tosin huomattava, että pankkien kansainvälinen merkitys oli verrattain vähäinen eikä maalla olisi itsellään ollut rahoja pankkien tukemiseen, vaikka se olisi halunnutkin.

Voisiko Kreikka
seurata Islannin tietä?

Islannin ja muiden kriisimaiden vertailu ei kanna loppuun asti. Islannilla oli puolellaan yksi selkeä etu, jota esimerkiksi Kreikalla ei ole: oma valuutta.

Kruunun arvo romahti finanssikriisin jälkimainingeissa, ja Islanti joutui turvautumaan IMF:n usein vieroksumaan valuuttakontrolliin. Kruunu on yhä noin viidenneksen halvempi suhteessa euroon kuin ennen Islannin kriisiä. Se auttaa Islantia selvästi kilpailussa euromaita vastaan.

Kreikalla on myös Islantia enemmän ongelmia, kuten tehottomat työmarkkinat, korruptio ja paisunut julkinen sektori. Euron aiemmin maalle tuoma vakaus on nyt muuttunut pihdeiksi, koska muut euromaat eivät halua laskea Kreikkaa ulos koko yhteisvaluutan hajoamisen pelossa.