Valtiovarainministeriön Martti Hetemäen vastine Taloussanomille
Valtiovarainministeriön alivaltiosihteerin Martti Hetemäen mielestä Taloussanomat ennustaa väärin Suomelle eurokriisi-palomuurista aiheutuvia riskejä. Hänen lehdelle lähettämänsä vastineen mukaan Suomen kriisivastuut voivat kyllä kasvaa, mutta se ei johdu palomuuripäätöksistä.
Martti Hetemäki on lähettänyt Taloussanomiin vastineen, missä hän haluaa selventää valtiovarainministeriön näkökulmaa Suomen tuleviin kriisivastuisiin ja -kuluihin.
(Seuraava, kursiivilla merkitty teksti on Martti Hetemäen vastine kokonaisuudessaan:)
Disinformaatiota palomuuripäätöksistä
Taloussanomien ns. palomuuripäätöksiin liittyvä juttu (15.4.) alkaa lupaavasti seuraavasti: ”Taloussanomien saama lukijapalaute kertoo, että euromaiden ”palomuuripäätösten” vaikutuksista Suomen kriisivastuisiin vallitsee epävarmuutta.”
Juttu on otsikoitu yksiselitteisen tuntuisesti ”VM vastaa: Kyllä, Suomen kriisivastuut voivat kasvaa”. Tarkka lukija kuitenkin huomaa pitkän jutun luettuaan, ettei kyseinen otsikko liitykään palomuuripäätöksiin. Suomen vastuut voivat kasvaa ennen ja jälkeen palomuuripäätösten, mutta palomuuripäätökset eivät itsessään lisänneet Suomen vastuita.Taloussanomien lukijat voivat arvioida tällaisen journalismin informaatioarvoa.
En yhtään ihmettele, kun Taloussanomien saama lukijapalaute kertoo, että palomuuripäätösten vaikutuksista vallitsee epävarmuutta. Siksi on paikallaan korjata ensin edes pari Taloussanomien 4.4. jutun väitteistä. Ensinnäkin juttu käytti väliotsikkoa ”Uusia takausvastuita jopa 6-12 miljardia”, jonka jälkeen teksti selosti, miten Suomen ERVV-takausvastuut voivat kasvaa mainitulla summalla.
Todellisuudessa palomuuripäätös ei muuttanut mitenkään ERVV:n takausvastuita. Itse asiassa ministerit päättivät, että 1.7.2012 alkaen EVM on päärahoitusinstrumentti. Tämä on omiaan vähentämään, ei lisäämään ERVV:n käyttöä.
Suomen ERVV:n vastuiden muuttumisen ohella lukijoita luonnollisesti kiinnostaa, miten palomuuripäätökset muuttavat Suomen EVM-vastuita. Suomen EVM-vastuut rajautuvat yksiselitteisesti Suomen EVM-pääomaosuuteen, joka on 12,58 miljardia euroa. EVM-sopimuksessa on samanlainen pääoman tarkastelulauseke kuin muissakin kansainvälisissä rahoituslaitoksissa.
Pääomaa voidaan palauttaa tai lisätä jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä. Tarkastelulauseke ei velvoita mihinkään muuhun kuin tarkasteluun eikä sen olemassaolo tarkoita EVM:ssä – sen enempää kuin muissakaan rahoituslaitoksissa – että Suomen vastuut olisivat osakepääomaosuutta suuremmat. Palomuuripäätökset eivät myöskään mitenkään muuttaneet pääoman tarkastelulauseketta.
Tarkka lukija huomaa, että yksikään Taloussanomien 15.4. jutun minulle osoitetuista kysymyksistä - joita on peräti noin 20 – ei kysy, miten itse palomuuripäätökset vaikuttavat. Tämä on kummallista jutussa, joka alkaa viittaamalla lukijapalautteeseen, joka kertoo epävarmuudesta palomuuripäätösten vaikutuksista. Lukijoiden informoimiseksi alla on itse asiasta muutama näkökohta.
Palomuuripäätökset merkitsevät, että ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu lainakapasiteetti kasvaa 500 miljardista 700 miljardiin euroon. Samalla ministerit päättivät, että EVM:stä tulee päärahoitusinstrumentti 1.7.2012 alkaen. ERVV:tä voidaan käyttää edelleen 1.7.2013 asti, mutta vain EVM:ää täydentävänä. Ministerit päättivät myös, että EVM:ään maksetaan pääomaa nopeutetussa aikataulussa. Tämä lisää EVM:n lainakapasiteettia, mikä puolestaan vähentää edelleen ERVV:n käytön todennäköisyyttä.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Ilman uusia päätöksiä – ottaen huomioon ERVV:n nykyiset noin 200 miljardin euron pitkäaikaiset lainat - EVM:n lainakapasiteetti olisi käytännössä ollut noin 300 miljardia. Nostamalla välineiden yhteisen lainakapasiteetin rajoite 500 miljardista 700 miljardiin euroon, EVM:n lainakapasiteetti lisättiin käytännössä 300 miljardista 500 miljardiin euroon. Tämä ei muuta Suomen EVM:n pääomaosuutta, mutta Suomen taloudelliset riskit kasvavat, jos EVM käyttää lisääntyneen lainakapasiteettinsa.
Suomen EVM:n kautta tulevien taloudellisten riskien lisääntymisen arviointi on erittäin tärkeää arvioitaessa palomuuripäätösten merkitystä. EVM:n riskejä rajaavat seuraavat seikat. Päinvastoin kuin ERVV:n kohdalla, EVM:ään sisältyy lähtökohtaisesti ensin yksityisen sektorin osallistuminen, jos lainaa ottavan maan velka ei ole kestävällä pohjalla. Kreikan tapauksessa tehtiin ERVV:ssä poikkeus, kun yksityisen sektorin velkoja leikattiin. Se on kuitenkin tärkeä ennakkotapaus EVM:n kannalta. Toiseksi EVM:n velat ovat etuoikeutettuja velkoja heti IMF:n jälkeen. Juuri tämän etuoikeutetun velkojan aseman takia IMF ei ole käytännössä kärsinyt luottotappioita maksukyvyttömyystapauksissa.
Tehdyt palomuuripäätökset liittyvät pyrkimykseen lisätä globaalia palomuuria yhdessä IMF:n kanssa. Valtaosa IMF:n nykyisestä lainanannosta suuntautuu euroalueelle. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että esimerkiksi kehittyvät maat edellyttävät, että euroalue vahvistaa myös omaa palomuuriaan.
Mitä suuremmalla palomuurilla voidaan saavuttaa? Vuosien 2008-2009 finanssikriisin aikana eräs tärkeä käänne oli huhtikuussa 2009, kun G20 kokous päätti IMF:n silloisen palomuurin kolminkertaistamisesta. Tuo päätös mitä ilmeisimmin rauhoitti markkinoita tavalla, joka teki vuoden 2009 taantumasta pelättyä lyhyemmän.
Jotkut ovat arvioineet nyt kaavaillun globaalin palomuurin liian pieneksi markkinapaineiden poistamiseksi. Toisaalta palomuurin ei ole tarkoituskaan poistaa niitä. Markkinoiden luottamuksen palauttaminen riippuu ennen muuta paineen alla olevien euromaiden omista toimista.
Kirjoittaja: Martti Hetemäki, alivaltiosihteeri, valtiovarainministeriö
