Tällaisen myyntitykin Suomi tarvitsee presidentiksi

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö aloittaa uudessa työssään tänään. Yhtenä tehtävänään hän edustaa maailmalla Suomea ja suomalaisia yrityksiä. Mutta vieläkö suomalaisten yritysten menestys on presidentistä kiinni?

– Mielestäni presidentillä on suuri vaikutus siihen, miten Suomi ja suomalaiset yritykset nähdään maailmalla, sanoo leikkipaikkavälineitä valmistavan Lappset Group Oy:n hallituksen puheenjohtaja Johanna Ikäheimo.

Ikäheimo on ollut vuoden 2002 jälkeen presidentti Tarja Halosen mukana muun muassa Etelä-Koreassa,Vietnamissa ja Qatarissa. Vierailuilla yrityskin voi luoda suhteita. Ikäheimon mukaan pienelle tai keskisuurelle yritykselle voi tietyissä yhteyksissä olla hyötyä jo pelkästään siitä, että se voi sanoa tavanneensa maan johtoa.

– Se luo vakuuttavuutta yritykselle eri portaissa.

Esimerkiksi Etelä-Koreassa Ikäheimo tapasi Halosen seurueessa maan ylintä johtoa, mikä ilman presidenttiä tuskin olisi onnistunut. Lappsetin tuotteita on tällä hetkellä käytössä noin 50 maassa.

Myös  vienninedistämisorganisaatio Finpron viestintä- ja markkinointijohtaja Outi Torniaisen mukaan presidentillä on tärkeä rooli vienninedistäjänä, erityisesti kehittyvillä markkinoilla.

Länsi-Euroopassa, Suomen tärkeimmässä vientikohteessa, presidentin rooli ei ole Torniaisen mukaan kovin merkittävä viennin edistämisessä. Tilanne on toinen kehittyvissä maissa. Esimerkiksi BRIC-maissa eli Venäjällä, Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa poliittinen arvovalta on kovassa kurssissa.

– Usein niissä on sellainen tilanne, että paikalliset poliittiset päättäjät ovat mukana kohdemaan yritysten päätöksenteossa tavalla tai toisella enemmän kuin meillä. On esimerkiksi valtio-omisteisia yrityksiä. Jotta silloin pystyy tekemään kauppaa, on tärkeää tuntea päätöksen tekijät, Torniainen sanoo.

Lappsetin Ikäheimon mukaan presidentin vierailuista on kuitenkin merkittävää hyötyä pienille ja keskisuurille yrityksille jo Etelä-Euroopassa. Länsi-Euroopan talous kasvaa tällä hetkellä nollavauhdilla, kun taas Kiinassa ja Intiassa jopa 8–9 prosentilla vuodessa. Suomen viennin on pakko ottaa vauhtia kasvualueilta.

– Isoin rooli on BRIC-mailla ja Afrikalla. Siellä on isoja maita, jotka kehittyvät kovaa vauhtia ja joiden bruttokansantuote kasvaa voimakkaasti. Painopiste Suomen viennissä muuttuu selvästi siihen suuntaan, että kehittyvät markkinat ja kaukaisemmat maat tulevat tärkeämmiksi, Torniainen kertoo.

Uusia bisnesmahdollisuuksia syntyy koko ajan myös pienemmissä kasvumaissa, kuten Vietnamissa, Malesiassa, Indonesiassa ja Etelä-Amerikan valtioissa. Presidentti on arvossaan niissäkin.

Vuorineuvos Jorma Eloranta on samaa mieltä. Eloranta jäi viime vuonna eläkkeelle konepajayhtiö Metson toimitusjohtajan tehtävästä ja on aikaisemmin johtanut useita kansainvälisiä yrityksiä, kuten Metsoa, Patriaa ja Kvaerner Masa-Yardsia.

– Viennin kasvu suuntautuu maihin, joissa tapahtuu talouskasvua ja joissa tarvitaan investointihyödykkeitä. Ei Länsi-Eurooppa voi unohtaa, se on tärkein markkina volyymiltään, mutta kasvumaat ovat tärkeitä vienninvauhdittajina, Eloranta sanoo.

Eloranta esitti helmikuussa ehdotuksensa Suomen investointistrategiaksi ja toimintaohjelmaksi. Työ- ja elinkeinoministeriön tilaamaa selvitystä varten hän muun muassa oli yhteydessä pariin sataan suomalaiseen vaikuttajaan.

Presidentti voi
aktivoida pikkufirmat

Presidentin ja ministereiden vienninedistämismatkoille on perinteisesti osallistunut isojen yritysten edustajia. Jatkossa vientiponnistuksiin haluttaisiin mukaan myös pienet firmat.

– Nähdäänkö vienninedistäminen suomalaisten suurten suomalaisten yritysten edun ajamisena vai osataanko entistä enemmän ottaa myös pieniä, nousussa olevia toimialoja ja niiden yritysryppäitä mukaan myös siihen suunnitteluun, että miten tämä pitäisi tehdä, pohtii viestintäjohtaja ja kirjailija Jussi Lähde, joka on kerännyt kokemusta myös poliittisesta viestinnästä.

Lähde suree, että jos vain suuria yrityksiä kuunnellaan, paljon kokemusta jää hukkaan.

– Meillä on kymmenittäin onnistuneita pieniä yrityksiä, jotka ovat menneet maailmalle ilman, että he ovat välttämättä osanneet edes pohtia, että tasavallan presidentin vientiponnistukset olisivat osa heidän kansainvälistymistään.

Lähteen mukaan Angry Birds -pelistään tunnettu Rovio on helppo esimerkki. Toinen on tuore elokuvaprojekti Iron Sky. Suomalaisen Timo Vuorensolan ohjaama elokuva saatiin maailmalle, vaikka sen tuotantorakenne on hyvin toisenlainen kuin mihin elokuvateollisuudessa on totuttu.

–  Meillä on valtava määrä suomalaisia, jotka joka hetki hankkivat kansainvälisestä kaupasta kokemuksia itselleen ja omille työnantajilleen, Lähde sanoo.

Haasteena on, miten nämä kokemukset saadaan vienninedistämiseen mukaan. Lähde uskoo, että juuri Sauli Niinistö voi korjata tilannetta.

– Jos hän tällaisen asian esiin nostaisi, on aivan selvää, että silloin yritysten välillä alkaa tapahtua enemmän. Niinistöllä on mahdollisuus olla hyvien ja huonojen kokemusten jakamisen mentori ja fasilitoija.

Pieniä yrityksiä pidetään tärkeinä myös Finprolla.

– Suomen PK-yritysten osuus viennistä on erittäin pieni verrattuna Ruotsiin tai Saksaan. Presidentti voi luoda ja kannustaa ilmapiiriä, jolla kannustetaan PK-yrityksiä kansainvälistymiseen, sanoo Outi Torniainen.

Torniaisen mukaan presidentin on kerättävä tietoa yrityksiltä aktiivisesti.

– Yhteistyö presidentin ja yritysten välillä on tärkeää.  Finprolla on välissä tärkeä rooli. Olemme erityisesti PK-yritysten kanssa tekemisissä ja seuraamme, mikä on heille tärkeää, hän sanoo.

Turistimatkat
eivät kiinnosta

Kun Niinistö seurueineen lähtee vienninedistämismatkalle, on tärkeää, että matkalla päästään asiaan. Politiikan ja yritysten johdolla olisi muutakin tekemistä.

– Turismia ei kukaan kaipaa tällaisista vierailuista. Ainakin isompien yritysten johtajat kaipaavat hyödyllisiä tapaamisia ja keskusteluja, joissa voidaan auttaa oman yrityksen menestystä kyseisessä maassa ja sitä kautta vientiä, sanoo Jorma Eloranta, joka on itsekin osallistunut vienninedistämismatkoille.

Jussi Lähde muistuttaa, että vienninedistäminen on paljon muutakin kuin matkoja.

– Kyse on jatkuvasta keskustelusta. Sellaisen keskusteluyhteyden hyvä ja oivaltava hoito tarvitsee ehdottomasti aikaa ja osaamista, myös presidentin kansliassa.

Kulttuurierot on tunnettava.

– Ne maat elävät sitä vaihetta, jossa Suomi eli Paasikiven ja Kekkosen aikaan. Erinomainen tuote ei riitä. Tarvitaan myös kyseisten kulttuurien tuntemusta ja kykyä kertoa yrityksestä, sen arvoista ja toiminnasta sen vastaanottajakulttuurin näkökulmasta, Lähde sanoo.

Ihmisoikeudet
maton alle?

Kun Suomi matkustaa kehittyviin maihin edistämään vientiä, aiheuttavat kohdemaiden mahdolliset ihmisoikeusloukkaukset ristiriitaa. Kysymys on vaikea.

– Kyllä niissä täytyy aina tapauskohtaisesti harkita tilannetta, millä tavalla parhaiten edesauttaa ihmisoikeuksia. Luotan, että tasavallan presidentti osaa harkita. Mitään patenttivastauksia ei mielestäni ole, toteaa Jorma Eloranta.

Jussi Lähde uskoo, että Suomi ei voi ratkoa ihmisoikeusongelmia yksin esimerkiksi vientineuvotteluissa, vaan kansainvälisten yhteisöjen kautta. Lähteen mukaan Suomen tulisi kuitenkin kertoa vientineuvotteluissa mielipiteensä ihmisoikeuksista.

– Yleensä tasavertaisuuden tunne kasvaa siitä, että kumpikaan puoli ei esiinny alentuen eikä kummankaan puolen edellytetä esiintyvän alentuvasti. Asiat tulee ottaa esiin ja täytyy kertoa, että mitkä ovat Suomen periaatteet, missä kulkee raja, hän sanoo.

Lähteen mukaan Suomi voi parhaiten osoittaa läntisen demokratian edut sillä, että se saa läntisen demokratian toimimaan omassa kotimaassa.

– Suomalaiset pitävät itseään mielellään demokratian mittatikkuna. Muuta maailmaa verrataan itseemme. Meidän pitäisi myös katsoa, mitä voimme itse tehdä paremmin, ja mitä voimme oppia maailmalta.