"Ei liittovaltiota – pidetään kiinni edes nykysopimuksista"

Euroopan liittovaltio ei ole realistinen ratkaisu euroalueen ongelmiin. Näin arvioi OP-Pohjolan pääekonomisti Reijo Heiskanen. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusohjaajaa Niku Määttänen ei pidä liittovaltiokehitystä myöskään todennäköisenä.

Heidän mukaansa euroalue toimii ilman liittovaltiota tai yhteistä valtionvarainministeriötäkin, kunhan vain sopimuksista pidetään kiinni.

Moni euroalueen velkakriisiä kommentoinut on todennut, että alueen suuri ongelma on, että sillä on yksi rahapolitiikka ja 17 finanssipolitiikkaa. Usein likimain ainoaksi ratkaisuksi on tarjottu yhä tiiviimpää yhteistyötä ja vähintään yhteistä valtionvarainministeriötä. Yhä useampi on esittänyt, että käytännössä jonkinlainen liittovaltio on ainoa mahdollisuus.

Kaikki eivät tue ajatusta. Heiskasen mielestä liittovaltio ei olisi järkevä hanke.

Jos sanotaan, että ainoastaan liittovaltio voi pelastaa euroalueen, mutta jätetään sanomatta, että liittovaltio on epärealistinen, tarkoitetaanko, että mikään ei voi pelastaa euroaluetta, hän kysyy.

Liittovaltion perustaminen ei olisi mikään läpihuutojuttu. Se vaatisi muutoksia EU-lainsäädännössä. Määttäsen mukaan liittovaltiolle olisi pakko saada kansalaisten tuki. Heiskanen huomauttaa, että jos otetaan suuria askeleita, on pelattava avoimin kortein. On hyvin mahdollista, että kansalaiset sanoisivat äänestyksissä ei liittovaltiolle.

– Poliittinen ilmapiiri tuntuu olevan integraatiota vastaan, Handelsbankenin ekonomisti Tuulia Asplund sanoo.

Osin sisäpoliittisista syistä myös monet poliitikot vastustavat liittovaltiokehitystä.

Pystyisikö yhteisministeri
määräämään Italiaa?

Tapiola-ryhmän pääekonomisti Jari Järvinen ennakoi maanantaina, että vuosikymmenen päästä elämme liittovaltiossa. Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Pohjola puolestaan ennusti, että euromailla on vuosien kuluttua yhteinen valtionvarainministeriö.

Heiskasen ja Määttäsen mielestä edes yhteistä valtionvarainministeriötä ei välttämättä tarvita. Heiskanen arvioi, että ministerikään ei pystyisi pakottamaan vaikkapa Italiaa muuttamaan talouspolitiikkaansa.

Sekä Heiskanen että Määttänen pitävät euroalueen pelastuksena sitä, että oikeasti noudatetaan vakaus- ja kasvusopimusta. Se määrää, missä kunnossa euroalueen julkisten talouksien pitää olla. Myös Asplund sanoo, että nykyisten sääntöjen noudattaminen olisi hyvä vaihtoehto.

– Halun ja tahdon olla yksi euromaa pitää lähteä jokaisesta maasta itsestään. Muuten on mahdotonta pitää koossa itsenäisten valtioiden liittoa. Minusta käskyttäminen ei ole mahdollista, Heiskanen sanoo.

Jos euromaissa ei ymmärretä tätä, yhteisvaluutan näkymät ovat hänen mukaansa huonot.

Tuskin sanktiot olisivat
muuttaneet Kreikan tilannetta

Määttänen pitää todennäköisimpänä, että akuutin velkakriisin hoitamisen jälkeenkin euroalueella eletään kompromissilinjalla.

– Uskon, että valtioiden velkaantumista seurataan aivan eri tavalla kuin nyt.

Heiskanen arvioi, että nykyinen kriisi voi toimia pelotteena. Kun tiedetään, mihin piittaamattomuus ja reipas velkaantuminen voi johtaa, paine noudattaa sopimuksia kasvaa. Määttänen ennakoi yhä tiukempaa budjettikuria ja uskoo, että alijäämien kasvusta seuraa aiempaa voimakkaampi painostus.

Tähänastista toimintaa on parjattu sanktioiden puutteesta. Oikeudenmukaisten ja kulloisessakin tilanteessa järkevästi vaikuttavien rangaistusten laatiminen on kuitenkin vähintään monimutkaista ja vaikeaa.

– Tuskin sanktiot olisivat muuttaneet Kreikan tilannetta, Heiskanen sanoo.

Määttäsen mielestä keskeinen ja ehkä tärkein elementti euroalueen toimivuuden kannalta on pankkijärjestelmän riskien hallinta. Tilannetta, jossa valtiot ovat selkä seinää vasten, eivätkä kerrannaisvaikutusten pelossa uskalla päästää pankkeja kaatumaan, ei enää pitäisi tulla. Määttänen kasvattaisi pankkien ja sijoittajien vastuuta.

Olennaista olisi hänestä myös markkinakuri. Korkojen pitäisi kuvastaa todellista tilannetta. Määttäsen mukaan tämä tarkoittaisi, että eri maiden korkoerot kasvavat pysyvästi.