Rikkaalle riittää nelinkertainen palkka

Kreikkalainen filosofi Platon on sanonut, että tasapainoisessa ideaaliyhteiskunnassa rikkaimmat tienaavat vain neljä kertaa köyhimpiä enemmän.

Taloussanomat pyysi tulonjakotutkijoita ajatusleikkiin. Onko Platonin ideaaliyhteiskunta tavoittelemisen arvoinen. Kuinka sen voisi saavuttaa?

– Kyse ei ole pelkästään ajatusleikistä, vaan olemme jo olleet lähes vastaavassa tilanteessa 80-luvun lopulla ja vielä 90-luvun alussa. Silloin tulonjakosuhde oli 4,5. Nyt ylin tulodesiili tienaa noin kuusi kertaa alinta tulodesiiliä enemmän, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalainen sanoo.

Suomessa tuloerot ovat kasvaneet poikkeuksellisen nopeasti muihin rikkaisiin teollisuusmaihin verrattuna. Syitä voi löytää verotuksen progression loiventamisesta sekä sosiaaliturvan rapistumisesta.

Yksi merkittävimmistä syistä on kuitenkin työllisyyden romahtaminen. Ennen lamaa Suomessa vallitsi käytännössä täystyöllisyys. Lama muutti työmarkkinoita pysyvästi.

Lama muutti
työmarkkinoita

Taloussanomien haastattelemien tutkijoiden mielestä ensimmäinen askel Platonin mallin saavuttamiseen on täystyöllisyys. Ongelma on siinä, että moni hanslankarin ja apupojan paikka katosi viime laman myötä.

– Vähän koulutusta vaativat suorittavan tason työt ovat hävinneet. Siinä mielessä 90-luvun lama oli todella suuri vedenjakaja,  Karjalainen sanoo.

– Tämä Platonin ideaali vaatii, että köyhätkin tienaisivat jotain. Jos me lähdetään rakentamaan siitä, että rikkain saisi tienata vain neljä kertaa toimeentulotuen, niin meillä olisi aika surkea järjestelmä, Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoo.

80-luvun koulupudokkailla oli helpompaa, sillä töitä löytyi kouluttamattomallekin. Työkokemuksen myötä moni eteni urallaan. Lisäksi moni kouluttautui töiden ohella.

– Paremmin työllistävä Suomi olisi tasa-arvoisempi. Silloin emme tarvitsisi monimutkaisia sosiaaliturvajärjestelmiä, Karjalainen sanoo.

Kulutusverot leventävät
tuloeroja

Platonin ideaalin saavuttaminen vaatisi myös veroprogression jyrkentämistä, tutkijat sanovat. Verotuksen tulisi kohdistua työhön, ei kulutukseen.

– Verotuksen painopisteen siirtäminen arvonlisäveron kaltaisiin kulutusveroihin vie kyllä pois tästä Platonin ideaalista, Karjalainen sanoo.

– Tuloeroja pitäisi tasata verotuksella huomattavasti enemmän, jotta Platonin ideaaliin päästäisiin, Hiilamo sanoo.

Tutkijat muistuttavat, että varsinkin keski- ja hyvätuloisten verotusta on kevennetty 90-luvun laman jälkeen. Lisäksi vuoden 1993 verouudistus antoi monelle hyvätuloiselle mahdollisuuden muuttaa ansiotulonsa pääomatuloksi, jolloin tuloista täytyy maksaa vähemmän veroa.

Olisiko Suomi
parempi maa?

Molemmat tutkijat uskovat, että pienempien tuloerojen Suomi olisi parempi maa elää.

– Nämä ovat vaikeasti mitattavia asioita, joissa on aina vähän oikaistava. Voi kuitenkin sanoa, että tasaisen tulonjaon yhteiskunta on parempi myös hyväosaisille, Karjalainen sanoo.

Asiasta ovat kirjoittaneet muun muassa Richard Wilkinson ja Kate Pickett kirjassaan the Spirit Level: Why More Equal Societies Almost Always Do Better. He tekevät kirjassaan johtopäätöksen, jonka mukaan isot tuloerot lisäävät sekä rikkaiden että köyhien pahoinvointia.

– Ihmisten onnellisuutta ja tyytyväisyyttä mittaavat mielipidekyselyt ovat jo aika pitkään osoittaneet, että tulotason nousu ei enää lisää onnellisuutta. Kohtuullisuus oli Platonillakin se ajatus, ja kohtuullisen elämän suomalaiset ovat keskimäärin saavuttaneet – pienituloisia lukuun ottamatta, Karjalainen sanoo.

Hiilamon mielestä Platonin malli on tavoittelemisen arvoinen.

– Kyse on arvoista ja ideaaleista. On tärkeää, että näitä arvoja ja ideaaleja etsitään ja niistä käydään keskusteluja, hän sanoo.

– Platon oli oikeassa. Suomalaisilla olisi varaa omaisuuden uudelleenjakoon myös globaalisti, Karjalainen toteaa.