Ei juhannus, ei isänpäivä vaan nimen omaan äitienpäivä on Suomen suurin pihvisesonki. Tämän sanoo kokemuksesta lihatukkuri Veijo Votkin, joka on toimittanut pihvejä pääkaupunkiseudun ravintoloihin jo yli 30 vuoden ajan.
– Kyllä se on näin ollut kaikkina näinä vuosina ja nimen omaan ravintolamyynnissä. Kun ravintolaan mennään syömään, halutaan syödä sitä, mikä on parasta.
Pihvisesonki on pitänyt paikkansa, mutta Votkinin mukaan käsitys parhaasta annoksesta alkoi kuitenkin muuttua sisäfileen kallistumisen takia.
– Vielä kymmenen vuotta sitten á la carte -listalla kymmenestä ruokalajista kuusi oli pihvejä. Nyt yksi tai kaksi.
Ja mitä on tullut kalojen lisäksi tilalle, Votkin tietää:
– Helmikanaa, ankkaa ja riistaa, kuten villisikaa tai antilooppia, sekä edullisempia ruhon osia.
Hän nostaa esiin prässätyn häränrinnan – menneiden vuosikymmenten klassikon, joka vaatii pitkän valmistusajan. Myös osso bucco on kokenut hänen mukaansa renessanssin.
Entä mitä hän itse söisi?
– Niskaa. Se vaatii ison työn ja 8–10 tunnin haudutuksen. Jos sitä näen listalla, tilaan.
Votkinin suosikkilistalla se tulee kolmannella sijalla ja edelle menevät vain:
Kobe-härän liha ja ”sen korvikkeet” sekä marmoroitunut kotimainen naudanfilee, josta on kuitenkin pulaa, koska naudanlihan tuotanto ja saatavuus ovat supistuneet.













