Pelaajat ajoivat jalkapallon kuilun partaalle

Englannin, Espanjan ja Italian jalkapalloliigat olisivat konkurssissa kahdessa vuodessa, jos ne olisivat normaaleja yhtiöitä, arvioi yhdysvaltalainen konsulttiyhtiö A.T. Kearney tuoreessa raportissaan "Is European football too popular to fail?"

Englannin Valioliigan seurojen yhteenlaskettu kokonaispääoman tuottoprosentti on -5. Espanjan Primera Divisiónissa vastaava luku on -7 ja Italian Serie A:ssa peräti -12 prosenttia.

Euroopan suurista sarjoista plussalla ovat Ranskan Ligue 1 (+0,5 prosenttia) ja Saksan Bundesliiga (+2,0). Jokaisessa viidessä maassa jalkapalloseurat tuottavat kuitenkin huonommin kuin yritykset kussakin maassa keskimäärin.

Kearney kutsuu laskelmiensa tulosta sokeeravaksi. Konsulttiyhtiön mukaan liigojen on ryhdyttävä radikaaleihin toimiin. jotta ne pysyisivät pystyssä.

Touresta Valioliigan
palkkakuningas

Euroopan suurten maiden jalkapalloseurojen huonoon taloustilanteeseen on kaksi pääsyytä: pelaajien palkat ja pelaajista maksettavat siirtokorvaukset. Palkkojen tapaan myös siirtokorvaukset eli seurojen toisilleen maksamat pelaajien "hinnat" ovat kohonneet kohoamistaan.

Esimerkiksi kaudella 2009–2010 Euroopan suurten maiden seurat käyttivät ostamiinsa pelaajiin 566 miljoonaa euroa enemmän kuin ne saivat myymistään pelaajista. Kärjessä oli Espanjan Primera División, jonka siirtokorvausnetto oli 257 miljoonaa euroa miinuksella.

Espanjan liigan luvun takana on pitkälti Real Madrid, joka osti viime kesänä uusia pelaajia kaikkiaan noin 250 miljoonalla eurolla. Realiin siirtyivät portugalilainen Cristiano Ronaldo, brassi Kaká, ranskalainen Karim Benzema sekä espanjalaiset Raul Albiol ja Xabi Alonso.

Tänä vuonna siirtomarkkinoilla on häärinyt etenkin Valioliigan Manchester City, jonka tuoreella omistajalla, Abu Dhabin sheikki Mansour bin Zayed al-Nayanilla, tuntuu olevan pohjaton kassa käytössään. City on ostanut pelaajia melkein 80 miljoonalla eurolla, ja The Sun -lehti arvioi summan nousevan lähes 120 miljoonaan ennen kuin kesä on ohi.

Cityn suurin hankinta on Norsunluurannikon Yaya Toure, josta seura maksoi Barcelonalle noin 28 miljoonaa euroa. City onnistui houkuttelemaan Touren suurseura Barcelonasta lupaamalla tälle jopa 1,1 miljoonan euron kuukausipalkkaa.

Valioliigassa palkat lasketaan viikkopohjalta, ja Toure nousi Cityyn siirtymällä koko liigan palkkaykköseksi 221 000 punnan viikkotienesteillään. Tähän saakka parhainta palkkaa ovat ilmeisesti nauttineet Chelsean John Terry ja Frank Lampard, joille on maksettu 150 000 puntaa viikossa.

Konsulttiyhtiö Kearneyn mukaan nykyinen malli, jossa seurat käyttävät kaikki voittonsa pelaajien alati kohoaviin palkkoihin, ei ole kestävä. Konsulttiyhtiö Deloitte laski äskettäin, että Valioliigan seurat käyttävät pelaajapalkkoihin kaksi kolmannesta tuloistaan.

Uhkana
"systeeminen romahdus"

Kearneyn mielestä eurooppalaisten liigojen ja seurojen pitäisi laajentaa "taloudellista yhteistyötään" radikaalisti. Yhtiö vaatii "tiukkaa finanssikontrollia" niin kansallisesti kuin Euroopan laajuisestikin.

Kearney ei sano sitä suoraan, mutta yhtiö tarkoittanee, että jalkapallossa tulisi ottaa käyttöön pelaajien palkkakatot. Monissa pohjoisamerikkalaisissa ammattilaissarjoissa palkkakatoista on saatu hyviä tuloksia.

Ilman nopeita toimia eurooppalaisia huippuliigoja uhkaa Kearneyn mukaan samankaltainen "systeeminen romahdus", joka on viime kuukausina uhannut velkaantuneita Euroopan maita: rahoittajien epäluottamus yhtä velkaantunutta maata kohtaan voi levitä salamana yleiseksi epäluottamukseksi.

Kearney kehuu Saksan Bundesliigan mallia, jossa seurat investoivat paljon omien nuorten pelaajien kehittämiseen välttyäkseen kalliiden pelaajien hankinnan muista seuroista. Bundesliigan seurat keräävät suuria yleisömääriä – osittain sen takia, että 2006 MM-kisoja varten uusitut stadionit ovat yleisöystävällisessä kunnossa.

Konsulttiyhtiön mukaan Euroopan jalkapallo on niin haavoittuvainen, että se pystyy houkuttelemaan uusia sijoittajia vain poikkeustapauksissa. Tällaisia poikkeuksia ovat Kearneyn mukaan "pokaalikunnian metsästäjät, poliittisen suosion etsijät ja lapsuudenhaaveiden täyttäjät".

Tähän saakka tällaisia poikkeuksia on löytynyt. Italiassa Silvio Berlusconi on pystynyt rahoittamaan AC Milania ja Englannissa Roman Abramovitsh Chelseaa.

Espanjan suurseuroja Real Madridia ja Barcelonaa taas on avittanut se, että ne ovat kannattajiensa omistamia – ja kannattajille nopea menestys on aina tärkeämpää kuin vakaa taloudenpito.