Antamalla saat itse enemmän
Antamisen strategiasta kirjan kirjoittanut Miikka Leinonen uskoo, että iloisesti antamalla voi saada vastaanottajan antamaan yhtä iloisesti.
– Kun antaa jotain, se pitäisi tehdä aidosti iloisena antamisesta. Silloin ihminen todennäköisesti vastaa samalla tunnetilalla.
Leinonen on pohtinut, miten yritys voi tehdä antamisesta strategian. Silloin ei anneta antamisen vuoksi, vaan siitä pyritään suunnitelmallisesti hyötymään. Leinonen on toisaalta sitä mieltä, että kaikki antaminen on itsekästä, vaikka se ei olisi välttämättä antamisen lähtökohta.
– Antaja aina hyötyy siitä, että antaa.
Kun yritys antaa jotain maksutta, sen pitää Leinosen mielestä avoimesti kertoa motiivinsa.
Asiakaslehtiyhtiö Kynämiehessä luovana johtajana työskentelevän Leinosen kirja on pohdintaa antamisen mahdollisuuksista. Hän korostaa kirjan olevan epäakateeminen. Vastaavia ajatuksia on hänen mukaansa paljonkin ilmassa.
– En voi kunniaa ottaa täysin itselleni.
Leinonen huomauttaa, että The Long Tail -kirjan kirjoittaneelta Chris Andersonilta on tulossa tänä vuonna samaa teemaa käsittelevä kirja Free: The Economics of Giving Stuff Away.
Antamisen kierre tuottaa Leinosen mukaan tulosta silloin, kun kaikki osapuolet antavat aidosti. Viime aikoina esillä on ollut esimerkiksi suomalaisten perustama brittioperaattori Blyk, joka tarjoaa puhelut ilmaiseksi maksattamalla ne mainostajilla. Leinonen ei pidä tätä mallia hyvänä esimerkkinä antamisesta.
– Se perustuu siihen, että työnnetään ihmisille jotain (mainoksia), jota ihmiset eivät oikeasti halua.
Leinosen mukaan Blyk toimii samalla tavalla kuin media on toiminut pitkän aikaa, liimaamalla tuotteen oheen mainoksia. Mainostaminen koetaan usein tuputtamiseksi.
– Mainostajahan ei toteuta antamisen strategiaa, vaan se on häiritsijä.
Mainostaja voisi miettiä tarkemmin, miten yksittäinen käyttäjä hyötyy mainoksesta.
Leinonen ei itse halua antaa esimerkkejä hyvästä antamisen strategiasta. Hänen mukaansa vaarana niissä olisi se, että teema leimattaisiin jonkin tietyn alan – esimerkiksi markkinoinnin – asiaksi.
– En ota kantaa siihen, mitä annetaan, vaan antamisen periaatteeseen. Se voi liittyä markkinointiin, tuotekehitykseen tai yrityksen kokonaisstrategiaan. Mitä tahansa voi antaa.
Verkossa antaminen on luontevinta ja helpointa, koska siellä tuotantokustannukset ovat pieniä. Varsinkin yritysten välillä voidaan antaa jotain kalliimpaakin, esimerkiksi koulutuksia ja fyysisiäkin asioita. Leinosen mukaan antaminen voi toimia hyvin esimerkiksi strategian yhtenä osana.
Eikö maksuttomuus vähennä saadun arvoa?
Leinonen myöntää, että tämä on todellinen vaara.
– Varsinkin yrityksiä usein ihmetyttää, jos ne saavat jotain ilmaiseksi. Ne mieluummin ostavat, koska ne ilmeisesti epäilevät, että ilmaisessa on jotain hämärää.
Antaminen voi kokea inflaation. Tämä on jo nyt mahdollista esimerkiksi musiikkiin liittyvissä palveluissa.
– Joillakin aloilla on syntynyt antamisen kilpailu. Palveluja on annettava yhä suurempi osuus ilmaiseksi, jotta pärjää muille.
Leinonen sen sijaan uskoo, että tiedon jakaminen on nettimaailmassakin arvokasta, jos sen tekee oikein. Hän luottaa, että esimerkiksi informaation tarjoaminen räätälöitynä ja kohdennettuna on tulevaisuuden menestyksen tekijä.
Leinonen julkaisi kirjansa Strategy of Giving maksutta netissä torstaina. Hän kertoo hyötyneensä projektista jo ennen kirjan julkaisemista muun muassa tapaamalla kiinnostavia ihmisiä.
– Luulen myös, että tämä muuttuu vielä rahaksi jonain muuna kuin kirjana.
Kirjan hän on suunnitellut julkaisevansa nettipalvelun kautta myös fyysisenä opuksena, mutta ei ole ajatellut siitä tulonlähdettä.























Kommentit (12)
Ihminen saattaa silti saada jotain vastineeksi, mutta sitä ei saisi siis odottaa. Jos haluaa antaa pyyteettömästi, on varminta antaa toisten tietämättä.
Mutta jos antaa saadakseen jonkin vastineen tai mainetta, niin se onkin sitten jo manipulointia tai bisnestä.
Nämä asiat olisi erotettava toisistaan. Bisneksen harjoittaminen "antamalla" ei mielestäni ole kovinkaan rehellistä. Rehellisyyshän on ollut kautta aikojen yksi suomalaisten hyveistä.
Mutta jos se menee liian pitkälle, eivät yritykset menesty ja mitäköhän sitten tapahtuu?
Miettikää sitä.
lounaalla: Muistatko sen leffan jossa oli keittiössä säpinää kun "räppärit" olivat nälkäisiä?
Tiedä häntä sitten, tarkoitetaanko tässä naisia. Vai yleensä vaan .
Sanotaan jossain discossa esim näkee ihmisiä, jotka pukeutuvat ei alkuunkaan sellaisiin vaatteisiin josta itse pitäisi, mutta joista joku toinen pitää ("vp":t).
Sitten toisinaan lähtee joissain räsyissä kylälle: itse pitää vaatteita mukavina, mutta muut tuskin.
Optimaalinen tilanne olisi, kun sekä henkilö itse pitää pukeutumisestaan, että ulkopuolinen ihminen, "vastapuoli".
Antamisessa on kai vähän sama juttu.
OpenSourcessa esimerkiksi pätee tämä: koodaaja haluaa antaa ja käyttäjä haluaa käyttää.
Sen sijaan markkinataloudessa "antamistiede" on minusta enemmänkin sitä, että antaja ei halua antaa mutta kumminkin antaa, ja ottaja haluaa ottaa. Tällöin ottaja vastavuoroisesti "joutuu" antamaan vaikka ei halua, ja antaja joka haluaa ottaa, ottamaan.
Miten edellä mainittu eroaa tilanteessa, jossa ostaja antaa rahaa vaikka ei halua, ja myyjä ottaa ja haluaa, mutta vastavuoroisesti "joutuu" antamaan tuotteen vaikka ei halua, jonka ostaja haluaa?
-Entä nykyajan uskonto, kumpaa se on?
Tässä pätee kyllä se savolaistytön viisaus, että samalla kun antoo, suap itsekin!
Tasan ei käy onnen lahjat.