Ulkoistaminen käy kalliiksi brittikunnille
Timo Jaakonaho/Lehtikuva
Brittikunnat eivät pysty enää kilpailuttamaan yrityksiä omia palveluitaan vastaan, koska niillä ei ole varaa uusiin jäteautoihin.
Yksityistämisen varjopuolet alkavat näkyä, kun kunnat eivät enää voi kilpailuttaa palvelun tarjoajia itseään vastaan.
2.1.2007 07:52
12
Pitkään rummutettu kunnallisten palvelujen ulkoistaminen on tuomassa Britannian kunnille odotettujen säästöjen sijasta jättilaskun.
Yksityinen sektori ei ole osoittautunut kovinkaan kilpailuhaluiseksi. Kun kunnat eivät itse enää pysty tarjoamaan kaikkia palveluja, niin voitontahtoisilla yrityksillä on laskutuksen paikka.
Britannia aloitti yksityistämisen jo 1980-luvulla, mutta vasta viime vuosikymmenellä kunnat ryhtyivät toden teolla ulkoistamaan palvelujaan.
Tyypillisimmät ulkoistetut palvelut ovat jätehuolto ja teiden kunnossapito, mutta myös esimerkiksi vanhainkoteja ja joitakin muita terveyspalveluja on annettu runsaasti yksityisten hoidettaviksi.
Brittiläisen kuntajärjestön Local Government Associationin johtajan Alexander Bruce-Lockhartin mielestä joillakin yksityisillä yrityksillä on tapana laskuttaa kuntia yksityisasiakkaitaan enemmän.
Britanniassa ostopäätöksiä tekevät monet suhteellisen pienet kunnat, joilla ei ole riittävää neuvottelutaitoa liike-elämän kysymyksissä.
Yritykset perustelevat isoja laskuja sillä, että kuntien byrokratian kanssa toiminen on hankalampaa kuin yksityisten liikekumppaneiden. Kunnat voivat myös muuttaa toiveitaan äkkinäisesti poliittisista syistä.
Selvin esimerkki kustannusten karkaamisesta löytyy jätehuollosta, jota enää hyvin harva kunta hoitaa itse. Kun kunta päättää ulkoistaa jätehuollon, se kilpailuttaa yritykset, saa edullisen tarjouksen ja kilpailun voittanut yritys ostaa kunnan jäteautot.
Seuraavalla kilpailutuskierroksella tarjokkaita on entistä vähemmän ja niiden hinnat ovat tuntuvasti nousseet.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Tilanne on samantapainen myös teiden kunnossapidossa, jonka kustannukset nousevat yli seitsemän prosentin vuosivauhtia eli lähes kolme kertaa inflaation verran.
– Meillä on käsitys, etteivät vastaavat sopimukset yksityisen sektorin kanssa kallistu yhtä nopeasti, Bruce-Lockhart sanoo sanomalehti Timesin haastattelussa.
Sekä jätehuollossa että teiden kunnossapidossa Britanniassa on vain kourallinen suuryrityksiä, joita kunnat voivat edes teoriassa kilpailuttaa.
Viimeisten viiden vuoden aikana kuntien ostopalveluiden hinta on lähes kaksinkertaistunut. Kokonaisuudessaan ne edustavat nyt viidennestä Britannian kuntien rahankäytöstä.
Britannian kuntien taloutta rasittaa myös kasvava eläkeläisjoukko, jonka tarvitsemiin palveluihin pitää satsata entistä enemmän.
Kun kuntien kustannukset nousevat nyt inflaatiota ripeämmin ja valtionavut vain inflaation verran, niin ainoaksi rahoitusmahdollisuudeksi jää kunnallisverojen nostot. Britannian kunnallisvero kerätään kiinteistöveron muodossa.
Vuodesta 1997 alkaen kunnallisvero on noussut 84 prosenttia. Keskimääräinen brittitalous maksaa sitä ensi vuonna lähes 2 000 euroa.
17
Kommentit (12)
On aivan selvä, että kunnan omat palvelut ovat laadukkaampia kuin vieraan tekemät!
Jos ei kunta pysty siihen, niin ongelmahan on silloin johdossa! Yksityispuolen palveluntarjoajan johto on siis parempaa kuin kunnan oma, jos voittoa pystytään repimään kunnnan omaa järjestelmää paremmin!
Suunnitteluala on itseruokinnassaan jo tasolla, että katot rakennuksissa romahtelevat, katot vuotavat, lautta ajaa pahki, raitovaunut rakennetaan uudestaan, ydinvoimala viivästyy, 5- tietä korjataan vuoden käytön jälkeen Joroisissa, Uusien junien invavessa ei toimi, Pendolino junien kytkentä ei pelaa ja pakkasten tullen junaliikenne hyytyy eikä vaihteet toimi.....
Kun tarjouskilpailussa voiton saa alimman tarjouksen tehnyt, ei tämä pärjää muuten kuin maksamalla huonosti - kaikkea kun ei voi koneilla tehdä.
Ulkoistamista odotan vielä rangaistuspalveluiden osalta.
Ehkä turvalisuuspalvelutkin saataisiin halvemmalla vaikka ostamalla halvalla puolalalsilta.
Joka tapauksessa, kaikki yritykset jahtaavat voittoja - asia selvä. Mutta entäpä siinä vaiheessa kun valtion/kunnan sijasta joku yritys ulkoistaa itse tuottamansa palvelun muualle (toiselle yritykselle) ja k.o. palvelun hinta nousee lopulta itse tuotetun palvelun hintaa korkeammaksi - näinhän käy yleensä vääjäämättä. Kuka lopulta säästi, kuka voitti ja kuka hävisi?
Edelleenkään, toiseen kulusarakkeeseen siirretyt kustannukset eivät ole mitään säästojä vaan silkkaa silmänlumetta. Useimmat sijoittajatkaan eivät tätä huomaa (tai halua huomata), talousjohtajista (tuo leikki-ikäistäkin lyhytnäkoisempään toimintaan kykenevä ihmisrotu) puhumattakaan. Kuitenkin, ainoa mikä merkitsee on lopullisen viivan alle jäävä summa.
Pyysin ihan oikeasta mielenkiinnosta esimerkkejä (jos jollakulla olisi tarjota) ulkoistamisesta (ala kuin ala) joka on loppujen lopuksi tuonut OIKEITA säästojä, mutta hiljaista on. Suomessakin on lukemattomia yrityksiä joissa mennään muodin mukana ja hoetaan ulkoistamismantraa, mutta jälkeenpäin harvemmin edes selvitellään tuliko nyt tehtyä oikein.
Kerron esimerkin: Olin itse mukana prosessissa yhdessä tällaisessa firmassa jossa selviteltiin itse tuotetun palvelun ulkoistamista. Kaikki laskelmat ja ennusteet riskianalyyseineen osoittivat, että säästojä kyllä syntyy aluksi, mutta sen jälkeen käyrä tullee kääntymään alaspäin ja vuorovaikutus uuden palvelun tuottajan kanssa muuttunee nihkeämmäksi.
Jäin vähemmistoon, mielipiteemme jyrättiin ja ulkoistaminen vietiin läpi. Kuinka ollakkaan, kävi tismalleen ennustusten mukaisesti ja saman palvelun hankinta on nykyään k.o. yhtiolle reilut 20%(!) alkuperäistä kalliimpaa - ainoana erona laadun huononeminen ja asiakaskunnan kasvanut tyytymättomyys (reklamaatiot), parin vuoden välein toteutettavasta tarjouskilpailuruljanssista puhumattakaan.
Lopputuloksena on se, että itse jouduin ilmapiirin huononemisen vuoksi lähtemään yhtiostä jossa aiemmin olin jo vuosikausia rakastanut olla toissä, kun taas tuore, "rationalisointia" (ulkoistamista) ajanut ja dynaamisyyttään puhkunut lipeväkielinen hahmo siirtyi "uusien haasteiden" pariin toiselle osastolle.
Vanhalla mallilla jatkaminen olisi maalaisjärjellä ajateltuna (ja oikein laskettuna) tullut huomattavasti huokeammaksi, mutta edistyksen nimissä piti tehdä ihan mitä tahansa. Nyt sitten tehdään tilinpäätoksiin silmänkääntotemppuja että saataisiin homma näyttämään siltä kuin se olisi hallinnassa. Mielenkiintoista kyllä, mukana on nykyisin paljonkin itse tuotantoprosessiin kuulumattomia kulueriä joita ilman oltiin aiemmin selvitty vuosikausia.
Kyse on nyt siitä, että kunnatkin ovat tavallaan yrityksiä, mutta ainakin tietyssä määrin kunnilla (ja valtiolla) on suurempi vastuu asukkaitaan kohtaan - mehän olemme se kunta tai valtio! Lopulta ulkoistaminen alalla kuin alalla tulee omaa tuotantoa kalliimmaksi - täytyyhän palvelun uuden tuottajan saada vastinetta sijoitukselleen, pääomat kuoletettua ja vielä lopuksi tuottaa tarpeeksi voittoa että koko ruljanssista olisi oikeasti jotain taloudellistakin hyotyä. Ja jos onnenkantamoisena jossain viimeinkin huomataan mohlityn, tulee oman palvelun uudelleen perustaminen moninverroin kalliimmaksi kuin jos koko ulkoistamisideasta olisi alunperin luovuttu.
Tässä nyt asia sellaisena kuin sen itse näen. Sydäntä kylmää katsella vierestä kun samaan lankaan mennään kerta toisensa jälkeen ja kukaan ei ole kykeneväinen oppimaan toisten virheistä - jotkut toistavat jopa omiaan. Samat kaverit jotka ajavat alas toimintoja ovat sitten taas uudelleen perustamassa niitä - ja taas kädenpuristajia riittää. Kaikki on hyvin niin kauan kuin kukaan ei muista että nämä samat naamathan ne alunperin aloittivat koko touhun. Elämme kovia aikoja.