Kauppareissu kallistuu – ja kohta tiedetään paljonko

Viljasadot ovat tänä vuonna jäämässä laihoiksi eri puolilla maailmaa. Pahin tilanne on Yhdysvalloissa, missä ankara kuivuus tuhoaa nopeaan tahtiin maan viljasatoa.

Suomessa ja Euroopassa pellot ovat puolestaan uineet sateissa, joten viljasadon määrä uhkaa jäädä vähäiseksi ja laatu heikoksi. Kun vielä Aasian riisisadosta odotetaan heikkojen monsuunisateiden takia huonoa, ovat huolet mittavasta ruokakriisistä aiheelliset.

Vuosien 2007–2008 heikkojen viljasatojen vuoksi maailma ajautui vakavaan ruokakriisiin, joka aiheutti laajoja ruokamellakoita ja nälkäkriisejä. Ruuan kuluttajahinta nousi tuolloin myös Suomessa.

Nyt monet merkit viittaavat vastaavaan kehitykseen. Globaali kysyntä arvioidaan tarjontaa korkeammaksi. Tämä vetää viljan markkinahintoja rajusti ylös.

Suomessa hintojen nousut näkyvät viiveellä, eikä kotimaisen viljasadon suhteen kannata vielä menettää toivoaan. Säätyyppiin kaivataan kuitenkin pikaista muutosta.

Tilanne on toinen sika- ja siipikarjan kohdalla. Valkuaisainerehun, kuten paljon käytetyn soijarouheen raju hinnannousu näkyy selvästi kasvattajien tuotantokustannuksissa. Soija tuodaan Eurooppaan pääosin Yhdysvalloista.

Kotimainen kinkku voi siten olla yksi orastavan hintarallin kärkinousijoista.

Hinnat jo
valmiiksi huipussaan

Suomessa ruokakorin hinta on kansainvälisissä vertailuissa hyvin korkealla. Sama tilanne on ollut jo kauan, Suomi komeilee ruuan hinnoissa EU-maiden tilastokärjessä.

Raaka-aineiden hinnannousun siirtymistä kuluttajahintoihin korkeat hinnat eivät kuitenkaan estä. Hinnannousu saattaa tuntua tuotteissa kuitenkin suhteessa hieman vähemmän.

– Maailmanmarkkinahintojen nousu todennäköisesti näkyy meilläkin, ihan niin kuin aiemminkin, Tilastokeskuksen tilastopäällikkö Mari Ylä-Jarkko toteaa.

Vuosien 2007–2008 maailmanlaajuinen ruokakriisi näkyi Suomessa ennen kaikkea yleisenä ruuan kuluttajahintojen nousuna.

Ylä-Jarkon mukaan on vielä varsin vaikea nähdä, missä elintarvikeryhmissä hinnannousu näkyy eniten. Kesän ja syksyn sadot kertovat lisää lyhyen aikavälin hintakehityksestä.

– Esimerkiksi vuoden 2002 loppupuolella tomaatin hinta pomppasi, kun Espanjan vihannessato jäi heikoksi, Ylä-Jarkko muistelee.

"Suomen sato
ei vielä menetetty"

Suomessa normaalitason sato näyttää jäävän haaveeksi, mutta varsinaista katastrofia ei viljasadon suhteen ole vielä näköpiirissä.

– Suomen sato ei ole vielä menetetty. Tulevien viikkojen säätyyppi ratkaisee. Viljan laatu on isompi kysymysmerkki. Jos viljaa joudutaan tuomaan muualta, kalliimpien raaka-aineiden kautta myös elintarvikkeiden hinnat nousevat, arvioi MTK:n vilja-asiamies Max Schulman Taloussanomille.

Jos sato jää vähäiseksi ja heikkolaatuiseksi, laatuviljaa on ostettava kalliimmalla ulkomaisilta markkinoilta. Tällöin hinnannousu näkyisi selvemmin myös leivän ja muiden leipomotuotteiden hinnoissa. 

Heikko rehusato taas tuottaa hintapainetta kotimaisen rehuun, jota syötetään pääasiassa nauta- ja lypsykarjalle. Hernettä, härkäpapua ja öljykasveja  tarvitaan soijarouhetta täydentäväksi valkuaisainerehuksi.

– Nyt tarvitaan kipeästi aurinkoa, lämpöä ja sateiden loppumista, jotta tulisi edes kohtalainen viljasato, härkäpapupellon keskellä oleva Schulman sanoo.

Sika ja broileri
kallistuvat ensin  

Yhdysvalloissa paljon viljeltyjen maissin ja soijan maailmanmarkkinahintojen nousu näkyy varsinkin sika- ja siipikarjan kasvatuskustannuksissa.

– Vuodenvaihteessa ja sen jälkeen nähdään lihan hinnassa varmasti nousua. Liha on Suomessa se, missä hintapaineet ensin näkyvät, Schulman toteaa. 

Lihan tuotantoon kuluu paljon valkuaisainerehua, kuten soijarouhetta. Yhtä lihakiloa kohden kuluu keskimäärin noin seitsemän kiloa viljaa.

Valkuaisainerehun osalta Suomen omavaraisuusaste on verrattain alhainen,  15–17 prosenttia. Soijan ohella sika- ja siipikarjalle syötetään muun muassa rypsi- ja rapsirouhetta.

Euroopassa valkuaisainerehun omavaraisuusaste liikkuu noin 30 prosentissa. Maailman toiseksi suurimpana soijan tuontialueena Eurooppa on riippuvainen Yhdysvaltain rehutuotannosta. 

Tällä hetkellä huippukallis amerikkalainen soijarouhe näkyy siten ehdottomasti myös suomalaisessa sika- ja siipikarjan tuottajahinnoissa. Tuottajahintojen nousu taas siirtyy kaupan hyllyille. 

Maidon ja naudanlihan 
hinnat vakaampia 

Naudanlihassa hintapaine ei ole yhtä suuri, sillä lihakarjalle syötetään vähemmän ulkomaista valkuaisainerehua. Märehtijät syövät nurmea ja muuta kotimaista säilörehua, jonka hinta on vakaammalla pohjalla.

– Märehtijöiden kohdalla lihakarjan tuotantokustannuksissa ei ole samanlaista painetta kuin sika- ja siipikarjan kasvatuksessa, Schulman toteaa.

Schulmanin mukaan naudanlihan hinnalle kotimaisen viljasadon onnistuminen on merkittävämpää kuin sika- ja siipikarjan hinnalle.

Maidon hinnassa on yhtä lailla nousupainetta, mutta toistaiseksi varsin maltillista. Lypsykarjalle syötetään pitkälti kotimaista tuore- sekä säilörehua.

– Maitopuolella hinnannousut ovat maltillisia. Maitopuoli kärsii ehkä vähiten ruuan maailmanmarkkinahintojen akuutista noususta. Toki yleinen hintapaine siirtyy muiden elintarvikkeiden lisäksi myös maitotuotteisiin, Schulman toteaa.

Euroopassa maidon hinta on rehun yli 20 prosentin hinnannoususta huolimatta laskenut. Ylituotanto on ajanut monia tuottajia vaikeuksiin. Suomessa tuotantokiintiöt ja tukiehdot kuitenkin tasapainottavat tuotantoa ja sitä kautta myös hintoja.

Ennätyshuono kotimainen rehusato olisi kuitenkin myrkkyä maidontuottajille. Epäilemättä rehun hinnannousu näkyisi myös maidon hinnassa.

Kaupan siivu
on liian iso

Ruuan hinta nousi jyrkästi kriisivuonna 2008. Tämän jälkeen raaka-aineiden hinnat ovat pysyneet jatkuvasti varsin korkeina.

Suomen korkeita hintoja ei kuitenkaan selitä vain ruuan korkeat maailmanmarkkinahinnat. Suomi on edelleen monilta osin varsin omavarainen. Suomalaiset ruokitaan suomalaisella viljalla.

Jotta ruuan hintaa saataisiin Suomessa inhimillistettyä, tulisi Schulmanin mielestä ruokakauppojen aktiivisemmin olla osa ketjua, joka mahdollistaa edullisen ruuan hinnan.

– Kyllähän elintarvikkeiden hinnat nousevat kun raaka-aineet kallistuvat, mutta milloin ne ovat viimeksi laskeneet raaka-aineiden mukana, Schulman ihmettelee.

Hän tahtoo vielä muistuttaa, että Suomessa leipäviljan hinta per tonni on huomattavasti halvempi kuin muualla Euroopassa.

– Suomessa viljan hinta per tonni on Euroopan halvinta. Suomessa maksetaan noin 200 euroa tonnilta, kun Euroopassa tuottajat saavat viljastaan 260–270 euroa tonnilta. Samaan aikaan leivän hinta on Suomessa kuitenkin Euroopan huippua.

Schulman muistuttaa, että tuottajahintojen olisi jatkossa vastattava paremmin kasvavia tuotantokustannuksia, muuten viljelyhalukkuus kärsii. Viljelyhalukkuudesta olisi pidettävä huolta globaalisti, jotta tuotanto pysyisi ahkerana ja ruokakriisejä ei pääsisi yhtä helposti syntymään.

Miksi hinta nousee?
Kotimaisten elintarvikkeiden tuotantokustannuksiin vaikuttavia tekijöitä
Tuote	hinnannousupaineita aiheuttaa
sianliha	+ valkuaisainerehun maailmanmarkkinahinnan kallistuminen, suomalaisen lihatuotannon väheneminen, valkuaisrehun heikko omavaraisuusaste
broileri	+ valkuaisainerehun maailmanmarkkinahinnan kallistuminen, valkuaisrehun heikko omavaraisuusaste
naudanliha	+ huono kotimainen rehusato, ulkomaisen rehuviljan kallistuminen, huippukallis valkuaisainerehu
maitotuotteet	+ huono kotimainen rehusato, ulkomaisen rehuviljan kallistuminen
leipä	+ vähäinen ja heikkolaatuinen viljasato Suomessa, leipäviljan maailmanmarkkinahintojen nousu