Älä ole niin ahne

Suomalaiset kannattavat vapaata kilpailua markkinataloudessa, mutta kritisoivat tiukasti liiallista ahneutta ja pikavoittojen tavoittelua. Tämä ilmenee Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan maaliskuussa julkistamasta arvo- ja asennetutkimuksesta. Mikä sitten on markkinataloutta edistävää ansaitsemista ja kulutusta, mikä ahneutta?

Professori Jussi Kotkavirta Jyväskylän yliopistosta sanoo, että ahneus velloo taloudessa hyvin laajalti.

– Ihmiset hamuavat kaikenlaisia asioita enemmän kuin tarvitsevat oman hyvinvointinsa takia, Kotkavirta toteaa.

Filosofi Esa Saarinen on samoilla linjoilla. Hänestä ahneus on yli kohtuuden menevää halua saada itselleen jotain. Kohtuullisuus puolestaan on suuri elämänfilosofinen kysymys.

– Yhteisö määrittelee, mikä on kohtuullista, mutta ahneen ihmisen taipumus on haluta itse määritellä kohtuus, sanoo Saarinen.

Johtaja Juha Kaskinen Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta on sanonut, että nykyisen talouskriisin pohjalla on periaatteessa ahneus.

Hänen mielestään taloudellisen lisäarvon tuottaminen ei sinänsä ole pahasta, mutta toiminnalla pitäisi olla yhteiskunnallisesti positiivisia vaikutuksia, jotta sitä ei miellettäisi ahneeksi. Olennaista hänestä on myös, mitä kulutuksen yli jäävällä rahalla tekee ja onko koko toiminta esimerkiksi ympäristön kannalta kestävää.

Porsaanreikien
etsiminen on ahneutta

Ahneuden rajoja on tällä viikolla yritetty määritellä energiayhtiö Fortumin johdon bonuskeskustelun yhteydessä. Lukuisissa keskusteluissa palkkansa lisäksi suuria palkkioita nostanut toimitusjohtaja Mikael Lilius on leimattu ahneeksi.

Turun kauppakorkeakoulun Juha Kaskinen siirtää syyttelyn toisaalle.

– Lilius on siinä ihan oikeassa, että ei ole hänen vikansa, jos järjestelmä on luotu sellaiseksi, että hän pääsee hyötymään siitä. On vähän myöhäisherännäisyyttä ryhtyä nyt murmuttamaan systeemeistä, jotka on rakennettu arvovalintoihin pohjautuen, sanoo Kaskinen.

Kaskisen mielestä sääntöjen noudattaminen ei ole ahneutta, mutta tietoinen porsaanreikien etsiminen on. Myös nykyjärjestelmien oikeudenmukaisuutta voidaan miettiä.

–  Liliuksen eläkkeellä voisi rahoittaa noin sata peruseläkeläistä. Voidaan kysyä, onko eläke kohtuullinen vai ei?

Ahneus piiskaa
johtajaa suorituksiin

Professori Vesa Puttonen Helsingin kauppakorkeakoulusta pitää kohtuullisuuskeskustelua tervetulleena. Hän muistuttaa, että Nokian entinen pääjohtaja ja Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila on saanut monta kertaa suuremmat optiovoitot Nokiasta kuin Liliuksen 30 miljoonan euron palkkiot ovat.

Puttosesta se, että ymmärrämme ja hyväksymme Ollilan voitot, mutta emme hyväksy Liliuksen 30 miljoonaa euroa, kertoo, että kyse on myös jostain muusta kuin summasta.

– Kyse on yhtiön luonteesta ja johtajan persoonasta. Jos johtaja osaa olla nöyrä miljooniensa kanssa, tilanne hyväksytään paremmin kuin jos hän on vain hiljaa – tai vielä pahempi – voimakkaasti puolustaa niitä.

Puttonen ei paheksu kaikkea ahneutta. Hän suorastaan toivoo, että johtajat, jotka ovat töissä yrityksissä, joita hän osake- tai rahastosijoituksiensa kautta omistaa, olisivat tiettyyn rajaan asti ja tyylillä ahneita sekä omassa, että firmansa taloudessa.

Puttosen mielestä Fortumin ja muiden valtionyhtiöiden tapauksessa kriittinen kysymys on, ovatko ne valtionyhtiöitä vai normaaleja yhtiöitä ja kilvoittelevat ne muiden kanssa markkinoilla ja johtajamarkkinoilla? Vai ovatko ne valtion virastoja ja pitäisikö niiden johtajille maksaa vaikkapa professorin palkkaa?

Esa Saarisen mukaan paitsi yritysjohtajien palkkioihin myös finanssikriisin syihin ja niihin liittyvään ahneuteen kytkeytyy moraalisia ulottuvuuksia.

– Nämä konkretisoituvat kysymyksessä, miten paljon yhteisestä hyvästä jonkun tietyn toimijan kuuluu saada, Saarinen sanoo.

Mammonan himo
näyttää hiipuvan

Vaikka nykysysteemimme yksi keskeinen käyttövoima on ahneus, tämä ei Jyväskylän yliopiston Jussi Kotkavirran mukaan välttämättä ole fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta järkevää. Hänen mielestään yhä enemmän ihmiset näyttävät havahtuvan tilanteeseen.

– Monet tekevät henkilökohtaisia ratkaisuja ja sanoutuvat tästä irti, huomauttaa Kotkavirta.

Hänen mukaansa tämä voi tarkoittaa, että ihmiset aiempaa enemmän alkavat panostaa vapaa-aikaan, toisin ihmisiin, elämänlaatuun tai sivistykseen. Filosofi Esa Saarisen suuri toive on, että talouskriisi muuttaisi ajattelua ja ihmiset rahan tai tavaran hamuamisen sijaan ryhtyisivätkin panostamaan juuri vähemmän materiaalisiin asioihin.

–  Ympäristön ja ekologian näkökulmasta on vaikea kuvitella, että muualta kuin tuosta suunnasta voitaisiin saada aikaiseksi mitään kestävää kehitystä.

Saarinen toivoo, että työn ja tuloksenteon rinnalle nousee yhä enemmän hyvän, onnellisen, tasapainoisen ja merkityksellisen elämän teemoja.

–  Rahalla tulee olla kohtuullinen asema kunkin elämässä, mutta ihmiselle ei ole hyväksi, jos se saa liian suuren roolin omassa ajattelussa tai yhteisön toiminnassa, Saarinen sanoo.