Mielenterveys jää takuusta
15
Tietoa riittää, muttei tekoja. Siltä tuntuu, kun lukee Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsausta. Kuivakasti nimetyssä pumaskassa Stakesin tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck kertoo mielenterveyspalvelujen surkeasta tolasta:
• Suuri osa vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsivistä ei ole hoidossa.
• Jonot etenkin lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ovat laittoman pitkiä. Vuosi sitten laittomassa jonossa oli 600 lasta ja nuorta.
• Avohoitoa riivaa sitkeä pula lääkäreistä.
Ja vaikka hoitotakuu täyttyisi, ei se paljon auta. Kunta voi kuitata mielenterveyspotilaan hoitoon päässeeksi, kun potilaalle on kirjoitettu lääkeresepti ja sovittu seuraava hoitokäynti.
– Laki ei sovi mielenterveyspalveluihin. Laki sanoo, että pitää päästä hoitoon, muttei mitään hoidon sisällöstä, Wahlbeck huokaa.
– Avopalvelut ovat hyvin perinteisiä, jopa taantumuksellisia. Ihmisten pitää hankkia lähete, soittaa ja varata aika ja tulla paikalle muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. On aivan selvää, että monelle sairaalle tämä on este hoidolle.
Osa sairautta usein on, ettei ihminen itse ymmärrä olevansa sairas.
Kuntien rahat palavat leikkausjonojen purkamiseen. Mielenterveyspalvelut jäävät kakkoseksi.
Siksi Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri suomii hoitotakuun heikentävän mielenterveyspotilaiden asemaa.
Eduskunta on myöntänyt jo kahden vaalikauden ajan valtion kassasta lisärahan lasten ja nuorten psykiatriaan.
Raha kuuluu budjettikäsittelyn perinteisiin: joka vuosi on tehtävä asiasta aloite, hallituksen esitykseen raha ei sisälly. Vuoden pätkinä tihkuva noin neljän miljoonan euron hankeraha jakaa mielipiteet.
– Kunnat paikkaavat rahalla puutteita palveluissa. Rahalle on siis tarve. Toisaalta näin myönnetyllä rahalla osastoa tai vastaanottoa pyöritetään vain vuoden tähtäyksellä. Se ei ole pitkäjänteistä työtä, Wahlbeck sanoo.
Avohoito on vain ajan varanneille, Wahlbeckin raportti kärjistää.
– Tarvitsemme avohoidon kehittämistä: kynnyksettömiä, joustavia, asiakaslähtöisiä palveluja. Myös päivystyksenä ja vaikka potilaan kotiin, jos on tarve.
– Kyse ei ole pelkästään rahan puutteesta, vaan myös tavasta järjestää palvelut. Pitäisi olla järkevämpi työnjako: helpommat tapaukset saisivat hoitoa terveyskeskuksessa, eivätkä tukkisi psykiatrian erityispalveluja.
Ja hoito on hajallaan. Koulujen oppilashuolto, perheneuvolat, päihdehuolto ja psykiatrinen hoito eivät kohtaa. Välistä sopii pudota.
Wahlbeck muistuttaa Helsingin Sanomien mielipidesivulla lokakuussa kirjoittaneesta isästä: hänen poikansa käännytettiin psykiatrian poliklinikalta, koska oli humalassa, ja päihdehuollosta koska ei ollut tarpeeksi humalassa.
– Tällaisia tarinoita on liikaa.
Hankkeita jo on, jos se lohduttaa. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti lokakuussa hankkeen etsimään keinoja masennuksen aiheuttaman työkyvyttömyyden vähentämiseen. Masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäi viime vuonna 4 000 suomalaista.
Toinen ministeriön työryhmä valmistelee kansallista mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaa.
– Pelkään pahoin, että se on hyvä paperi – mutta heikko, jos siihen ei liity rahoitusta, Wahlbeck sanoo.
-11
-22
Kommentit (15)
Mielenterveyttä tulisi myös pystyä hoitamaan muutoin kuin lääkkeillä, siis mm. terapialla. Perusterve ihminen, jota jokin elämän tapahtuma ahdistaa, ei tarvitse esim. psykoosilääkkeitä, joita lääkärit määräävät syötäväksi kuin nallekarkkeja, vaan asian selvittämistä puhumalla.
Olen työskennellyt pitkään sairaanhoitajana terveyskeskuksessa ja työni kautta omaan paljon kokemuksellista/ammatillista tietoa niin päivystyspolin kuin vastaanottotyönkin kautta. Kehittämisehdotuksia olisi roppakaupalla ja olisi monella muullakin ruohonjuuri tason mielenterveyshoitotyötä tekevällä hoitaja/terkkarilla. Mutta kuka meitä kuuntelisi tai ottaisi edes vakavasti sen viestin mitä kerromme.
En ole mitenkään yllättynyt Jokelan tapauksesta sillä työni kautta päivystyspolilla olen törmännyt monen laisiin uhkauksiin humalaisten/sekakäyttäjien asiakkaiden taholta. Monet henkilöt ovat uhkailleet vastaavanlaisilla teoilla hakeakseen oikeuksiaan tulla kuuluksi asiassaan. Selvistä päin näillä ihmisillä ei ole edes ymmärrystä hoidon tarpeesta saati sitten rohkeutta lähteä asiaansa hoitamaan. Tiedoksi Psyk.sairaanhoitaja
Lääkkeistä on harvemmin niin paljon haittaa kuin kaikesta rutinasta voisi päätellä. Ehkä se ahdistaa, kun epäitsenäiselle ihmiselle tyrkätään käsiin oma elämä lääkepurkin muodossa. Epäitsenäinen ei halua päättää itse ottaako ne lääkkeet joka päivä vai ei. Joillakin on myös sellainen mielikuva, että terapia olisi elämää.
Mutta toki mielenterveyspotilaan perään katsomisesta on hyötyä.
Käsitykseni mukaan suurin osa masentuneista ovat vain niin solmussa henkisesti että eivät pysty purkamaan sitä yksin vaan tarvitsevat toisen, joka on todennäköisesti kuullut vastaavia tapauksia ennenkin, auttamaan ja kuuntelemaan.
Lääkkeiden vaikutukseen en itsekään usko sillä niitäkin tuli kokeiltua mutta vaikutukset jäivät olemattomiin.
Lääkehoito vaatii aina terapian vierelleen, pelkkä lääkehoito ei ole ratkaisu ongelmiin. Yleinen asenne vain tuntuu olevan nimenomaan se, että mitäs tässä lässyttämään joutavista, lääkkeillä pääkoppa kuntoon välittömästi ja jatkamaan elämää.
Todennäköisesti on tapauksia joissa ei lääkehoito olisi edes tarpeellista, pelkkä terapia auttaisi, mutta resepti kouraan ja kotiin murehtimaan tuntuu olevan "nopea ja helppo" ratkaisu.
Nämä uutiset ovat aina surullista luettavaa.
Terapiassa on tarkoitus, että ihmisen oma psyyke vahvistuu ja hän pystyy ottamaan oman elämänsä ohjakset omiin käsiinsä ja elää itselleen mielekästä elämää ja se ei tapahdu hetkessä, eikä varsinkaan silloin kun on kysymys nuoresta ihmisestä.
Yksi keino on ottaa vaikka lainaa ja kustantaa itse terapiansa. Kun sitten saa itsensä jotenkin jaloilleen ei pidä enää koskaan päästää tilannetta yhtä pahaksi, vaan säännöllisesti olla yhteydessä hoitohenkilökuntaaan ainakin jollain tasolla.
Itse häivyin hoidon jälkeen Suomesta ja olen voinut paljon paremmin.
tuuhan ne ajatukset, ei itketä eikä ole huolissaan tulevasta , on vaan eikä saa mitään aikaiseksi.
Ymmärrän rauhoittavat ! Äkilisissä tilaanteissa ( kuolema,kolari, tulipalo ym. )
Omalla kohdallani , vaimo villintyi ja lähti kun olin liianpaljon töissä. 8 pitkää viikonloppua joka vuosi,kaksi 8 t vuoroa
peräkkäin viikkotolkulla , siis 16 t ja matatpäälle ! tuli pöön out . Pitäisi maksaa taloa uudeleen,siinä ahdistuu kun meni työpaikkakin , saneerauksessa ! Ennen niin hyvä ja tunnolinen työntekijä loppui henkisesti . Velat painaa
pitäisi myydä vesivahinkoinen talo , ja kun ei jaksa . Ei ne napit ainakaan auta pääsemään jaloilleen ,kun syyt mitkä
tekevät AHDISTUKSEN ovat yhteiskunnan aiheuttamat. Tarvitsisin neuvoja ja opastusta miten selviän taloudellisesti. Jos lopettaa noiden nappien syömisen tulee kauhea olo ja voin vain kuvitella , MITÄ
SEN AUVISEN PÄÄSSÄ LIIKUI KUN LOPETTI NAPPIEN SYÖNNIN ja teki kauhean yhteiskuntaa vastaan suunatun
surmateon. OLEN melko varma että tapahtumat tulevat lisääntymään jos syötetään SSRI : n ja niiden sukuisten
uusien mielialalääkkeiden syöttämistä, USKOKAA niihin jää koukkuun pahemmin kuin tupakkaan !
Viiko lopettamisen jälkeen aivoissa tapahtuu outoja vihan ja katkeruuden tunteita KAIKKIA jopa toisia ihmisiä kohtaan. Vihan tunteet purkautuvat ja sen huomaavat kanssa ihmiset ensin ......................sitten vasta ITSE .
Enää en uskalla lopettaa SSRI:n SYÖNTIÄ ! Tiedän että se voi tehdä HULLUKSI ! .......... Anteeksi jos pelstytin kertomuksilani . Mutta ehdotan että SSRI: N vaikutuksia kyseltäisiin käyttäjiltä enemmän . Tuleeko lopettamis
vaikeuksia !