Häpeä ajaa köyhät pikavippeihin

Osa köyhistä vanhemmista kokee köyhyyden häpeälliseksi sellaisenaan. Toisten mukaan hävettävää on rahattomuuteen liittyvä työttömyys, joka rinnastetaan heidän mielestään laiskuuteen tai saamattomuuteen.

Tämä selviää VTM Reetta Ruokosen pro gradu -tutkielmasta Perheiden kokemuksia köyhyydestä: Nälkää, häpeää ja selviytymistä.

Tutkimuksen aineistona oli kirjoituksia, jotka osallistuivat Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun kesällä 2006. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 850 kirjoittajaa, joista 54 valikoitui tutkimukseen mukaan.

Kirjoittajat kuvaavat lukuisia häpeän kokemuksia liittyen muun muassa avun hakemiseen virallisilta tahoilta, kuten sosiaalitoimistosta. Monia kirjoittajia ahdisti varsinkin lasten mahdollisesti kokema häpeä.

Erityisesti hävetti muiden ihmisten kohtaaminen esimerkiksi silloin, kun joutui turvautumaan toimeentulon takia johonkin instituutioon tai toiseen ihmiseen.

– Mielestäni nämä häpeän kokemukset liittyvät siihen, että yhteiskunnassamme odotetaan, että yksilön tulee olla menestyvä ja hyvin toimeentuleva, Ruokonen sanoo.

– Toiset kirjoittajista näkevät jopa nälkää mieluummin kuin asioivat sosiaalitoimistossa. Toimeentulotuen alikäyttö näyttäisi olevan erittäin laajaa aineistossani.

Ruokosen mukaan ihmiset turvautuvat mieluummin jopa korkeakorkoisiin pikalainoihin, koska muuta lainaa ei ole mahdollista saada. Siksi he velkaantuvat yhä pahemmin.

– Voidaankin pohtia, tulisiko sosiaalitoimistojen toimeentulotukimenettelyn käytäntöjä jotenkin muuttaa. Vai onko niiden tarkoituksenakin häpeän tuottaminen, jotta sosiaalitoimistossa asioimista vältettäisiin, Ruokonen pamauttaa.

Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa yleistynyt suhteellisesti enemmän kuin köyhyys yleensä, kerrotaan tutkimuksessa. Yksinhuoltajaperheistä jopa 27 prosenttia saa toimeentulotukea, kun kotitalouksista 10 prosenttia oli toimeentulotuen asiakkaina vuonna 2004.