Katso mikä suosikkiruoassa maksaa – ja kuka sillä tienaa

– Tuottajan osuudella vähittäismyyntihinnasta ei ole relevanssia maitotilan tulonmuodostuksessa. Raha ratkaisee – eivät prosentit, Valion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen sanoo.

Osassa tuotteita Valion ”osuus” vähittäishinnasta on pieni – osasta tuotteita kauppa ei saa paljonkaan. Valio esitteli tuotteiden hintajakaumia joukolle taloustoimittajia, mutta nimesi niistä vain yhden, koska ei halua paljastaa asiakkuuksiin liittyviä liikesalaisuuksia.

Lupaa Valion laskelmien esittämiseen ei pyynnöstä huolimatta herunut, mutta jutun lopusta voit lukea Maa- ja metsätaloustuottajien MTK:n ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan laskelmat esimerkiksi lihamakaronilaatikon ja hunajamarinoidun broilerin hinnan muodostumisesta. (Katso graafit jutun lopussa.)

Esimerkiksi hunajamarinoidusta broilerisuikaleesta leveimmän siivun nappaa valmistaja, jonka osuus on 38 prosenttia kaupan osuuden jäädessä 30 prosenttiin. Tavarantoimittajille lohkeaa peräti 26 prosenttia.

Lihamakaronilaatikosta sen sijaan kauppa ottaa isoimman viipaleen eli 41 prosenttia teollisuuden osuuden jäädessä 35 prosenttiin. Suklaapatukan hinnasta kauppa nappaa jo lähes puolet ja ruisleivästäkin 44 prosenttia.

Valio siis raotti osan totuutta syksyn yhdestä kuumimmasta puheenaiheesta: Mikä ruoassa maksaa?

– On tuotteita, joissa Valion osuus eli kustannukset ovat laskennallisesti nolla kyseisen tuotteen vähittäishinnasta. Nämä ovat valmistuksen yhteydessä syntyviä sivutuotteita, ja niiden arvo kattaa vain Valion kyseiseen tuotteeseen kohdistuvat valmistuskustannukset.

Laaksonen muistuttaa, että Valion osuuskunnallisesta toimintatavasta johtuen koko tuotto kanavoituu silloin maidontuottajille. Jos sama tuote on kaupan kampanjoissa, voi käydä niin, ettei kaupalle jää tästä tuotteesta mitään katetta kustannuksilleen.

– Tällöin viljelijän laskennallinen osuus on vähittäishinnasta ylivoimaisesti korkein. Se ei kuitenkaan sinällään takaa, että tämä suuri ”osuus” olisi sentteinä ja euroina riittävä kattamaan maidontuottajan kustannukset.

Ja jotta asia ei olisi näin yksinkertainen: Valion laskelmien mukaan viljelijä saakin yllättäen parasta hintaa esimerkkituotteesta, jossa viljelijän saama prosenttiosuus on pienin. Voi vain arvuutella, mistä tuotekehityksen uutuudesta on kyse.

Tuonti määrää
halvan hinnan

Valion arkijuusto, edam, joka kilpailee halvan tuontiedamin kanssa antaa kaikille elintarvikeketjun osapuolille vähiten, vaikka osuudet vähittäishinnasta saattavat näyttää jonkun silmissä ”oikeudenmukaisilta”.

Siitä viljelijälle jäi keväällä 2010 vain 22,5 senttiä maitolitraa kohti, vaikka viljelijän suhteellinen prosenttiosuus oli suuri. Tätä juustoa myytiin tuolloin kaupoissa alle neljän euron kilohinnalla polkumyydyn tuonnin määritellessä silloisen markkinahinnan. Nykyisin jo 43 prosenttia Suomessa kulutetusta juustosta tulee ulkomailta. Tuontijuustot edustavat siten yksinään peräti neljäsosaa Suomen maidon tarpeesta.

– Valio on poikkeuksellinen yritys, sen tarkoitus onkin maksaa mahdollisimman hyvää tiliä tuottajille, MTK:n tiedotuspäällikkö Klaus Hartikainen sanoo.

Hän myöntää, että hintakeskustelussa osapuolet puhuvat toistensa ohi. Oleellista olisi hänen mukaansa puhua todellisesta arvonlisäyksestä – ei prosenttiosuuksista.

– Me voimme toki ihmetellä sitä, että elintarviketeollisuus on pakkasella, mutta kauppa sen kuin investoi uusiin ostospalatseihin. Kaupan osuuden kasvu on yleiseurooppalainen ilmiö.

Myös MTK:n tutkimuspäällikkö Johan Åberg myöntää, että raha ratkaisee eivätkä prosentit.

– Mutta kun se rahallinenkin osuus on pieni ja tilat tekevät tappiota. Valio on siinä oikeassa, että ei pitäisi tuijottaa yksittäisiä tuotteita, mutta kokonaisuuskaan ei näytä juuri sen paremmalta.

Yleisesti voidaan hänen mukaansa sanoa, että maitotuotteissa tilanne on tasapuolisin kun vertaillaan eri tuoteryhmien hinnanmuodostusta. Kevytmaidon vähittäishinnasta viljelijä saa liki 35 prosenttia.

– Kehnoin tilanne on lihoissa ja kananmunissa. Myös viljatuotteista tuottajan asema on heikko, mutta tällä hetkellä viljan hinta on kohtuullisen hyvällä tasolla joten se tasoittaa tilanteen.

Skandaalit polkivat
sianlihan tappiolle

Esimerkiksi viljelijän sianlihasta saama korvaus ei ole noussut yli 10 vuoteen, ja monia sikaloita uhkaa lopettaminen. Syynä halpaan hintaan on ruokaskandaalien ryvettämän Saksan ylituotanto, jota puretaan edelleenkin ruokamarkkinoille.

– Tämä ei ole reilua. Sikaketjussa kukaan ei saa kunnon hintaa. Ei tuottaja, ei teurastaja eikä lihanleikkaaja, lihatukkuri Veijo Votkin sanoo. Hän on hyvin huolissaan siankasvattajien tukalasta tilanteesta.

Tietokirjailija Seppo Konttisen Suomalainen ruokalasku – kirjan jälkimainingeissa syytettyjen penkille joutunut Päivittäistavarakauppa ry teetätti tutkimuksen Ernst & Young Oy:llä. Sen mukaan ruoan hinta on Suomessa Euroopan alhaisimpia, kun sitä verrataan maan yleiseen kuluttajahintatasoon.

Kotitalouksien elintarvikemenojen osuus kaikista menoista on Suomessa noin 13 prosenttia, ja elintarvikkeisiin käytetyn rahan osuus kokonaiskulutuksesta on Suomessa eurooppalaista keskitasoa.

SOK:n pääjohtaja Kuisma Niemelä muistuttaa, kaupan osuutta ruoan hinnassa on kasvattanut muun muassa kuljetusten siirtyminen teollisuudelta kaupalle.

– Verojen osuus elintarvikeketjun kaikissa osissa on noussut, hän huomauttaa ja sanoo, että juomatuotteet – olut mukaan lukien – ovat kovasti hintakilpailtuja sekä kahvi, vaikka sen hinta tuntuu kovasti kalliilta juuri nyt.

– Kaikissa tuoteryhmissä löytyy myös tuotteita, joiden kausi- tai maailmanmarkkinahinnat heiluttelevat kuluttajahintoja. Kaupparyhmien välillä kilpailu käydään kuitenkin kokonaisostoskorilla ja pitkällä jänteellä. Siksi pyrimme irti päivän hinnoittelusta pysyvään hintalupaukseen, hän sanoo S-ryhmän strategiasta.