Oluttölkki halpenee, kun se tehdään Suomessa

Suomessa ei ole tehty oluttölkkejä 20 vuoteen. Ei ole juotu riittävästi. (Katso tölkin historia jutun lopusta.)

Ensi helmikuussa suomalaiset saavat kouraansa ensimmäiset kotimaassa tehdyt alumiiniset oluttölkit. Maanteillä ja merillä loppuu tyhjien täyttämättömien tölkkien ralli, jos suomalaiset panimot siirtyvät laajasti kotimaiseen tölkkiin.

19:27Osake

Olvi A

+0,27 %

18,25

+0,05

Nyt tölkit tuodaan ulkomailta panimoihin niin, että vain kansi saumataan kiinni paikan päällä täytön jälkeen.
Uusi tölkkitehdas käynnistyy Hämeenlinnassa 3-tien varressa ensi vuoden alkupuolella. 100 miljoonan euron investointi työllistää noin 150 henkeä.

Säästöä rahdeissa
ja ympäristökuormassa 

Puolalais-amerikkalaisen Can-Pack S.A.:n edustajan Pekka Sokan mukaan säästöä syntyy sekä rahdeissa että ympäristön kuormituksessa. Miten kotimaisuus näkyy kuluttajahinnoissa, hän ei halua spekuloida, kuten ei muitakaan asiakkaita koskevia asioita.

Tähän asti alumiinisia tölkkiaihioita on tuotu Suomeen mm. Ruotsista, Puolasta, Saksasta ja Englannista. Kotimaassa oluttölkkejä valmisti aikoinaan pellistä G.W. Sohlberg.

Pet-pullo-bisneksestä tölkkeihin siirtynyt Sokka ei halua paljastaa, keitä he ovat tähän mennessä saaneet asiakkaikseen.

Hämeenlinnasta olisi lyhyt kuljetusmatka Koffille Keravalle ja Hartwallille Lahteen. Muut Suomessa juomia tölkittävät yhtiöt ovat Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Nokian Panimo, Mallaskoskena tunnettu Lakeuden Panimo Seinäjoella ja iisalmelainen Olvi sekä Saimaan Panimo, jolla ei ole omaa tölkityslinjaa vaan se ostaa työn alihankintana muilta.

Tölkkitehdas saa
heti kilpailijan?

Tähän asti Can-Pack on ollut likeisessä yhteistyössä Heineken-konsernin kanssa. Heineken omistaa Suomessa Hartwallin. Carlsberg on puolestaan ollut enemmän kimpassa brittiläisen Rexamin kanssa. Carlsberg omistaa Suomesta Koffin.

Rexamilla on tehdas Malmössä Ruotsissa, mutta yhtiön pääjohtaja Graham Chipchase ilmoitti elokuussa Financial Timesissä, että yhtiö aikoo lisätä kapasiteettiaan Suomessa ja Venäjällä. Syy oli meikäläisittäin vähemmän mairitteleva. Chipchase mukaan näillä leveysasteilla juodaan niin paljon kotona.

Vielä parikymmentä vuotta sitten 20 prosenttia suomalaisten kuluttamasta alkoholista nautittiin ravintoloissa, nyt enää 11 prosenttia, joka on yhtä paljon kuin nk. turistituomiset.

Koko peli
menee uusiksi

Suomeen on siis tulossa toinenkin tölkkitehdas.
Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikka arvelee, että peli menee nyt kokonaan uusiksi. Aarikan mukaan alan messuilla oli aiemmin vaikea saada yhtä tarjousta enempää. Nyt alkaa kilpailu.

Aiemmin logistiikka-alalla toimineen Nokian Panimon toimitusjohtajan Matti Heikkilän mukaan Can-Packin tölkkitehtaan sijainti on täydellinen. Rexam on Taloussanomien tietojen mukaan etsiskellyt tiloja muun muassa Mäntsälän suunnasta.

– Aivan kuten Lidl tuli aikanaan Suomeen, niin silloin saksalainen insinööri laski, että jakeluvarasto kannattaa perustaa Hämeenlinnan viereen Janakkalaan, Heikkilä kehuu Can-Packin valintaa.

Kuluttajan etu
jäänee sentteihin

Hän arvelee, että tölkkirallin loppumisen kustannusvaikutus on parin sentin luokkaa yhtä tölkkiä kohti. Yhden tölkin veroton hinta on noin 10 senttiä riippuen alumiinin kulloisestakin maailmanmarkkinahinnasta.

– Kun kuljetus tulee Etelä-Ruotsista, 100 000 tyhjän tölkin rahti maksaa noin 1 700 euroa, Heikkilä laskeskelee ja muistuttaa, ettei kaikki kuljetus lopu nytkään.

Se mikä on kuluttajalle 1–3 sentin säästö, on koko alalle 15-45 miljoonan euron säästö. 

Heikkilän mukaan Nokian Panimo siirtyy todennäköisesti kotimaisiin tölkkeihin.

– Hintaa tärkeämpiä ovat kuitenkin ympäristö- ja imagotekijät, hän alleviivaa.

Sokan mukaan tölkeistä pystyy vastaisuudessakin lukemaan, mistä ne ovat tulleet. Se kuitenkin vaatii oman lukutaitonsa, sillä niissä ei lue suoraan: Made in Finland, ellei joku panimo halua nimenomaan kertoa sitä.

Tölkin historia:

1969 Monopoliyhtiö Alko, jonka luvalla panimot tuolloin toimivat, hyväksyi peltiset oluttölkit. Kuluttajaneuvosto tuomitsi päätöksen.
1970 Jätehuoltokomitea olisi kieltänyt tölkkien ohella myös kertapullot.
1970–71 GWS aloitti teräsalumiinisten oluttölkkien valmistuksen Suomessa. Yleisönosastokirjoittelu puolesta ja vastaan kävi todella kuumana.
1971 Tölkit tulivat ja niiden osuus oluen myynnistä jäi 3,5 prosenttiin. Tunnetuimpia merkkejä oli mm. Lahden Erikoinen.
1981 Sisäasianministeriö yritti kieltää ulkomailta tuodut alumiiniset limsatölkit.
1992 GWS lopetti tölkkien valmistuksen Suomessa ja arvioi, että kannattava alumiinitölkkien valmistus olisi vaatinut 200–400 miljoonan kappaleen vuosimyyntiä.
1994 Tulivat myyntiin EY-direktiivien mukaiset 33 senttilitran alumiinitölkit. 45 senttilitran ”peltitölkit” poistuivat käytöstä. Tölkin osuus oluen kulutuksesta oli kuusi prosenttia.
1995 Suomen Palautuspakkaus sai luvan järjestää tölkkien kierrätyksen. Samalla tölkkien haittavero laski neljästä markasta yhteen markkaan litralta.
1996 Tulivat pantilliset juomatölkit.
2006 Tölkkivero laski uudemman kerran ja tölkkien osuus olutmarkkinoilla nousi 33 prosenttiin.
2010 Tölkin osuus noin 450 miljoonan litran olutmarkkinasta saavutti 66 prosenttia.