Tämän takia ruoan hinta lähti rajuun nousuun

Hintaralli on erityisen selvä kahvipaketin hinnassa, joka on kallistunut vuodessa vähän yli euron. Kun puoli kiloa kahvia maksoi Tilastokeskuksen keskihintaindeksin mukaan vuosi sitten helmikuussa keskimäärin 2,76 euroa, siitä joutui viime kuussa maksamaan keskimäärin 3,86 euroa.

Keskivertosuomalainen juo vuodessa 10 kiloa kahvia, joten kahvikulut ovat lisääntyneet yhteensä 22 eurolla.

Saksalainen analyysiyritys F.O.Licht arvioi, että pikakahveissa ja espressossa käytetyn robusta-kahvin hinta nousee lähikuukausina 23 prosenttia.

Myös Suomessa yleisemmästä arabica-kahvista on lokakuussa alkavalla satokaudella pulaa.

Raakakahvin maailmanmarkkinahinnan kehitys on Paahtimoyhdistyksen mukaan jatkunut nousujohteisena ja kaksinkertaistunut viime kesästä. Taustalla on kahvisatojen muutokset ja tarjontaa voimakkaampi kysyntä. Lisäksi odotukset hinnannoususta houkuttavat spekulatiivisia sijoituksia.

Myös esimerkiksi vehnän maailmanmarkkinahinta on noussut voimakkaasti. Kun vehnä maksoi viime heinäkuussa 140 euroa tonnilta, se oli noussut helmikuussa jo yli 280 euroon tonnilta. Muun muassa Venäjän kuivuus ja Australian tulvat heikensivät satoa.

Suomalaisittain tärkeän perunan hintaa nostaa puolestaan Venäjän suuri perunavaje kuivan hellekesän seurauksena. Perunanviljelijöiden mukaan vientikysyntä on ollut tänä vuonna ennätysmäistä ja kotimaiset varastot ovat hupenemassa.

Etelä-Suomen Sanomien haastatteleman MTK:n kasvinviljelyasiamiehen mukaan ainakin suosituimmista lajikkeista voi tulla pulaa Suomessa. Perunan tuottajahinnat ovat kovan kysynnän ansiosta nousseet normaalivuoden noin 15 sentistä 25 senttiin kilolta. Myös kuluttajahintojen uskotaan nousevan, mutta suhteessa vähemmän.

Kallis energia
näkyy ruuassa

Maailmanmarkkinoiden hinnannousu heijastuu kuluttajahintoihin viiveellä.

– Meillä on aika isona tekijänä hinnoittelurytmi. Hintaneuvottelut käydään pääasiassa kolme kertaa vuodessa. Tosin tietysti teollisuuden kannalta olisi mukavampaa, jos hintoja voitaisiin tarkastella joustavammin, Elintarviketeollisuuden toimitusjohtaja Heikki Juutinen sanoo.

Elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen viime kuukausien voimakas nousu on Juutisen mukaan heijastunut kuluttajahintoihin lähinnä yksittäisissä tuoteryhmissä, kuten kahvi, kaakao ja sokeri.

Laajempiin vaikutuksiin voi johtaa viime syksynä alkanut viljan maailmanmarkkinahinnan kohoaminen, joka  heijastuu hyvin moniin tuotteisiin eli leipomosektorille sekä rehujen hintojen kautta liha- ja maitotuotteisiin.

– Prosentuaalisesti korotusten kärjessä on energian hinta. Viime vuonna energiakustannukset nousivat yli kymmenen prosenttia ja näyttää siltä, että sama vauhti jatkuu. Siitä on tulossa melkoinen rasite elintarviketeollisuudelle, johon kuuluu myös energiaintensiivisiä yrityksiä.

Energiaa paljon esimerkiksi kuumentamiseen ja jäähdyttämiseen. Toisaalta energian hinta näkyy myös kuljetuskustannusten nousuna.

Elintarviketeollisuuden raaka-aineiden hinnannousun Juutinen arvioi olevan tänä vuonna samaa tasoa kuin viime vuonna eli noin 8–10 prosentin tienoilla. Trendi on selkeästi ylöspäin. Paljon riippuu ensi kesän sadosta, hyvä sato tasapainottaisi nousupaineita.

Raaka-aineiden osuus tuotteen hinnasta on tosin hyvin erilainen eri tuotteissa ja riippuu muun muassa siitä kuinka pitkälle jalostettu tuote on.

Biopolttoaineet
yksi syy nousuun

Poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien heilahtelujen rinnalla ruuan hinnassa voidaan nähdä laajempi nousujohtoinen trendi. Iso joukko rakenteellisia tekijöitä tukee elintarvikkeiden hintojen pysyvämpää kallistumista, arvioi EU-erityisasiantuntija Ahti Hirvonen Valtioneuvoston EU-sihteeristöstä.

– Rakenteellisesti ollaan siinä tilanteessa, että kysyntä kasvaa enemmän kuin tarjonta. Globaali väestönkasvu, ilmastonmuutos, biopolttoaineiden tuotanto – kaikki nämä ilmiöt vaikuttavat maatalouspohjaisten raaka-aineiden kysyntään ja tarjontaan. Näen, että meillä on edessä rakenteellinen elintarvikkeiden kysynnän lisäys ja sitä kautta niiden arvostuksen nousu, Hirvonen sanoo.

Vaikutukset näkyvät pidemmällä tähtäimellä. Pidemmän aikavälin muutosten sisälle mahtuu toki myös pienempiä syklejä sekä ylös että alas. Samaan aikaan oman elintarviketuotannon säilymisen merkitys Suomessakin kasvaa.

Biopolttoaineiden tuotanto on keskeinen tekijä tämänhetkisessä keskustelussa ruuan hinnoista. Se on luonut kytköksen elintarvikkeiden ja energian hintakehityksen välille.

– Pitkällä  tähtäimellä on ihan selvää, että jos biopolttoaineita tehdään juuri samoista raaka-aineista, joita käytetään myös elintarviketeollisuudessa, kilpailu raaka-aineista lisääntyy ja se näkyy myös raaka-aineiden hintakehityksessä. Mitä enemmän viljelyalaa käytetään biopolttoaineisiin, sitä vähemmän on käytettävissä elintarvikkeisiin, Hirvonen sanoo.

FAO:n mukaan energiakasvien viljely on jo vähentänyt ihmisravinnoksi tuotetun viljan määrää noin 120 miljoonalla tonnilla. Järjestö onkin pyytänyt kehitysmaita harkitsemaan biopolttoainestrategiaansa uudelleen.

Spekulantit
halutaan kuriin

Sekä Hirvonen, että Elintarviketeollisuuden Juutinen kiinnittävät huomiota markkinoiden lisääntyneeseen volatiliteettiin eli hintojen voimakkaaseen heilahteluun.

– Nyt on nähtävissä, että volatiliteetti on maailmanlaajuinen ongelma, johon etsitään ratkaisuja hyvin monella tasolla. Muun muassa Euroopan komissio on tehnyt paljon työtä sen saamiseksi kuriin, Juutinen sanoo.

Hän katsoo heilunnan lisääntyneen selvästi 2000-luvulla. Tähän ovat hänen mukaansa vaikuttaneet ilmastotekijät kuten kuivuus ja luonnonmullistukset, väestön kulutustottumusten muuttuminen Aasiassa, väestönkasvu sekä elintarviketeollisuuden lisääntynyt riippuvuus energiantuotannosta.

Uudehko ilmiö on elintarvikekaupan kytkeytyminen futuurikauppajärjestelmään yhä laajemmin, mikä on vähentänyt hintakehityksen ennustettavuutta. Se on tuonut elintarvikekauppaan puhtaasti finanssipohjaiset sijoittajat, joilla ei ole yhteyttä fyysisiin tuotteisiin. Esimerkiksi viljatuotteiden hintoihin sidottujen arvopaperien arvo on 15-kertainen maailmanlaajuiseen viljatuotantoon verrattuna.

– Hintojen volatiliteettia pidetään suurena poliittisena ongelmana, eikä suinkaan katsota, että kehitys saa näin mennä. Esimerkiksi G20-ryhmää tällä hetkellä vetävän Ranskan agendalla elintarvike- ja maatalousmarkkinoiden volatiliteetin hillitseminen on hyvinkin korkealla, Hirvonen sanoo.

Ranskan maatalousministeri Bruno Le Maire kirjoittaa Foreign Policy -lehdessä, että maailmaa ei pystytä jatkossa ruokkimaan järjestelmällä, jossa hinnat saattavat vaihdella jopa 50–60 prosenttia muutamassa kuukaudessa. Rajut hintamuutokset heijastuvat muun muassa investointeihin, joita elintarviketuotannon lisääminen välttämättä edellyttää.

– En usko, että hintojen suurta heilahtelua pystytään saamaan täysin hallintaan. Mutta yritystä on, ja spekulaatiota elintarvikkeiden hinnoilla pidetään poliittisestikin ongelmana hyvinkin korkealla tasolla, Hirvonen sanoo.

Spekulointi markkinahintojen muutoksella on varsin tavallinen piirre kaupankäynnissä, mutta elintarvikkeita pidetään strategisesti niin tärkeinä, että ne pitäisi pystyä sulkemaan spekulaation ulkopuolelle.

Voimakkaat kustannusten vaihtelut ovat huono asia myös elintarviketeollisuudelle.

– Olemme aina jälkijunassa siinä suhteessa, miten kustannuksia saadaan markkinoilta takaisin. Tämä näkyy yritysten kannattavuudessa, joka heikkenee aina kun kustannukset nousevat voimakkaasti eikä erotusta aina saada kurottua umpeen parempana aikana, Juutinen sanoo.