Luksuksesta tuli noloa
Arvot alkavat olla nyt koetteilla. Menossa oleva talouden murros jättää jälkensä ihmisiin, ennakoi toimitusjohtaja Martti Puohiniemi konsulttiyhtiö A3 interactionista, joka tutkii muun muassa arvoja ja kulutuskäyttäytymistä.
1990-luvun lama oli Puohiniemen mielestä melko kotikutoinen juttu verrattuna nykyiseen finanssikriisiin, joka on iso ja kansainvälinen. Puohiniemi korostaa, että talouskriisi on vain yksi meneillään oleva muutos: elämme myös ilmastomuutoksen, globalisaation ja digitaalisen sosiaalisen median äkkileviämisen aikaa.
Eri ihmiset reagoivat taloustilanteen muutokseen paitsi oman taloutensa raameissa, myös arvojensa perusteella. Vaikka oma talouskin kiristyisi, kaikki eivät lakkaa kuluttamasta.
– Kun yksi jättää ostamatta, toinen on sitä mieltä, että pitää ostaa, kun hinnat on alhaalla, sanoo Puohiniemi.
Arvot muuttuvat hitaasti. Himoshoppaaja voi jatkaa harrastustaan, mutta siirtyy putiikeista kirpputoreille. Ajattelun muutoksesta kertoo vasta se, että shoppaaminen ei enää innosta.
– Jos ihminen huomaa, että oma arvomaailma sotii nykytilaa vastaan, arvoja aletaan hitaasti muuttaa, huomauttaa Puotiniemi.
Lisääntyykö ahneus
vai vastuullisuus?
Koska finanssikriisin vaikutuksia yritysten talouteen, työllisyyteen ja sitä kautta kansalaisten elämään voidaan vasta aavistella, kukaan ei tiedä, miten se muuttaa käyttäytymistä. Dosentti Jani Erola Turun kauppakorkeakoulusta uskoo kestävän kehityksen nousevan yhä vankemmaksi suuntaukseksi.
Erola huomauttaa, että laskukausi saattaa nostaa perinteiset arvot esiin ja lisätä konservatiivisuutta. Voi olla, että aletaan korostaa esimerkiksi sosiaalista vastuuta ja perhearvoja.
– Todella vahvassa laskusuhdanteessa uskonnolliset arvot vahvistuvat, sanoo Erola.
Myös kohtalousko voi hänen mukaansa voi lisääntyä, jos ihmiset tuntevat, etteivät voi vaikuttaa mahdollisuuksiinsa.
Professori Göte Nyman Helsingin ylipistosta sanoo, että todella tiukassa paikassa ahneus ja nopeat syövät hitaat -ajattelu saattavat yleistyä. Vaikka ympäristöarvoja pidetään tärkeinä, niistä voidaan ryhtyä tinkimään, jos talous kiristyy kovasti. Asiantuntijat myöntävät, että usein oma napa on lähin, kun tilanne on tarpeeksi tiukka.
Puohiniemi korostaa, että erilaisilla nettiyhteisöillä voi olla arvaamaton merkitys. Facebookien ja jaikujen voimasta yksi esimerkki on porkkanamafia, jonka ajatuksena on suosia ympäristöstään vastuuta tuntevia yrityksiä.
– Sosiaalisen median kautta ilmiöt leviävät kulovalkean tavoin hetkessä niin hyvässä kuin pahassakin.
Bling bling jää
laskukaudella
Himoshoppaajat ovat Yhdysvalloissa ryhtyneet kalliiden muotivaatteiden sijaan etsimään halpoja löytöjä ja kosmetiikkafirmat ovat alkaneet mainostaa tuotteidensa edullisuutta. Suomessakin hintatietoisuus on lisääntynyt ja naistenlehdet ovat lakanneet suitsuttamasta luksusvalintoja.
Jopa naistelehti Gloria, joka ilmoittaa olevansa laatutietoisten edelläkävijöiden lifestyle-lehti, on kääntänyt kelkkaansa. Uusimman lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja kirjoittaa kirjasta Tyylikkään köyhäilyn taito ja toteaa, että se on mitä ajankohtaisinta luettavaa.
Göte Nyman pitää näitä selvinä viesteinä siitä, että taloustilanteen heikentymisen odotukset vaikuttavat jo, vaikka pääosalla väestöstä oma talous ei ole muuttunut mitenkään. Samaa sanoo Jani Erola.
– Ilman muuta puheilla on jo psykologista vaikutusta ja ihmiset kiristävät kulutustaan. Nousukaudella satsataan kaikenlaisiin bling bling -juttuihin, mutta kun laskukausi on nähtävissä, pyritään järkeviin ratkaisuihin.
Nyman uskoo, että kunnallisvaalikampanjointi ja myös äänestysaktiivisuuden kohoaminen syysmyrskystä huolimatta viestivät asian tiedostamisesta. Hänen mielestään poliitikot olivat aika varovaisia puhuessaan rahasta.
– Puheissa oli tiettyä realismia eikä nyt käyty vaaleille tyypillistä nokittelukilpailua siitä, mihin rahaa laitetaan.
Nymanin mukaan vielä ei ole häpeällistä kuluttaa, mutta jos monilla alkaa mennä huonosti, kuluttamisen sosiaalinen suotavuus heikkenee.
Tervettä
epäluottamusta
Asiantuntijat arvioivat, että suomalaiset pystyvät elämään uudenlaisen taloustilanteen kanssa ehkä keskimääräistä paremmin.
– Voidaan jopa ajatella, että ajoitus on erittäin hyvä, sanoo Göte Nyman.
Hän perustelee tätä sillä, että esimerkiksi yrittäjien keskuudessa lama-aika ja sen vaikutukset alkoivat jo unohtua.
Kansalaiset ovat pitäneet laman opit mielessään. Nymanin mukaan lamasta jääneestä epäluottamuksesta kertovat reaktiot, jotka ovat saaneet aikaan asuntokaupan äkkijarrutuksen.
Vaikka finanssikriisi on yltynyt vasta syksyllä, taloustilanteen hiipumisesta on ollut jo aiemmin viitteitä. Nyman arvelee, että Perloksen ja metsäteollisuuden laajat irtisanomiset ovat saattaneet saada ihmiset varautumaan tulevaan.
Puohiniemen mukaan suomalaiset ovat hieman keskimääräistä avoimempia muutoksille. Hän arvioi, että kulttuurimme ohuuden ja historiamme vuoksi ymmärrämme, että maailmassa on riskejä, mutta vaikeuksista voi selvitä.






















Kommentit (68)
Hämmästyttävää on, että useat luksusmerkit tuotetaan täsmälleen samassa tehtaassa samoilla työntekijöillä kuin halpakopionsa. Usein kopiotuotteet tehdään jopa samoista raaka-aineista, jolloin kopiossa ja alkuperäisessä ei käytännössä ole mitään eroa. Kiinassa tämä on aivan normaali käytäntö.
Eihän 200 eur maksavat kengät ole vielä mitkään ihme laatukengät, koska normaalitkin maksavat melkein yhtä paljon. En ainakaan ole itse törmännyt kenkiin, jotka kestäisivät 5 vuotta, ja maksavat vain 200 eur. Voisitko kertoa mistä niitä saa...? Omani 150 eur kengät menevät pilalle parissa kuukaudessa. Jos löytäisin jostain vaikka 300 eur kengät, jotka kestävät edes vuoden ja olisivat erittäin hyvät jalassa, olisin heti valmis maksamaan.
Onhan se tuote ihan erilainen, jos vaikka ostat Fazerin kahviosta tai Shelliltä palan kakkua. Samoin jos syöt huoltoasemalla tai sitten Helsingin kalleimmassa ravintolassa. Kengissä, autoissa, asunnoissa on valtavia laatueroja. Miten ihmeessä ne yhtäkkiä olisivat sama tuote. Vuosia sitten eräs mies väitti minulle, että shampoot ovat aivan sama asia niissä ei ole laatueroja. Voin vakuuttaa omalla kokemuksellani, että kyllä on laatueroja.
Se jaottelu menee tässä halpis-laatutavara-luksus. Halpikseen nähden kumpikin on parempaa, mutta laatutavaran ja luksuksen välillä ei eroa ole kuin hinnassa.
Pala fazerin kakkua on aivan samanlainen ostaakosen sitten City-merketista tai Fazerin kahvilasta. Fazerin kahvilassa maksat miljööstä ja palvelusta enemmän kuin lähikaupassa.
Huippu kalliissa laukussa maksat todennäköisesti siitä merkistä ja tunteesta että olet "huippu laadukkaan laukun huippu muotitietoinen omistaja". Onhyvä tiedostaa mistä maksaa minkäkin tuotteen tai palvelun kohdalla ja sitten miettiä mistä on valmis maksamaan. Kuten sanoin laadusta olen valmis maksamaan (myös palvelun laadusta) mutta luxus hötöstä en maksa senttiäkään.
Missä puussa sellaisia ihmisiä on, jotka ovat valmiita maksamaan luksuksesta turhaa hintaa, jos laatutavaran saa halvemmalla. Muuten kahvilassa ihmiset maksavat miljööstä ja kyllä myös siitä laatukupillisesta kahvia. Voihan sitä nimittää laaduksi tai luksukseksi. En ymmärrä tätä eroa?