Väitöskirjan tekijää ärsyttää "ruikutus" verkon ylivallasta

Verkkomedia on vahvistanut asemiaan taloustiedon käyttäjien keskuudessa. Talouslehdet ovat tärkein lähde, mutta verkkomedia tulee kakkosena ohi yleissanomalehtien.

Tulokset käyvät ilmi talousmedia-ammattilaisen Markku Hurmerannan väitöskirjasta ”Talousmedia murroksessa – Muutosdynamiikan tarkastelua mediatalouden ja median käytön näkökulmista”. Se tarkastetaan tämän viikon lauantaina.

Hurmeranta selvitti muun muassa, millaisia taloustiedon medialähteitä ”valkokaulustyöläiset” käyttävät ja kuinka hyvin talousmedia heitä palvelee.

Kyselyn aikaan 2009 verkkomedian käyttö oli jo levinnyt niin, että ikäryhmässä 41–50-vuotta ja siitä nuoremmat osoittautuivat innokkaiksi verkon lukijoiksi. 41–50-vuotiaista lähes puolet nimesi verkkomedian tärkeimmäksi lähteekseen. Vastaajista 40 prosenttia ajatteli voivansa siirtyä viiden vuoden kuluessa pelkän verkkomedian käyttäjiksi.

Väitöskirjassa oli myös toinen kysely eurooppalaisille talouslehdille 2008. Lehdistä yli puolet harkitsisi pelkkään verkkoon siirtymistä kymmenen vuoden sisällä. Aika on jossain määrin ehtinyt pyyhkäistä aineiston ohi.

– Ei pidä kyllä mediamurrosta väitöskirjassa lähteä tutkimaan – aika mahdotonta, Hurmeranta hymähtää.

Talousmedialle pyyhkeitä
seuranta-aiheista

Kyselyssä suomalainen talousmedia sai eniten kritiikkiä aihevalinnoista. Makrotalouden ja kansainvälisten asioiden käsittelyä toivottiin hieman enemmän. Tuloksia saattaa selittää ainakin osin ajankohta, kun Lehman-tapaus oli leviämässä kansainväliseksi finanssikriisiksi.

– Turbulenssi oli jo tiedossa, sitä elettiin parhaillaan, kun kysely tehtiin. Joko tiedontarve oli sillä hetkellä poikkeuksellisen suuri, eli koettiin että talouslehdistä ei saanut riittävästi tietoa, tai sitten bisnes oli kansainvälistynyt enemmän kuin taloustoimittajat ehtivät pysyä perässä.

Ympäristöasioiden vähyyden arvostelu oli Hurmerannan mielestä yllätyksellisintä vastauksissa. Bisneselämässä ”viherpiipertäjistä” ei enää uskalleta vitsailla, mutta siitä ”ei ole niin kovinkaan kauan, kun taloustoimituksissa saatettiin irvailla vihreistä aiheista”.

– Kaivattaisiin kriittistä käsittelyä bisnesnäkökulmasta. Talvivaara-tapauksessa on jossain kohtaa menty ylikin, ja lehdet voisivat sen sijaan vähän kriittisemmin paneutua kaivosbuumiin yleisemmin. Fiksujen, perusteltujen, [valtavirrasta] poikkeavien argumenttien löytäminen on aina vaikeaa. Tämä on journalismin yleinen ongelma.

Hurmeranta viittaa väitöskirjassa aiempaan tutkimukseen, jossa todetaan taloustoimittajien varsin usein ”mieltävän itsensä liike-elämän asiantuntijoiksi ja tavallaan samaistuvan business-yhteisöön”.

Tabletti tuo
myös muutoksia

Hurmeranta pitää tablettien markkinoille tuloa merkittävimpänä viime aikojen muutoksista.

– Kyllä tabletti on jakelukanavana lupaava, ja osittain lupauksia lunastanutkin. Se pystyy antamaan lukijalle perinteisen lukukokemuksen. Taloustiedon jakamiseen se on erittäin lupaava alusta, koska siinä pystyy esittämään graafeja.

– Hinnat ovat tulossa vielä paljon alas. Niistä on pian tulossa koko kansan laitteita.

Uuden median keskustelussa Hurmerantaa häiritsee ”ruikuttaminen” siitä, että ”verkko tulee ja syö sanomalehdet”.

–Tässä on vain nopeampi jakelukanava ja käyttöliittymä syrjäyttänyt hitaamman. Lehdet ovat myös ehkä avittaneet tekemällä omaa työtään slarvisti. Mutta voi sen ajatella niinkin päin, että verkkomedian ja mobiililaitteiden varsin nopea suosion todistavat, että informaatio todella on tarpeellista.

Nopeus on yli kaiken,
ainakin osalle

Hurmeranta siteeraa tutkimuksessa Reutersin toimitusjohtajaa Tom Gloceria, jonka mukaan hänen uutistoimistonsa sisällön arvo on suurimmillaan ”kolmen ensimmäisen millisekunnin aikana”. Miten tärkeää nopeus on?

–Tässä päästään suosikkiaiheeseeni: kohderyhmäajatteluun. Tietylle ryhmälle nopeus on kaiken a ja oo, mutta Suomen kokoisessa maassa se ryhmä on aika pieni. Ne, jotka reaaliaikaisen bisneksen kanssa ovat tekemisissä, yksi ruudulle lävähtävä luku on merkityksellinen, tämä tiedontarve pystytään kyllä tyydyttämään toisentyyppisillä välityskanavilla.

– Nopeuden merkitys kyllä korostuu, mitä enemmän uutisia luetaan mobiilisti. Siinä kisassa ei sellainen media pärjää, joka ei nopeuskilpailussa pärjää. Toisaalta tarvitaan analyysia, jota ei saa tehdä nopeuden ehdolla.

Maksamisen vaikeus tai
helppous ratkaisee

Hurmeranta pohtii tutkimuksessa paljon edelleen mediatalojen yhä ratkottavana olevia mediamurroksen bisnespaineita, erityisesti ulkomaisten uutismedioiden näkökulmasta.

Taloustiedon arvostusta nostaa se, että tietyissä ammateissa sen seuraaminen on muutettavissa suoraan rahaksi.

– Tämä on aiemmin ollut loistava, kiehtova bisnes, kun ensin oli maksava asiakas, joka sitten voitiin myydä mainoskontakteina eteenpäin. Lehtitalot käärivät kukoistuskaudellaan, joskin aika lyhyellä, hyviä voittoja moneen staattisempaan toimialaan verrattuna. Mediabisneksen kriisissä toinen ansaintalogiikan palikka tippuu sieltä pois.

Yhdysvalloissa on Hurmerannan mukaan tutkittu melko paljon maksuhalukkuutta, mutta tuloksissa on hajontaa.

– Raha ei oikeastaan olekaan määräävä tekijä, vaan maksamisen vaikeus tai helppous. Minulla on ainakin sellainen kutina, että jos tulee todella helppo tapa maksaa – vaikka artikkelikohtaisesti – ja juttu on mielenkiintoinen, ei sitä muutamaa senttiä ajattele.

– Suomalaiseen talousmediaan verrattuna The Financial Timesin tai Wall Street Journalin tapaisilla lehdillä on valtavasti resursseja. Kun lukijakunta hajoaa globaalisti, se tuo skaalaetuja, joita tällaisella minikielialueella ei tietysti ole.

– Suomessa tai Euroopassa ei todellakaan olla yhtä pitkällä mediamurroksessa kuin Jenkeissä. Jeff Jarvisin, What Would Google do -kirjan kirjoittajan mukaan Eurooppa voi oppia ja varautua shokkiin, jota Yhdysvalloissa on eletty jo kauan. Tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta pitäisi kyllä nopeammin ruveta varautumaan. Varmasti myös hyvin erityyppisiä johtajia tullaan näkemään mediayhtiöiden johdossa.

Väittelijä tuntee
median hyvin

Hurmeranta on 30 vuoden aikana ehtinyt työskennellä Uudessa Suomessa, Helsingin Sanomissa ja Kauppalehdessä. Taloussanomissa hän toimi uutispäätoimittajana 1997–2007. Nykyisin hän toimii ”viestinnän sekatyöläisenä” Earthrate-start upissa ja viestintäyhtiö Media Advisorissa. Niistä ensimmäinen kerää ja reittaa yritysvastuutietoa. Media-alalla moni varmasti lueskelee piirit hyvin tuntevan Hurmerannan väitöstyötä tarkasti.

– Ei kai siitä haittaakaan voi olla, että tuntee käytännön mediatyötä. Aika paljon on sellaistakin tutkimusta, josta huokuu, että tekijälle ei ole omaa kokemusta, mutta hän ei ole myöskään vaivautunut selvittämään tiettyjä lainalaisuuksia ja käytäntöjä.

– Toivottavasti tästä olisi edes jotain hyötyä – jotain kiinnostusta on näkynytkin. Se on varmaa, että oman sukupolven kollegat naljailevat. Yritän kestää sen.