Juristit: Näin saat pilkata pääministeriä

Syksyn uusi ilmaisunvapauskohu näyttää syntyvän tästä. 

Kirjailija Jari Tervon uudessa romaanissa Koljatti esiintyy kovasti Matti Vanhasta (kesk.) muistuttava pääministeri Pekka Lahnanen. Kirjailija panee pääministerihahmonsa sekoilemaan oikeiden nimettyjen ministereiden keskellä roisisti, jopa kriitikkojen mielestä vastenmielisesti.

Saako tunnistettavasta ihmisestä väittää kirjassa mitä tahansa, jos on vaihtanut henkilölle toisen roolinimen?

Saako Matti Vanhasesta tehdä pilaa?

Kyllä saa, lupaa Suomen osaavimpiin kirjallisuudentuntija-juristeihin kuuluva professori Jukka Kemppinen.

– Kirjailijan harjoittama satiiri on vuosituhansien ikäinen ilmiö, josta kieltämättä on joskus voinut menettää päänsä, hän sanoo.

Kemppisen mielestä pääministerille voi kirjallisuudessa huoletta irvailla, varsinkin jos tekee sen kunnolla yliampuen eikä väitä asioita todeksi.

Hän kertoo käyttäneensä luennoillaan esimerkkinä sallitusta satiirista muun muassa lehtipakinoita, tyyliin Paavi ja Ahtisaari lähtivät kauheassa kaasussa kaupungille.

– Satiiriin kuuluva liioittelu riittää tiedoksi siitä, ettei tässä olla totta puhumassa, Kemppinen muistuttaa.

Asiasta on maailmalla useita taiteilijoiden eduksi päätyneitä tuomioistuinratkaisuja. Lapualaisoopperankaan tekijöitä ei rankaistu siitä, että he esittivät todellisia historian hahmoja, jopa näiden aitoja sanomisia vääristellen.

Ei edes sopimatonta
markkinointia

Informaatio- ja kauppaoikeuden asiantuntija, dosentti Riitta Ollila on samaa mieltä Kemppisen kanssa. Jos karikatyyri näyttää tarpeeksi karikatyyriltä, sen kohteella ei ole valittamisen aihetta.

Räävitöntä sisältörevittelyä ei voi pitää edes kirjan sopimattomana markkinointina.

– Jos käsittelyyn liittyisi faktaväitteitä, silloin poliitikkokin voi nostaa kunnianloukkauksesta jutun. Sikailu ja fantasiointi ei ole kai ymmärrettävissä faktaväitteeksi, jos lukijatkin ymmärtävät sen fiktioksi, hän muistuttaa.

Kirjan kaupallinen menestys ei heikennä sen sananvapauden suojaa. Jos poliitikon raju pilkkaaminen tuo lukijoita ja rikastuttaa kirjailijaa, pelkästään se ei oikeuta kohdetta tekemään oikeusriitaa.

Juristien mielestä esimerkiksi Susan Ruususen ja Jari Tervon teoksia ei voi verrata tässä mielessä toisiinsa: pääministerin morsiuskirja oli selkeästi elämäkerrallisena mainostettu, faktapohjaiseksi väitetty teos.