Tätä et lentokonelehdistä lue – mellakka vaihtui teehetkiin
EPA
Lento jatkuu, matkalukemiset loppu. Minkähän sortin läpyskä tuo lentoyhtiön lehti on? Varsin neutraali, tarjolla on mainosten lisäksi siloiteltua kuvaa maailmasta, firmasta riippumatta, vastaa yhdysvaltalaislehti The Foreign Policy (FP).
Lentoyhtiöt eri puolilla maailmaa julkaisevat yhä yli 200:a lehteä, julkaisujen maailmankuvaa perannut FP kertoo. Vanhimmat niistä ovat säilyneet vuosikymmeniä, kuten vuodesta 1966 kustannettu KLM:n Holland Herald.
Lukijoitakin riittää – Holland Herald esimerkiksi väittää, että sitä selaa yli kaksi miljoonaa ihmistä kuukaudessa.
Tavarataivaan lisäksi lentolehdet mainostavat matkakohteita ja maita melko kritiikittä, FP analysoi. Toimittaja Sarah Wildman huomauttaa, että tämä on varsin ymmärrettävää, jos kyseessä on esimerkiksi Uusi-Seelanti. Mutta tunnelma on sama, vaikka lentoyhtiön kotimaan johdossa olisi kansalaisiaan sortava diktaattori.
– Lehtiä ilmiselvästi huolestuttaa minkään poliittisen tai minkään sellaisen julkaiseminen, mikä voisi pelottaa matkustajia, kuvaa United Airlinesin Hemispheres-lehden entinen päätoimittaja Aaron Gell.
Hänen mukaansa se on ymmärrettävää, sillä matkustajat näkevät lehden edustavan lehtoyhtiötä – joten miksi asiakkaiden ajattelua pitäisi haastaa liikaa?
Silta Kairossa, mikä kiintoisa kohtauspaikka! Mutta entä vallankumous?
Välillä lentoyhtiölehtien kiiltokuvamaisuus kuitenkin menee melkoisen pitkälle. FP kaivaa tuoreeksi esimerkiksi viime lokakuun numeron egyptiläiseltä Horus-lehdeltä.
Lehti esitteli komeasti Kairon Qasr el-Nil-siltaa – liikenteen risteyskohtaa ja hengailupaikkaa, missä vanhemmat miehet juovat teetä. Lehti unohtaa luonnollisesti mainita Kairon järkyttävän liikenteen, mutta se jättää kertomatta myös, että silta toimi aivan äskettäin vallankumouksen näyttämönä, missä Egyptin poliisi piti mielenosoittajia kurissa vesitykein.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Itse asiassa koko lehti pyrkii antamaan mahdollisimman normaalin kuvan Egyptin arkipäivästä – luonnollisesti houkutellakseen maahan kovasti kaivattuja turistidollareita. Näin siitä huolimatta, että maassa tehtiin vallankumous vain muutamia kuukausia ennen lehden ilmestymistä.
Mauttomampiakin esimerkkejä löytyy. Vuonna 2009 Myanmarin eli entisen Burman Air Mandalay -lehdessä julkaistiin juttu, jossa hehkutetaan Sagaingin kaupunkia. Kyseessä on ”yksi Myanmarin rauhallisimmista paikoista”, FP kuvaa. Valokuvissa tätä ilmentävät Buddha-patsaat ja munkit.
– Tietysti kyseessä on tämän lisäksi sama paikka, missä hallituksen joukot teurastivat satoja mielenosoittajia maanlaajuisissa mielenosoituksissa vuonna 1988, FP huomauttaa.
Realismista lehti sen sijaan kiittelee Afganistanin Safi Airwaysin lehteä, joka julkaisi pari vuotta sitten artikkelin maan kolmanneksi suurimmasta kaupungista Heratista.
– Kehityksen tuntee, jopa maistaa. Jo tuhanteen kotitalouteen tulee puhdasta vettä, mikä on melko epätavallista afganistanilaisessa kaupungissa, FP lainaa.
Lehden päätoimittaja Christian Marks selitti saksalaislehti Der Spiegelille syyn tähän suorasukaisuuteen: Safi Airwaysillä lentävät eivät ole tavallisia turisteja vaan diplomaatteja, avustustyöntekijöitä ja turvallisuusfirmojen työntekijöitä. Heille ei hänen mukaansa kannata teeskennellä.
