Marimekko myöntää: Tuotteita voi tulla hikipajoista

Markkinoinnissaan kestävän kehityksen arvoja korostava Marimekko ei ole etiikkaimagoltaan aivan niin ongelmaton, kuin mitä luulisi.

Yhtiö on kotimaisen tuotannon vähentyessä joutunut turvautumaan yhä enemmän alihankintaan. Viime vuonna yhtiön alihankinnasta tuli Suomesta enää 29,4 prosenttia. Muualta EU:sta tuli 57,4 prosenttia, ja EU:n ulkopuolelta 13,2 prosenttia.

Valmistusketjun levitessä Marimekko ei enää pysty valvomaan kaikkien alihankkijoidensa ja näiden alihankkijoiden tuotantolaitosten työoloja ja tapoja.

Yhtiö ilmoittaakin uusimmassa yhteiskuntaraportissaan, että "hankintaketjujen monimutkaisuuden vuoksi Marimekko ei pysty täysin takaamaan, että kaikkien sen hankintaketjuun kuuluvien toimijoiden toimintamallit täysin vastaavat Marimekon asettamia vaatimuksia."

– Se tarkoittaa juuri sitä. Me haluamme olla avoimia ja myöntää, että näin on tilanne, sanoo Marimekon viestintäjohtaja Piia Pakarinen.

Yhtiö ei halua itselleen
mitä tahansa valvojaa

Epäeettiset alihankkijat, jotka eivät kerro vilungeistaan tilaajafirmalle, ovat vaatetusalan yleinen vitsaus. Niistä ei voisi Marimekkoa syyttää.

Väärinkäytöksiä estämään alalle on kuitenkin kehitetty erilaisia riippumattomia valvontajärjestelmiä, joiden tarkastajat käyvät pistokokein vahtimassa tehtaita ja tavarantoimittajaketjuja.

Suurin ihmetyksenaihe on, miksi Marimekko ei ole halunnut liittyä yhteenkään tällaiseen kansainväliseen sosiaalisen vastuun valvontajärjestelmään.

– Olemme katsoneet ja tutkineet näitä järjestelmiä pitkään, että mihin niistä meidän on järkevä osallistua. Niistä pitää olla meille aidosti hyötyä, sanoo Piia Pakarinen.

Yhtiö kertoo, että se pyrkii käyttämään sellaisia alihankkijoita, joilla on alalla tärkeinä pidettyjä sertifiointeja ja sertifikaatteja.

Silti tällä hetkellä kukaan puolueeton taho ei varmista, tulevatko yhtiön tuotteet tai raaka-aineet niistä valmistusmaista, mitä Marimekko ilmoittaa. Tai tehdäänkö ne hikipajoissa.

Marimekko sanoo luottavansa alihankkijoiden lupauksiin ilman ylimääräisiä tarkastuksiakin.

– Hankintasopimuksemme velvoittavat yhteistyökumppanimme noudattamaan kulloinkin voimassa olevia kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussääntöjä, vakuuttaa Pakarinen.

Edes suomalainen
Avainlippu ei käy

Marimekkoa on yritetty saada mukaan valvontajärjestelmiin, mutta yhtiö on vältellyt aihetta jo kohta puolen vuosikymmenen ajan.

– Kyllä me kehotamme kaikkia suomalaisia vaatetusalan yrityksiä liittymään eettisiin yhteistyöverkostoihin, sanoo kansainvälisen Clean Clothes / Puhtaat vaatteet -kampanjan projektikoordinaattori Lotta Staffans.

Kotimaisuudestaan ylpeä yhtiö ei ole halunnut edes Suomalaisen Työn Liiton ylläpitämään Avainlippu-merkintäjärjestelmään.

– Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi Marimekko ei ole Avainlipussa mukana, sanoo liiton toimitusjohtaja Pekka Tsupari.

Piia Pakarinen kertoo, että Marimekko harkitsee liittyvänsä ainakin yritysten yhteiskuntavastuukysymyksiä tutkivaan BSR-järjestöön vielä tämän vuoden aikana.

Tuote- ja valmistusvalvontansa parantamisesta yhtiö ei anna uusia konkreettisia lupauksia. Marimekko sanoo pyrkivänsä lisäämään hankintaketjun läpinäkyvyyttä ja vähentämään ostotoiminnan riskejä.