Lilius, Wahlroos, Mikkoset ja minä

Rakkaat lukijat,

mummi-vainaani oli viisas ja elämää nähnyt nainen. Hänellä oli tapana sanoa, että kateus vie kalatkin järvestä. Tuntuu vievän myös pätevät johtajat pörssiyhtiöistä.

Vimeisin lähtijä on Mikael "Ankdammen" Lilius valtion energiayhtiö Fortumista. Älkää ymmärtäkö väärin, en minäkään hirveän innossani ole kun sähkölasku tipahtaa postiluukusta. Enkä ole ymmärtänyt niiden hinnoitteluvaihtoehdoista hölkäsen pöläystä.

Ja Mikaelin saamat korvaukset ovat niin isoja ettei niitä tällainen tyttöraukka käsitä. Erinäisiä miljoonia on maksettu myös Carola "Samasta lammikosta" Teir-Lehtiselle, joka on ollut vastuussa Fortumin brändistä. Lienee nykyään maan vihatuimpia yritysbrändejä.

Sorry vaan, sisko, tuosta saavutuksesta ei olisi kannattanut maksaa senttiäkään. Sittemmin vastuut siirrettiinkin Maria "Kolmas ankka" Romantschukille, mutta rahoja ei Carolankaan tarvinnut palauttaa.

Sen verran minä kuitenkin ymmärrän, että Lilius pantiin valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta.

Toisessa vaihtoehdossa hän voi jatkaa hommiaan työpaikkakiusaamista muistuttavissa olosuhteissa, joissa esimies ei tue ja lehdistö haukkuu minkä kerkeää. Korvauksena olisi ollut lisää toruja, haukkuja, muistinmenetyksiä ja vastuunvyörytyksiä.

Toisessa voi kelliä Välimerellä jättimäisen Swanin kannella jäinen whiskysour lasissa kilisten.

Molemmissa vaihtoehdoissa hunajapurkki on jo ääriään myöten täynnä, siitä on työnantaja kyllä pitänyt huolen.

Ei kannatta ihmetellä jos mies valitsee lempiharrastuksensa mielummin kuin Mauri "Tupee" Pekkarisen ja Jyri "Maakunnan ääni" Häkämiehen selkänpuukotukset.

Pradat vai Andiamot, Andiamot vai Pradat, mmmmm?

Minusta Mikael pitäisi kutsua Suomen Käsityön Ystävien kunniajäseneksi kullattujen tammenlehvien kera, onhan hän sijoittanut saamastaan palkasta reilut kolme miljoonaa euroa ehtaan kotimaiseen käsityöhön ja veneenveistotaitoon.

Siinä kalpenee viime kesänä Kuopion torilta ostamani katajainen voiveitsi mitättömän tuntuiseksi, vaikka aika kallis olikin. Ja on Lilius tainnut verojakin maksaa Suomen valtiolle aika paljon enemmän kuin minä, Pekkarinen, Häkämies, Juha "Äijä" Mieto ja koko Fortumin muu hallintoneuvosto yhteensä.

Samantyyppisiä vaikeita uravalintoja on viime aikoina tehnyt moni muukin, jolla on ollut siihen varaa. Kuka työnantajan ehdotuksesta, kuka omasta aloitteestaan. Voihan sitä aina palata hommiin jos ja kun lama joskus hellittää ja työpaikalla on kivempaa.

Toinen varakas itsensä vähemmällä päästäjä on Björn "Uppo-rikas-Nalle" Wahlroos, joka siirtyy hallituksen puheenjohtajaksi jatkamaan omia lempiharrastuksiaan, isojen pankkien ostamista ja myymistä ja vähän pienempien lintujen ammuskelua kuninkaallisessa seurassa. Sattumaa tai salaliittoa, mutta Nalle ja Mikael ovat kuulemma hyviä kavereita.

Kolmas joka oli hilkulla jättää hommansa on Timo T.A. "Ei-ihan-JFK" Mikkonen, joka vaimoineen antoi katsojien ratkaista jatkuuko heidän TV-sarjansa Mikkoset tätä kolumnia suurella menestyksellä julkaisevan Sanoma-konsernin eräässä haarassa, Nelosella.

Ensin näytti siltä, että Liliuksen miehistöön olisi ollut tarjolla yksi aito suomensuomalainen reservin majuri, mutta lopun äänivyöry vei kuitenkin Mikkoset jatkoajalle, ja saamme nauttia vähän liian kärkkäistä mielipiteistä vielä toistaiseksi.

Näin sinkkutytön kannalta Mikkosten perheonni pistää vielä kerran jos toisenkin miettimään omaa tulevaisuuttaan.

Uusi käytäntö?

Pidän kansanäänestystä aika paljon reilumpana tapana kuin vaikkapa yt-neuvotteluja, joissa demokratia on korkeintaan näennäistä. Niissä neuvotellaan viikkokaupalla asiasta, joka on jo etukäteen päätetty.

Tällä viikolla yt-neuvottelujen alkamisesta kertoi esimerkiksi mainostoimisto Bob Helsinki, joka kuulemma vähentää kymmenen työpaikkaa. Mitä siitä enää neuvottelemaan, senkun vähentää jos kerran päätetty jo on.

Minulle tulee kuun lopussa täyteen kokonainen vuosi Taloussanomien kolumnistina.

Äkkiä se on hurahtanut ja hauskaa ollut, mutta omasta hunajapurkistani pohja edelleen pilkottaa. Muutaman viikon takaisessa kolumnissani annetun lupauksen mukaisesti pidin söpön päätoimittajani kanssa kehityskeskustelut ja teimme diilin; antaa lukijoiden ratkaista.

Jos tämän kolumnin lukijat klikkaavat tuossa yläoikealla olevaa peukun kuvaa yli 50 kertaa, tai jos saan seuraavan viikon aikana sähköpostitse riittävästi jatkopyyntöjä, niin jatkan kirjoittelua. Ja kun reilu on reilua, niin yksi lukija saa painaa peukun kuvaa vain kerran.

Jos peukkuja tai meiliä ei tule, niin jätän kolumnoinnin tähän.

Kukapa sitä tietää, ehkä saan kutsun Liluksen ökypaatin miehistöön. Sähköpostiosoite on alla, Mikael.

Ratkaisu tulevaisuudestani jää nyt sinulle, hyvä lukija.

Välimerellisiä tuulia nuuhkien,

Syvä Kurkku
syv.kurkku@gmail.com

PS.

Viikonloppuna Kämpin baarissa kuulemani huhun mukaan HKScanilta potkut saanutta Kai "Makkara" Seikkua ollaan ajamassa jo moneenkiin aukijääneeseen tai kohta -jäävään paikkaan. Näitä ovat Sinebrychoff, YLE ja ja ennen tiistaita myös Fortum. Valinnanvaraa tuntuu olevan enemmän kuin aiempaa kokemusta.