Miksi ruotsalaiset rulettavat?
1
On se vaan niin väärin.
Kävin viikonlopunvietossa Tukholmassa, Ruotsin kuningaskunnan pääkaupungissa. Taisi se joskus parisataa vuotta sitten olla meidänkin pääkaupunkimme, vaan eipä ole enää. Sääli.
Sinnepäin mentiin isolla valkoisella laivalla - taa-daa-daa-dada-dada-da-dada-dada-da - ja jotenkin on siitäkin loisto mennyt jo aikapäiviä sitten. Kulahtanut kippo, kulahtanut miehistö, kulahtaneet kanssamatkustajat ja kulahtanut brändi. Tätä ei saanut haluttavaksi hasan&partners, Bob Helsinki eikä saa muuten nyt yrittävä PHS. Sanokaa minun sanoneen.
Mutta Tukholma on mahtava. Niin mahtava että kateeksi käy. Biblioteksgatanin putiikit, NK, Åhlensin vaateosastot. Kenkäkauppoja on enemmän kuin Imeldalla kenkäpareja. Sushibaareja enemmän kuin Suomessa Rabbe "Pizzaman" Grönblomin roiskeläppäkuppiloita. Tyttörukan vähät säästöt vietiin ja tilalle sain erivärisiä kiiltäviä paperikasseja. Mikä ihana vaihtokauppa!
Miksiköhän ruotsalaisilla on kaikkea mitä meiltä puuttuu? Tai jollei puutu niin meillä on siitä jotenkin nolompi ja vähäpätöisempi versio. Ensin niillä oli Abba ja meillä ei mitään. Sitten niillä oli Ace of Base, Roxette, Cardigans ja Kent. Mutta meillä ei mitään.
Onneksi sentään tuli Lordi, muttei sekään enää lämmitä.
Viime kesä ja syksy meni taas Abban ja Mamma Mian! parissa. Minäkin näin sen kolme kertaa ja lauloin mukana minkä kehtasin.
Ruotsalaisten
kaupat rulettaa
Niillä on H&M ja meillä on Seppälä. Joo, ovathan ne H&Mn meillekin tuoneet, mutta niiden se on ja vielä Interbrandin mukaan Euroopan arvokkain retail-brändi. Kyllähän mekin yritimme niille viedä Seppälää, mutta sille yritykselle kävi kuin maalaisserkulle kuuluukin.
Häntä koipien välissä tultiin takaisin ja monta miltsiiä köyhempänä.
Niillä on IKEA ja meillä on, hmmmmm, no Suomi-Soffa. Ei taida Suomi-Soffasta olla maailmanlaajuiseksi menetysketjuksi, vaikka käyttääkin mainoksissaan malleina maailman parhaita mäkihyppääjiä, Euroopan kolmanneksi parasta kolmiloikkaajaa ja taisi siellä joku poliitikkokin olla - ainakin palkkaa nostamassa.
Ja niillä on vielä ihanat Zlatan ja Fredrik "CK" Ljungberg. Meillä Jari "kuningas" Litmanen, jonka näköispatsaan veistäjä valitteli lehdessä että takatukkaan menee niin paljon kipsiä.
Onneksi IKEAlta
ei tullut autoa
Kateuden puuskassamme voisimme saada pientä iloa siitä että ruotsalaisten autoylpeyksillä, Saabilla ja Volvolla menee nyt todella huonosti. Ruotsalaisia tosin pikkaisen lohduttaa se, että ovat kumpaisenkin autobrändin jo aikapäiviä sitten myyneet jenkeille. Ja niillä vasta huonosti meneekin. Volvosta saatiin muistaakseni viisi miljardia euroa.
Ja kaiken huipuksi IKEA väitti lanseeraavansa uuden auton, mutta onneksi kyseessä oli sittenkin aprillipila. Vaikea olisi autoja myydä i plata paket ja kuusiokoloavaimen kanssa. Kokoa itse kotona, jos tuli kaikki ruuvit mukaan.
Huhujen mukaan muuten maailman aikuisten oikeasti rikkain kaveri on se konepajan omistaja, joka tekee ne IKEAn kuusiokoloavaimet. IKEAn perustaja Ingvar Kamprad on Forbes-lehden mukaan vasta maailman viidenneksi rikkain. H&Mn omistaja Stefan Persson tulee vaatimattomasti sijalla 18. ja hänkin on firmansa papaltaan perinyt.
Suomalaisia ei tietenkään listalta löydy vaikka meillä enemmän formulatähtiä onkin. Ruotsalaisen laskutavan mukaan miljonääriksi muuten pääsee jo silloin kun omistaa miljoona kruunua.
On se vaan niin väärin.
Taidan ottaa tupla-Cosmopolitanin - Absolutilla, kiitos.
Med vänlig hälsning,
Syvä Kurkku
syv.kurkku@gmail.com
PS.
Kauhea häly yhdestä pikkaisen tavallista isommasta henk koht - lmoituksesta sunnuntain Hesarissa. Taidan nykäistä ponnarin tiukalle ja lähteä baarikierrokselle. Aloitan Meccasta, miljonäärit tervetuloa kansallisuuteen katsomatta.
Syvä Kurkku on markkinointi-, media- ja mainosalaa tiiviisti seuraava femme fatale, jonka vakituinen työpaikka on suuren suomalaisen kulutustavaramarkkinoijan palveluksessa. Hän kirjoittaa häveliäästi nimimerkin takaa, mutta siihen häveliäisyys sitten loppuukin. Syvä Kurkku ei säästele mielipiteitään eikä peittele sympatioitaan tai antipatioitaan. Hän kertoo kirjoituksissaan asioista ja henkilöistä oikeilla nimillä ja tuo julki sen, minkä kaikki asiaa syvällisesti tuntevat jo tiesivätkin, mutta jota kukaan ei kehdannut sanoa ääneen.
