Ovelat salaliitot jylläävät työpaikoilla

Rakkaat lukijat,

kaunis kiitos kaikista viesteistä ja eritoten markkinointialaa koskevista juoruista. Tosin se, että toimistoilla menee huonosti tai joku perustaa uuden pikku toimiston, ei ole vielä julkaisukynnyksen ylittävä juoru. Varsinkaan jos viestin lähettäjä ja toimiston perustaja ovat sama henkilö.

Tässä genressä ainoa merkittävä uutinen viime aikoina on ollut "paljastus" Kirsti "Mamma" Paakkasen paluusta mainosmaailmaan. Jäämme odottamaan uutta toimistoa jännityksellä, johan sitä veikkasin viime viikon kolumnissani. Paras ja mehevin juoru on toistaiseksi se, jonka kuulin eri muodoissaan pitkin joulukuun glögikutsuja. Tässä hurjin versio sellaisena kuin se kerrottiin tavallisesti luotettavasta lähteestä.

Mömmön kansijutussa joulukuun alussa kerrottiin kuka on Suomen paras markkinointijohtaja. Artikkelin takana on mainio juoni ja salaliitto, onnistunut sellainen.

Mömmö
tarttuu syöttiin

Koko homma sai alkunsa niin että eräs mainostoimistossa työskentelevä M&M:n blogisti oli ehdottanut lehdelle, että kirjoittaisivat siitä kuka on maan paras mainostoimiston asiakas. Lehti tarttui syöttiin ja päätti suorittaa pikaisen gallupin e-mailin välityksellä. Kohderyhmäksi valikoitiin kolmisenkymmentä mainostoimistopomoa, siis pienehkö porukka. Mutta tunnetusti hanakka tuomaan ehdottomia mielipiteitään esille.

Kutakuinkin heti kun tämä ryhmäkysely pamahti johtajien postilaatikoihin, niin yksi pomoista lähetti vastauksena pitkät ja seikkaperäiset perustelut siitä, miksi juuri hänen asiakkaansa olisi oikea valinta.

Aivan sattumalta johtaja oli töissä samassa mainostoimistossa kuin edellä mainittu blogisti, jolta alkuperäinen juttuajatus oli tullut. Sähköposti on monimutkainen tekninen kapine, niinpä mainostoimistojohtajallemme kävi inhimillinen kömmähdys. Sen sijaan että olisi lähettänyt vastauksensa vain ja ainoastaan lehden toimitukselle, se menikin "vahingossa" kaikille kyselyn saaneille.

Sen verran löytyi porukassa myötäilynhalua – olihan kyseessä maan suurimman toimiston toimitusjohtaja – että tämä ensimmäisenä nimetty ehdokas sai kuin saikin kasaan kaikkiaan seitsemän ääntä. Joilla irtosi ykkössija, kun muut markkinointijohtajat saivat vain muutamia ääniä. Useimmat kuitenkin vain yhden, siltä omalta toimistoltaan.

Andy Warhol -vainaa sanoi aikoinaan kuuluisasti, että tulevaisuudessa jokainen on kuuluisa 15 minuuttia. Tässä nyt sitten oli tämän markkinointijohtajan kuuluisuusvartti. Toivottavasti se toi hyvän mielen ja mainetta. Ainakin jälkimmäiselle on käyttöä – jos aikoo pyytää palkankorotusta tai metsästää uutta ehompaa työpaikkaa.

Minun ja mainostoimistoni
työnjako on selvä

Tulee mieleen ihan ensimmäisen pomoni, kaiken kokeneen markkinointijohtajan isällinen neuvo. Olin yrittänyt vyöryttää syyn keskinkertaisesti onnistuneesta kampanjasta mainostoimistoni niskoille ja luikahtaa itse vastuusta. Pomoni kuunteli ja nyökytteli sekä kertoi sitten minulle hiljaisella ja vakavalla äänellä mikä on markkinointivastaavan ja mainostoimiston todellinen työnjako.

Mainostoimiston tärkein tehtävä on saada asiakkaansa, tässä tapauksessa siis minut, näyttämään mahdollisimman hyvältä esimiestensä silmissä. Vastaavasti taas minun tehtäväni on saada mainostoimisto näyttämään mahdollisimman hyvältä pomoni silmissä.

Tässä onnistuu parhaiten, kun tekee yhdessä hyviä kampanjoita. Jos taas tekee huonoja – niin molemmat näyttävät huonoilta. Piste. Oman vastuunsa siirtäminen mainostoimiston niskoille ei onnistu; siinä vaikuttaa itse aika epäpätevältä, kun ei ole osannut ohjata mainostoimistoa hyvään suoritukseen. Siitähän hommasta minulle palkkaa maksetaan, pomoni muistutti.

Tarinan opetus? Ainakin kyseinen mainostoimisto hoiti tehtävänsä ja sai asiakkaan näyttämään hyvältä. Keinot ehkä olivat vähän kyseenalaiset – tai ainakin olisi pitänyt huolehtia siitä, ettei tarinan tausta leviä. Luulisi sen onnistuvan, jos eduskunnan puhemieskin pystyy pitämään naissuhteensa salassa pari vuotta jopa läheisiltä puoluetovereiltaan.

Ja onko edes tuo nyt maininnan arvoinen saavutus, Ranskan ja USA:n presidentit ovat pystyneet pitämään rakastajattarensa piilossa huomattavasti pidempään. Joskus jopa valtakunnanoikeuteen saakka. Tai riippuu siitä miten määrittelee sanan "määrittelee".

Toinen salaliitto
paljastuu

Seuraavakin juoru koskee uuden työpaikan hakua.

TBWA-konsernin toimitusjohtajalla, Petteri "Hymy" Kilpisellä on käynnissä melkoinen profiilinkohotuskampanja. Petteri on pitkin syksyä haukkunut suomalaisia johtajia talouslehtien palstoilla – ja nyt syntyi aiheesta oikein kirja.

Nettisaitillaan Kilpinen muun muassa kertoo, kuinka hän saa ihmiset syttymään muutokselle. Tarinointi voisi olla ihan mielenkiintoista tai ainakin hupaisaa luettavaa, jollei TBWA-konsernissa olisi samanaikaisesti yt-neuvottelut päällä. Kuuleman mukaan lähteä saa 40–50 henkeä. Siinä joukossa saattaa olla joku joka ei ihan syty liekkeihin asti Petterin esittämästä muutoksesta.

Sokerina pohjalla on kuuleman mukaan useiden headhuntereiden eräästä viestintätoimistosta saama Hyvä Veli -kirje, jossa kerrotaan Petterin oleva valmis ja kykenevä johtajanhommiin myös mainosalan ulkopuolella.

Olisiko näissä tarinoissa aihetta viime vuoden ovelimmaksi markkinointiteoksi?

Mieti sitä ja lähetä minulle ehdotuksesi vuoden 2008 parhaiksi teoiksi markkinoinnin saralla. Jos ehdotukset ovat hyviä, niin julkaisen ensi viikolla aiheesta kaikenkattavan listan.

Viekkaita strategisia manööverejä toivotellen,
Syvä Kurkku
syv.kurkku@gmail.com

PS.
Jouluostoksilla Akateemisessa törmäsin hämmentyneenä kirjauutuuteen, Naisen lakikirjaan. Eikö laki olekaan sama kaikille? Milloin saamme Romanin lakikirjan, Mainosmiehen lakikirjan ja Poliitikon lakikirjan?

Syvä Kurkku on markkinointi-, media- ja mainosalaa tiiviisti seuraava femme fatale, jonka vakituinen työpaikka on suuren suomalaisen kulutustavaramarkkinoijan palveluksessa. Hän kirjoittaa häveliäästi nimimerkin takaa, mutta siihen häveliäisyys sitten loppuukin. Syvä Kurkku ei säästele mielipiteitään eikä peittele sympatioitaan tai antipatioitaan. Hän kertoo kirjoituksissaan asioista ja henkilöistä oikeilla nimillä ja tuo julki sen, minkä kaikki asiaa syvällisesti tuntevat jo tiesivätkin, mutta jota kukaan ei kehdannut sanoa ääneen.