Nelikymppiset johtajat syvällä kriisin syövereissä
0
Rakkaat lukijat,
oikein ihanaa uutta vuotta teille kaikille. Olkoon se pullollaan menestystä niin työ- kuin yksityiselämässä. Saattaa olla että tänä vuonna monella ensinmainittu vähenee tai jopa päättyy, mutta vastaavasti jälkimmäinen lisääntyy.
Nyt kun loppiainenkin on takana, niin Helsingin keskustan pääkieleksi voidaan taas vaihtaa suomi, ja pitää kaupat kiinni sunnuntaisin.
Pitkät pyhät ovat siitä kiva asia, että on aikaa tavata sukulaisia ja kavereita, juhlia välillä isossa porukassa ja välillä hiljentyä miettimään asioita ihan itsekseen.
Pari pimeää iltaa istuin vain kotona, katselin TV-sarjoja, mutustelin joululahjasuklaata ja luin sohvan viereen kasaantuneita aikakauslehtiä.
Vuoden avauskolumni
meni uusiksi
Olin pyhien aikana luonnostellut vuoden ensimmäisen kolumnin, jossa tarkoitus oli kertoa kaikki vuodenvaihteen pikkujouluissa, glögijuhlilla ja rääppiäisissä kuulemani mehevät juorut – mutta sitten alkoi tapahtua, ja minuun iski kamala huoli: Mikä kumma tätä nelikymppistä johtajasukupolvea oikein riivaa?
Heti vuoden alkuun yllätti Mika "Perintöprinssi" Ihamuotila ja jätti loput Marimekon osakkeet ostamatta, kun ei köyhälle pankkiiriparalle löytynyt rahoitusta.
Toivottavasti sentään vielä leipää ja särvintä neljälle lapselle.
Jaa-a, eiköhan kaiken takana ollut se, että samoja osakkeita saa Helsingin pörssistä aika paljon halvemmalla.
Hullu ei tunnetusti ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Kun maksajaa ei tällä kertaa löytynyt, niin pyytäjä, Kirsti "Mustaa-valkoista-ja-vähän-punaista" Paakkanen, 79, äityi täysin hulluksi.
Median lemmikkitäti antoi outoja lausuntoja siitä kuinka hänet oli petetty. Kirsti pääsee mukaan tähän kolumniin myös siksi että vastaa kahta nelikymppistä – ainakin iältään.
Paakkanen kertoi myös ettei ole päättänyt mitä aikoo tulevaisuudessa tehdä. En ole ikärasisisti, ja niinpä ehdotan paluuta mainosalalle. Pistä Kirsti pystyyn se uuden ajan mainostoimisto, josta kaikki nyt kohkaavat.
Kaksi
nelikymppistä lisää
Ihamuotila muuten istuu samaisessa ulkoministeri Alexander "Condin sääret" Stubbin, 40, brändiryhmässä kuin Kai "Makkaramies" Seikku, 43, joka vastasi alkuvuoden toisesta uutispommista.
HK Scanin hallitus oli joulukinkuilla mässäillessään keksinyt, että ruotsalaisen Scanin osto olikin huono idis, liittänyt sen Seikun syntilistaan liian kalliin häränfileen jatkoksi ja antoi Kaille potkut heti vuoden ekan työpäivän aamuna.
Sinällään inhimillisempää kuin antaa lopputili ennen joulupyhiä – niinkuin sille possuparalle oli tehty.
Kaille koittaa paluu lähtöruutuun, uusi työpaikka voisi löytyä vaikka Paakkasen uuden mainostoimiston johdosta. Kokemusta alalta on. Eikä Kaita haittaa, vaikka uuden toimiston aloittamisessa menisi puolitoista vuotta.Palkka juoksee HK:lta, eikä Kirstikään ole silloin kuin vasta 81-vuotias.
On myös kiva että brändiryhmässäkin on yksi työtön työnhakija lukuisten pomojen ja yhden kätilön lisäksi.
Vielä kaksi
(ja lopuksi yksi yli viiskymppinen)
Seikku muuten istuu myös Jari "Pörssiin!" Sarasvuon, 43, Trainers´ Housen hallituksessa. Jarinkaan pörssitaival ei ole ollut ihan sileä, mutta Jarin oman kertoman mukaan "liiketoiminta lähestyy pikku hiljaa pakonopeutta".
Tämän kolumnin seitsemäs nelikymppinen johtaja, Pekka "Nostokurki" Lundmark, 45, on päätoimeltaan pörssiyhtiön toimitusjohtaja hänkin. Konecranesin kurssi on kehittynyt ihan hyvin, mutta sivutoimessaan Marimekon hallituksen puheenjohtajana hän on pysytellyt aika hiljaa Paakkasen haukkuessa yhtiötä huonosti johdetuksi.
Pekka ja Mika lienevät saaneet viisaita neuvoja kolmannelta Marimekon hallituksen jäseneltä, Ami "Pitkälti-yli-viisikymppinen" Hasanilta.
Ihan sattumalta Ami myi aikoinaan toimistonsa kalliilla samalle amerikkalaiselle mainosfirmalle kuin Kirsti. Ihan sattumalta Mika oli Sampo-pankkinsa kanssa Amin mainostoimistoasiakas. Ihan sattumalta Pekka ja Konecranes ovat sitä nyt. Ihan sattumalta Amin toimisto teki Alexander Stubbin eurovaalikampanjan. Ja ihan sattumalta Kai oli ennen HK-pestiään Amin mainostoimiston toimitusjohtaja.
Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Tai ainakin pois makkaratehtaalta.
Uusia salaliittoteorioita kehitellen,
Syvä Kurkku
PS. Seuraavassa kolumnissa kerron markkinointialan parhaat juorut. Ilmiantoja ja ehdotuksia saa lähettää osoitteeseen syv.kurkku@gmail.com. Oman hännän nostajat ja muut itseään kehuvat älkööt vaivautuko.
Syvä Kurkku on markkinointi-, media- ja mainosalaa tiiviisti seuraava femme fatale, jonka vakituinen työpaikka on suuren suomalaisen kulutustavaramarkkinoijan palveluksessa. Hän kirjoittaa häveliäästi nimimerkin takaa, mutta siihen häveliäisyys sitten loppuukin. Syvä Kurkku ei säästele mielipiteitään eikä peittele sympatioitaan tai antipatioitaan. Hän kertoo kirjoituksissaan asioista ja henkilöistä oikeilla nimillä ja tuo julki sen, minkä kaikki asiaa syvällisesti tuntevat jo tiesivätkin, mutta jota kukaan ei kehdannut sanoa ääneen.
