Ilmainen mainos on paras mainos
Matematiikka on aina ollut lempiaiheitani. Niinpä tiedän että Lorenz-kontraktion mukaan nopeuden lähestyessä valon nopeutta pituus lähenee nollaa. Viimeaikaisten uutisten valossa laman lähestyessä Suomea valon nopeudella monen markkinoijan budjetti lähenee samaa lukua.
Entisaikojen pankkiirin ja opetusministerin Ulf "Jupakka" Sundqvistin mielestä lama on jo täällä. Isukin mukaan 80-luvulla Uffe tiesi ihan kaiken kaikkia muita paremmin ja sai sillä osaamisella ison pankin konkurssiin ja demarit syvään ahdinkoon. Nykyään samanlaisiin urotekoihin näyttää riittävän huomattavasti pienempikin tietomäärä.
Jostakin syystä journalisteilla riittää riemua aina, kun joku kuluttajamarkkinoinnissa toimiva menestyksekäs yritys ilmoittaa "etteivät he mainosta". Kummallista tässä on se, että näiden journalistien palkasta suurin osa maksetaan nimenomaan mainonnalla. Luulisi olevan aihetta enemmän suruun kuin riemuun.
Samojen journalistien integriteetin kunniaksi sanottakoon, että he eivät täällä Suomessa juurikaan kirjoita siitä että useimmat mainostavat, joskus paljonkin ja saavat joskus panostuksellaan aikaiseksi merkittävää lisämyyntiä. Voisivat edes joskus julkaista jonkun lehdistötiedotteen meidänkin tuotteista.
Tällaisia "mainostamatta menestyviä" ovat olleet aikoinaan muiden muassa Lidl ja Zara. Lidlin muka-mainostamattomuus johti siihen, että koko päivittäistavarasektori joutui kasvattamaan mainospanostuksiaan merkittävästi. Myytti mainostamattomuudesta pysyy vahvana vaikka tätä kolumnia julkaisevan mediakonsernin Helsingin Sanomissa on harva se viikko Lidlin kokosivun tarjousilmoittelua.
Ja vaikka Lidl on parhaimmillaan suurempi TV-mainostaja kuin vaikkapa Kesko, niin vielä on näkemättä se iso otsikko, että "Lidl mainostaa sittenkin".
Zarakin sai tullessaan paljon ilmaista julkisuutta juuri sillä, että se menestyy mainostamatta. Sitten Hesarin lukijat saivat herätä Zaran kokosivun ilmoituksiin jättialesta. Ihme että Julkisen sanan neuvosto ei millään lailla puuttunut perättömään uutisointiin Zaran mainostamattomuudesta, taitaa neuvoston aika mennä oman toiminnan tutkimiseen.
Lorenz-kontraktiota on vaikea empiirisesti havaita, mutta ei tarvitse olla matemaatikko huomatakseen, että vaikkapa olutmainonta on vähentynyt merkittävästi parhaista vuosistaan. Ja kuitenkin kansa juo olutta kuin viimeistä päivää, ensi vuonna tosin vähemmän, jos Uffen näkemystä on uskominen. Olisiko niin että panimot ovat viisaudessaan keksineet ilmaisen median voiman ja mainospanostuksen lähentäminen kohti nollaa on ovela temppu, jolla aina yhtä valppaat journalistit saadaan kirjoittamaan jättiotsikoita tyyliin "Koffia virtaa vaikka mainontaan ei tuhlata rahaa".
Seuraavaksi jäänkin odottamaan, että joku ovela tutkiva journalisti huomaa yhteyden esimerkiksi head huntereiden menestyksen ja näiden olemattoman mainospanostuksen välillä.
Edelleen mainostaen,
Syvä Kurkku
syv.kurkku@gmail.com
PS. Oli taas hieraistava silmiään kun luki uutista eduskunnan innosta puuttua alkoholimainontaan. Viinimainos, jossa Jone Nikulan poskeen oli ympätty peikko mainittiin oikein varoittavana esimerkkinä. Ehkä tuleva joulu on herkistänyt mielet Arkadianmäellä ja nyt haikaillaan takaisin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin kuulemma melkein kaikki oli kiellettyä.
PS2. Jo on aikoihin eletty! Helsingin Sanomat kirjoitti viime viikolla etusivullaan mainosalasta, enpä ole aiemmin nähnyt. Uutisen aihe oli Hasan & Partnersin Intiaan perustama digitaalisen tuotannon paja. Varmaan tärkeä tieto, ennen en todellakaan tiennyt tehtiinkö meidän tuotannot Lauttasaaressa vai Vallilassa. Ei kai kuitenkaan Turussa sentään.
PS3. Vuodenvaihteen pyhät osuvat tänä vuonna kalenteriin niin sopivasti, että kolumnini ei ilmesty jouluaattona eikä uuden vuoden aattona, jotka molemmat ovat siis keskiviikkoja. Ensi viikolla kuitenkin vielä kirjoitan tällä samalla Kurkku-kanavalla, samaan Kurkku-aikaan. Kinkun sulatteluun suosittelen palaamista aiempiin kolumneihini vaikkapa mainosalan koukeroista tai aina ajankohtaisesta asiakaspalvelusta.
Syvä Kurkku on markkinointi-, media- ja mainosalaa tiiviisti seuraava femme fatale, jonka vakituinen työpaikka on suuren suomalaisen kulutustavaramarkkinoijan palveluksessa. Hän kirjoittaa häveliäästi nimimerkin takaa, mutta siihen häveliäisyys sitten loppuukin. Syvä Kurkku ei säästele mielipiteitään eikä peittele sympatioitaan tai antipatioitaan. Hän kertoo kirjoituksissaan asioista ja henkilöistä oikeilla nimillä ja tuo julki sen, minkä kaikki asiaa syvällisesti tuntevat jo tiesivätkin, mutta jota kukaan ei kehdannut sanoa ääneen.

















