Naisella naisen palkka
Viikonlopuksi.
0
Huomenta rakas lukija,
oikein hämmästyin maanantaiaamuna kun unijukka vielä silmäkulmasta roikkuen noukin Hesarin postiluukusta. Mahtava palvelu sinällään, että painotuore lehti saadaan Suomessa kiikutettua reippaasti ennen kukonlaulua kotiin asti kutakuinkin koko kansalle. Jos tällaista logistista järjestelmää ei olisi olemassa, niin vain täydellisen suuruudenhullu ja mielenvikainen ryhtyisi sitä tyhjästä luomaan. Vähän samanlainen juttu kuin intialaisten uskomaton lounasjakelusysteemi.
Minua ei kuitenkaan hämmästyttänyt Hesarin saapuminen, vaan se että lehti oli ohut kuin suomalaisten mainostoimistojen kärki. Tuskin sentään uutiset maailmasta ovat kovin dramaattisesti vähentyneet. Jossain on sotaa, jossain luonnonkatastrofeja ja kaikkialla kova taloudellinen myllerrys. Kyllä niistä kirjoitettavaa riittää.
Sanomalehdillä onkin asiat sikäli hyvin, että jos mainonta vähenee niin sivuja voi vähentää vastaavasti ja leikata paperi-, painatus- ja jakelukuluja.
Tarkempi selaaminen paljasti, että jotkut ovelat mainostajat ovat myös ehtineet huomata mainonnan vähenemisen.
Esimerkiksi Lidlin ja Gigantin logiikka näyttää olevan että kun muuta mainontaa ja uutisia – siis sitä hälyksi kutsuttua viestien paljoutta – on vähemmän, niin pienempikin ilmoitus huomataan. Molemmilla oli Hesarissa totutun kokosivun sijasta vain sivun neljännes. Itse suhtaudun tähän strategiaan pitkän päälle hieman skeptisesti, kyllä ilmoituskokokin jotain kertoo ilmoittajan vakavasti otettavuudesta. Sensijaan Hesari voisi pikku hiljaa harkita sivukoon pienentämistä, nykyinen on aika hankala meille pienessä asunnossa asuville.
Mahtavia
mötiköitä
Muille medioille kustannuksien leikkaaminen vastaamaan tuottoja ei ole ihan yhtä helppoa. Ratikat ajelevat edelleen täyspitkinä, vaikka mainostajia niiden kylkeen ei olisikaan. Ja telkkaristakin tulee ohjelmaa koko illan, joskin aika suuri osa mainoksista on korvattu omien ohjelmien trailereilla.
Jostakin kumman syystä aikakauslehtien logiikka tuntuu olevan toinen kuin sanomalehtien. Itse olen naistenlehtien suurkuluttaja enkä ole huomannut että ne olisivat merkittävästi laihtuneet.
Ehdoton kestosuosikkini, britti-Vogue tekee vuosi toisensa perään maailmanennätyksen lehden paksuudessa. Tuoreinkin numero muotiraamatusta oli niin paksu että minulta jäi sitä lukiessa vahingossa facebookaaminen kokonaan väliin.
Ja isukin Tekniikan Maailma on vuodesta ja kuukaudesta toiseen samanlainen mötikkä. Siinä on naistenlehdille kadehdittavaa.
Siskoille
kunnon palkkaa
Viime viikon Mömmöstä luin että johtavien mainosmyyjien palkat ovat moninkertaiset samojen medioiden markkinointijohtajiin tai jopa toimitusjohtajiin verrattuna. Esimerkiksi Nelosen myyntijohtaja Pia "En–muuten–tunne" Kalsta tienasi viime vuonna 551 572 euroa eli yli kolme kertaa sen, mitä saman talon markkinointijohtaja Hans "Hasse" Edin (160 186 euroa).
Sittemminhän Kalstasta on tehty markkinointijohtaja ja Edinistä toimitusjohtaja, joten ehkä palkkaerot tasaantuvat. Piankin nykyeuro on ensi vuonna varmaan sen kuuluisat 80 senttiä.
Vielä isompi oli ero Hesarissa, jossa myyntijohtaja Jaana Lindvall-Harki ansaitsi huimat 599 133 euroa, kun markkinointijohtaja Caro "Pitkälinjalainen" Lilius sai tyytyä 130 555 euroon ja toimitusjohtaja Pekka "The Soini" Soini raapi kasaan 272 809 euroa.
Miksei tätä kerrottu aikoinaan Kauppiksessa? Olisin harkinnut suuntautumista kolmeenkin otteeseen, ei markkinointihommissa niin kovaa glamouria ole. No, hyvähän se on että siskot saavat kunnon palkkaa, en edes kadehdi, vaikka palkoista osa maksetaan tämän kolumnin Sanoma-konsernille tuottamilla huimilla voitoilla.
PRESS STOP!! No voi himpuran himpura, juuri kun pääsin riemuitsemasta naisten palkoista niin Mömmö korjasi virheensä, joka siis heidän mukaansa oli "Verohallituksen virhe" ja julkaisi Pia Kalstan oikeat tulot, vaivaiset 92 768 euroa. Yhtä huonosti kävi Jaana Lindvall-Harkille, jonka tulot tipahtivat viikonlopun aikana kuudesosaan, oikeat tulot olivat 100 767 euroa. Näin tyttöjä taas sorretaan, toivottavasti ette siskot sännänneet kenkäkauppaan tuhlaamaan viikonloppuna.
Nöyränä palveluksessanne,
Syvä Kurkku
syv.kurkku@gmail.com
PS.
Viimeviikkoinen kolumnini kirvoitti vielä tavallistakin enemmän palautetta, vastaan kyllä teille kaikille henkilökohtaisesti kunhan ehdin. Olin kuulemma unohtanut suuren joukon maan merkittävimmistä mainostoimistoista. Tosin jokainen kirjoittaja muisti vain yhden ainoan, sen omansa. Tällaisia katveeseen jääneitä suuruuksia olivat kuulemma muun muassa mainostoimistot Vipu, Zeeland, Laundry, Ezpa ja Publicis. Johtajiensa mukaan jokaisella oli muuten aivan ainutlaatuinen liikeidea. Sen kuuluisan bullshit bingon olisi kevyesti täyttänyt näiden poikien omakehuilla.
PS2.
Olen viime aikona ihmetellyt kuinka Marko "ex-Bob" Parkkinen mainitaan Fruugoa koskevissa jutuissa "huippujohtajana" tai "yrityselämän tähtenä". Perehdyin hieman Markon tähänastiseen uraan. Hän oli mukana perustamassa menestyksekästä mainostoimistoa. Veti sitä runsaat kolme vuotta, vetäytyi tuolloin noin viidenkymmenen hengen "konsernin" hallituksen puheenjohtajaksi ja savustettiin lopulta ulos. Tämän jälkeen Marko on kunnostautunut blogistina, kaupitellut tuoksukoruja sekä kehitellyt huonosti menevän News-To-Screenin. Kyllähän sitä noilla meriiteillä jo huippujohtajan statuksen saa, Suomessa kun ollaan.
Syvä Kurkku on markkinointi-, media- ja mainosalaa tiiviisti seuraava femme fatale, jonka vakituinen työpaikka on suuren suomalaisen kulutustavaramarkkinoijan palveluksessa. Hän kirjoittaa häveliäästi nimimerkin takaa, mutta siihen häveliäisyys sitten loppuukin. Syvä Kurkku ei säästele mielipiteitään eikä peittele sympatioitaan tai antipatioitaan. Hän kertoo kirjoituksissaan asioista ja henkilöistä oikeilla nimillä ja tuo julki sen, minkä kaikki asiaa syvällisesti tuntevat jo tiesivätkin, mutta jota kukaan ei kehdannut sanoa ääneen.
