Kolumni: Yksi, mutta leijona

Suomalaisen suunnittelijan työmassa koostuu kahdesta mainonnan konseptista, 26 tv-mainoksesta ja 15 aktivointiosasta, 12 aikakauslehti- ja 25 sanomalehti-ilmoituksesta, seitsemästä ulkojulisteesta, kahdesta 12 radiomainoksen sarjasta, neljästä suorakirjeestä, kuudesta WC-tarrasta ja kymmenestä nostosta, bannerista, sälästä tai muusta nettimainoksesta.

Loput työt ovat kauppiasesitteitä, vastauslaatikoita, kilpailukuponkeja, hintahalstereita ja lippusiimoja, joita kutakin on kolme. Ai niin, yksi rintanappi oli unohtua.

Englantilaisen suunnittelijan vuoden työt ovat yksi tv-mainos ja kolmen ilmoituksen aikakauslehtikampanja. Niitä tehdessään hän keksii ideoita kaksi kertaa niin paljon kuin pohjoinen toverinsa 147 työtään varten.

Mainosvuoden aikana kumpikin suunnittelija auttaa asiakkaitaan yhtäläiseen menestykseen. Englantilainen saa kolme kertaa parempaa palkkaa ja Cannesin kultaisen leijonan. Suomalainen saa kankkusen ja katkeruuden.

Teemme liikaa mainoksia. Kun työtä tekee liukuhihnalla, työ näyttää liukuhihnalla tehdyltä.

Näin ei ole aina ollut, miksi näin on nyt? Arvelevatko mainostajat, ettei kampanja ole kampanja ilman budjetin sirottelua ja monikanavaisuutta? Kauppaavatko toimistot enemmän kuin olisi tarvis, koska eivät saa yksittäisistä mainoksista oikeudenmukaista korvausta? Uskooko joku yhä vielä, että jokaisen mainoksen tulee aina vain myydä eikä luoda pysyvämpää kysyntää ja sitoutumista?

Jos vastaus on kolme kertaa kyllä, tilanteessa jossa budjetit on salvettu tämä merkitsee mielettömyyttä.

En tiedä, oletteko lukeneet Aisoposta, mutta suosittelen.

Kettu nälvi leijonaa siitä, että tämä synnyttää kerrallaan vain yhden pennun. "Yhden", se vastasi. "Mutta leijonan."

Ensi viikolla jaetaan taas Cannesin leijonat. Niiden saamiseksi emme voi tehdä enää muuta kuin toivoa.

Tulevaa varten olisi tehtävissä paljonkin.Kuka lähtee talkoisiin, kuka jaksaa vielä?