Kolumni: Joutava luokka

Vastasin, että kysymys on yhtä haasteellinen kuin elämän tarkoitus tai kuka murhasi Olof Palmen. Koska kuitenkin olin antanut luvan udella mitä tahansa ja lupauksen vastata mitä hyvänsä, solkotin jotakin siitä, missä itse olin ollut mukana.

Nyt te tietysti sanotte, että romantisoin, mutta siitä vain.

Joka tapauksessa, kauan sitten, ehkä Jerikon pasuunoiden aikaan, Suomessakin oli mainonnan luova luokka. Se uskoi, että yhtä toimeksiantoa kohden kannatti tehdä konsepti-ideoita viisi, kampanjaideoita kymmenen ja mainosideoita sata. Sille ei riittänyt, että työt täyttivät kaupalliset tavoitteensa, vaan se halusi löytää sellaista, mitä kukaan muu ei ollut älynnyt maailmassa olevan.

Samalla tapaa ajattelevia oli useita, ja kunnianhimoon liittyi halu piestä jäärät ylittämällä kaikki, mitä he olivat matkaan saattaneet.

Työtapa vaati veronsa. Toimistossa oli tapana viihtyä yömyöhään tai yli tai tulla sinne aamukuudeksi, kun ensin oli lappanut kaurapuuroa linja-autoaseman baarissa, jonka tunnelma oli usein värikäs. Tämä oli helppoa, kun oli nuori ja jaksoi mitä vain, kun lapset vielä odottivat tekemistään, aikataulut olivat väljät ja työsuoritusten määrä oli monin verroin nykyistä pienempi.

Töiden jälkeen tai välissä saattoi vaihtaa näkemyksiä muiden toimistojen väen kanssa ja kuorruttaa elämäänsä urheilulla, musiikilla, häiriöfunktionaalisella alkoholikäyttäytymisellä ja suojaamattomalla seksillä.

Jossakin vaiheessa kaikki kuitenkin loppui. Yölamppu sammui, ensimmäisen (ja ainoan) idean itsepetos pääsi valtaan ja keskiverrosta tuli riittävä. Tuona päivänä me astuimme tyhjänpäiväisten luokkaan.

Oven sulki perässämme mainostajien näkemyksettömyys ja mielivalta, luovuuden väheksyntä ja moukan käytös, riskien täydellinen karttaminen ja vaade kertoa mainoksessa brändin kaikki 18 attribuuttia.

Mennyt on kaunista, mutta ei palaa.

Ainoa lohtu lienee, että TBWA/PARIS Boulogne-Billancourtissa, Crispin Porter + Boguskylla ja muissa maailman parhaissa mainostoimistoissa tehdään tätä nykyä töitä kuin Suomessa silloin ennen.