No niin, katsos kun me ollaan rikkaita, oikeasti, niin meille viisaammat kertoo joka päivä uutisissa. Kuule kerronpa sinulle sadun maasta, jossa kaikilla oli töitä, hyvä palkka jolla pystyi ostaa ruokaa ja paljon, paljon muutakin. Äiti mikä sellainen palkka on? No, sellainen satumaan palkka josta jäi säästöönkin ja ihmiset ostivat tarpeellisia tavaroita omilla rahoillaan, ei tarvinnut mennä ottamaan lainaa. Siksi me ei nyt syödäkään viikkoon kun pitää maksaa erääntyneitä laskuja, että äiti saa takaisin ulosottomiehiltä pesukoneen ja sitten vaatteetkaan ei haise enää. No satu jatkuu, ihmiset oli onnellisia, ihmiset tuli töistä kotiin niin niillä oli vapaa-aikaa, sellaista aikaa jonka sai käyttää ihan mihin vaan, vaikka harrastuksiin. Se satumaa oli rikas ja sitä hallinnoi tärkeät herrat pimeissä onkaloissaan. Tärkeillä herroilla oli kuitenkin vika joka tuli satumaan turmioksi. Ahneus. Tärkeät herrat päätti että alkavat viedä työpaikkoja sinne mistä saa halvimmalla ihmisraukat tekemään töitä, eli ilman palkkaa, joka teki satumaan ihmiset niin onnellisiksi. Samalla tärkeät herrat alkoivat keinotella eli myydä yritystensä omistuksia toisilleen ja ulkomailta tuli toisia tärkeitä herroja jotka ostivat yritykset pois. Satumaan onnelliset ihmiset alkoivat huomata ettei enää ollut töitä, eikä palkkaa. Tärkeät herrat alkoivat jakaa köyhille satumaan raukoille almuja monimutkaisella systeemillä jossa jokaisen piti kerjätä ja häpäistä itsensä. Voi surkeutta! Almuilla ei tullut enää toimeen! Oli mentävä leipäjonoon kerjäämään vanhaa ruokaa. Samaan aikaan Tärkeät herrat keksivät että jos alkaisivat tuoda niitä raukkoja muista maista, oikeen kaukaa ja asettaisivat nämä ulkomaan raukat satumaan ihmisten yläpuolelle antamalla näille enemmän almuja saisivat he satumaan ihmiset, jotka olivat ennen niin, niin onnellisia, toteamaan oman arvottomuutensa, kun ulkomaan raukatkin ovat heitä parempia ja saavat enemmän almuja. Mutta ulkomaan raukat olivatkin muutenkin erilaisia raukkoja, he vihasivat ja halusivat alistaa satumaan valkoisia raukkoja, eikä ne ulkomaan raukat edes halunneet palkkaa, josta vielä satumaan rukat niin kaiholla unelmoivat, ehei, ulkomaan raukat halusivat elää almuilla. Tämäpä sopi Tärkeiden herrojen kavalaan suunnitelmaan. Mutta yhtäkkiä kun satumaan ja ulkomaan Tärkeät herrat olivat myyneet yrityksiensä omistuksia toisilleen huomasivat he että ne eivät olleetkaan yhtään niin arvokkaita kuin olivat luulleet ja kun kellään ei enää ollut palkkaa jolla ostaa mitään. Tärkeille herroille tuli kamala huoli mitä jos heidän pankkitilinsä pienenee? Tärkeät herrat keksivätkin, että otetaan sekin omaisuus satumaan ihmisiltä joka on vielä oli jäljellä ja otetaan se Tärkeiden herrojen tileille. He sanoivat onnettomille, ennen niin onnellisille satumaan raukoille ihmisille että "tämä on tärkeää, että otetaan teidän kaikki omaisuus" Näin tuli satu päätökseensä ja tärkeät herrat jakoivat kaiken keskenään ja satumaan raukat kuoli kurjuuteen.
